maanantai 29. helmikuuta 2016

Kevättä kohti

On taas treenailut menneet ihan mönkään. Viime viikon puolivälistä asti oli sellainen olo, että joku flunssa yrittää kovasti kampittaa, joten pidin varmuuden vuoksi taukoa treeneistä. Perjantaina tuntui siltä, että pää halkeaa, ellen salille pääse, ja sinne meinasinkin päikkäreiden jälkeen suunnata. Vaan ne päikkäritpä venähtivät ja olo kurjeni nopeasti... Mulla on perjantai-illasta asti ollut kuumetta ja ikävää lihassärkyä, väsyttää ihan vietävästi ja ruokahalukin on ollut vähän kadoksissa (no oon mä syönyt, mutta normaaliin verrattuna vähemmän). Aika helpolla olen tämän taudin kanssa kuitenkin päässyt tähän asti, kun ei ole ollut juuri ollenkaan nuhaa tai yskää.hän kummallista... Niin on tää mun sairastelun määrä kyllä muutenkin.




Nyt on ollut kauniita keväisiä päiviä. Auringonpaistekin lämmittää jo. Saisi kevät jo tulla vauhdilla! Kevät on mulle ehkä vähiten mieluinen vuodenaika tosin. Siitepölykausi alkaa ihan pian, joten puolen vuoden nuha on kohta edessä... Matalalla paistava kirkas kevätaurinko on lisäksi jotenkin tyly ja kova, varsinkin siinä vaiheessa, kun se armotta korostaa lumen alta paljastuvan harmaan ja likaisen ympäristön. Loppukesä ja alkusyksy on mun mielestä parhaimpia aikoja vuodesta. Päivällä on vielä lämmintä, mutta ei tukalan kuumaa, illalla hämärtyy mukavasti. Luonto on kauniina. Syksyn ihanuus päättyy niihin loputtomilta tuntuviin kurakeleihin. Siihen asti syksy on kivaa. On tuo kevättalven auringonpaiste silti ihan tervetullutta, en mä ainakaan kaipaa kovia pakkasia tai kuraa tällä hetkellä.





Mä sain viime viikolla taas vähän parannettua unirytmiä ja pidennettyä yöunien kestoa. Nukuin monena yönä yli seitsemän tuntia, mikä on mulle arkena jo hyvä saavutus. Nyt kipeenä olleessa oonkin sitten nukkunut pitkin päivää ja yölläkin sen 12 tuntia, joten onpahan tullut levättyä ainakin. 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Testasin uutta liikettä ja menin jumiin.

Kokovartalojumitus. Mulla on sellainen. Tai oli, koska tulin juuri hieronnasta kotiin, ja osa noista jumeista toivottavasti aukesi siellä. Tänään hierottiin olkapäitä ja yläselkää. Olen ihan käsittämättömän taitava saamaan niska-hartiaseudun tukkoon... Nyt taas pää kääntyy ja kädet nousee jopa pään yläpuolelle asti. :) Kivuliasta oli taas. 

Yläselän alueen lisäksi pahimmat lihasjumit löytyy tällä hetkellä tuolta takareisistä ja pakaroista. Kokeilin viikonloppuna uutta liikettä takareisille, kun en jaksanut jonottaa reidenkoukistuslaitteelle. Hassua, että vaikka salilla ei sinänsä ollut paljon ihmisiä silloin, tietysti just ne kaikki mun tarvitsemat paikat ja laitteet oli varattuna. :D Joskus noissa tilanteissa odotan vuoroani tai vuorottelen jonkun toisen kanssa, mutta joskus vähän improvisoin ja vaihdan liikkeitä, saatan jättää jotain kokonaan tekemättäkin. Fiiliksen mukaan mennään. Onneksi nyt oli sellainen fiilis, että voisi kokeilla korvaavaa liikettä, koska se oli oikeastaan paljon parempi kuin alkuperäisen suunnitelman mukainen reisien koukistus maaten laitteessa. 

Ja sen näkee ilmeestä:

Taisi vähän tuntua :'D


Hyödynsin puolapuita, jumppamattoa ja vastuskuminauhaa. Pujotin kuminauhan puolapuihin, taittelin jumppamattoa polvien alle pehmusteeksi suojaamaan polvilumpioita rasitukselta ja lähdin testailemaan, miten paljon mun reisistä löytyy ruutia. Ensin pidin kuminauhasta kiinni pään yläpuolelle ojennetuin suorin käsin, mutta se kevensi liikettä niin paljon, että kokeilin vähän vaikeampaakin versiota. Plus että se niska varmaan jännittyi tuolla ensimmäisellä tyylillä enemmän... Joka tapauksessa lisäsin vaikeusastetta pujottamalla kumpparin rintakehän ympärille tuosta kainaloiden alta. Liike muuttuikin heti paljon haastavammaksi, kun kumppari ei keventänytkään enää yhtä paljoa. Tässä versiossa jouduin heti muutaman toiston jälkeen avustamaan ylösnousuvaihetta käsillä ja lopulta se laskeutumisvaihekin meni sellaiseksi maahan rojahtamiseksi. 

Liikkeen nimi on käsittääkseni glute ham raise eli GHR ja sitä varten on tehty oikein laitekin, mutta tätä saa varioitua. Bosu-pallo olisi vielä parempi alusta kuin jumppamatto, tällaisen vinkin sain tänään, ja ens kerralla aionkin kokeilla sitä. Tällä liikkeellä sain takareisiin tuntumaa paremmin kuin varmaan ikinä ennen, joten liike todellakin jää käyttöön jatkossakin! Mulla on näissä takareisille kohdennetuissa liikkeissä yleensä ongelmana se, että pylly tahtoo osallistua liikaa, hehe. :D 




Koska liike oli huippukiva, yritin tehdä vähän tavallista hienomman videonkin siitä, on oikein musiikit ja kaikki. Vähäsen nopeutin kuvaa, koska normaalinopeudella tuo olisi ollut ehkä tylsempi kuin tuollaisella Duracell-pupunopeudella. Nyt en viitsi istua enempää tässä koneen ääressä vaan meen availemaan pallon ja rullan avulla noita kipeitä reisiä ja pakaroita... 

maanantai 15. helmikuuta 2016

Makea ystävänpäivä

Viime viikolla koetut synkimmät tunnekuohut on vähitellen helpottaneet. Univelkaa tuli nukuttua viikonloppuna pois, kun molempina öinä nukuin yli 10 tuntia... Vaikkei (varsinkaan pitkään kerättyä) univelkaa tietty voikaan kuitata vain nukkumalla parina yönä vähän pidempään. Näen asiat paljon valoisampina nyt, kun tunteita on tuuleteltu ja nukkuminen on taas sujunut. Lepo ja uni vaikuttaa kyllä ihan hirveän paljon. 




Unen lisäksi viikonloppuna tuli tankattua ruokaa ja herkkuja. Mä en kyllä yhtään ihmettele, miten on vähitellen tuota rasvaa kertynyt pehmusteeksi. :D Kylässä tarjottujen gluteenittomien herkkujen lisäksi tuli syötyä pannaria oikein hillolla ja kermavaahdolla. En ole aikaisemmin tehnyt gluteenittomia pannareita, siis tällaisia "tavallisia gluteenittomia", mitään banaanilättyreseptejä ei nyt lasketa tässä. Vehnäjauhopannukakkua en oo syönyt toooosi pitkään aikaan, joten en muista ihan tarkkaan, millainen sen maku ja koostumus on, mutta ei tää gluteeniton versio ihan samanlaista ollut ainakaan koostumukseltaan. Se ei kohonnut uunissa eikä siihen tullut väriä pintaan. Maku oli kuitenkin ihan hyvä. 

Keventely-/lepoviikko olikin siis jo viime viikolla, vaikka suunnittelin sitä tälle viikolle. Pari kertaa kävin jumppailemassa. Tai ihan kunnon treenejä ne oli, nyt en vähentänyt tehoista vaan määrästä. Tiistaina hilasin kyykky- ja mavepainoja taas vähän ylöspäin, hitaasti mutta varmasti ne nousee. Kokeilin, onnistuisiko voimapyörä vähitellen jo jalat (ei polvet) maassa, ja yllättävän hyvinhän se meni! Olin ihan varma, että tömähdän taas lattialle, kuten muutama kuukausi sitten kävi. :D Nyt sain juuri ja juuri pidettyä kropan kasassa ja pääsin alas laskeutumisen lisäksi myös ylös. Videolta näkee, että alhaalla vähän katosi kontrolli, mutta ylös pääsin enkä kipeyttänyt esimerkiksi selkää. Parantamisen varaa jäi ehdottomasti: kun lihakset saa pidettyä vielä paremmin hallinnassa, tuosta pääsisi rullaamaan vielä alemmas.





Tiistain treenin lisäksi kävin sunnuntaina salilla ja olikin hyvä treeni, liekö hiilareiden mättämiselläkin ollut positiivista vaikutusta. Leuanvedot ei kulje läheskään yhtä kevyesti kuin viime kesänä, mutta joka kerta olen saanut kuitenkin hiukan parannettua edelliseen kertaan verrattuna. Kesällä sain vedettä kahdeksan leukaa, nyt vain kuusi, mut ehkä kesäksi voisi ottaa tavoitteen rikkoa kymppi...

Penkissä oon saanut nyt tekniikkaa vietyä selkeästi oikeaan suuntaan. Ihan mahtavaa, että meidän salilla käy osaavia ihmisiä, jotka neuvoo asioissa. :) Sain vinkin, että penkkausasentoa voisi hakea sotilaspenkin kautta, ja se on toiminut mulla. Sopiva oteleveys tangosta on ilmeisen tärkeä, samoin kuin kyynerpäiden asento liikkeen aikana, koska vähänkään huonolla asennolla olkapäät alkaa heti kipuilla. Sunnuntaina kokeilin penkata 1x50 kg ja se meni niin kevyen ja varman tuntuisesti, että ehkä mä vihdoin pääsen tässäkin eteenpäin! :) En koittanut, montako olisi mennyt, tai olisiko suurempi paino noussut, otin vain tuon positiivisen kokemuksen nyt tällä kertaa. 




Viime viikko oli treenien kannalta oikeastaan sellainen onnistumisten ja ilon viikko. Tällä viikolla on vähän haasteita sovittaa treenejä kalenteriin. Loppuviikkopainotteisesti olen viime aikoina treenannut ja niin taitaa tälläkin viikolla mennä. Oisi huisia, jos tämä sama hyvä flow jatkuisi vielä. :)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kun stressi purkautuu

Mä kovasti suunnittelin, että tällä viikolla ois painettu treenit kovaa ja ensi viikolla sitten kevennelty ja lepäilty. Kävi toisin. Erääseen pitkään jatkuneeseen ja paljon huolta ja murhetta aiheuttaneeseen tilanteeseen tuli muutos, jota on kyllä odotettu jo tosi pitkään, mutta se nyt tuli kuitenkin yllättäen vastaan. On vieläkin vähän vaikea uskoa todeksi tätä. Olen samaan aikaan sekä hirmu huojentunut että turhautunut - siitä, että tätä piti jatkua näin pitkään. Oon kyllä tiedostanut, että olen kerännyt stressiä, mutten ehkä kuitenkaan ihan huomannut sitä määrää. Se on nyt huojennuksen mukana alkanut purkautua. 

Tuntuu hölmöltä, että nyt kun muutos kohti parempaa on vihdoin tapahtunut, ne epätoivon tunteet purkautuu pintaan ja häiritsee keskittymistä ja nukkumista. Nythän voisi huokaista helpotuksesta ja suunnata ajatukset kohti paremman tulevaisuuden rakentamista. (Itsestään ei asiat vieläkään ratkea eikä huolenaiheet ole kadonneet...) Ja niin täytyy tehdäkin, mut täytyy myös käsitellä tätä asiaa, antaa sen stressin ja murheen tulla ulos. Niin ja pitäisi nukkua. 

Salilla saan yleensä aina keskityttyä treeniin ja nollattua ajatukset. Tällä viikolla olen käynyt vain kerran treenaamassa ja se treeni teki kyllä tosi hyvää, mutta nyt ei vaan ole ollut energiaa lähteä salille. Toivottavasti viikonlopun aikana olis taas jaksamista lähteä raudan kimppuun, mutta jos ei ole, niin ensi viikolla sitten.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Rentoutumisviikonloppu

Tätä viikonloppua oon odottanut. Aina mä tosin odotan viikonloppua, vaikkei arkipäivissäkään muuta vikaa ole kuin aamuherätykset. Tässä on useampana viikonloppuna peräkkäin ollut sellaisia kivoja, mutta kuitenkin stressaavia ja energiaa vieviä tapahtumia, joten tän viikonlopun rauhoitin rentoutumiselle. Se rentoutuminen ei tarkoita pelkästään musiikin kuuntelua kynttilöitä tuijotellen vaan omien akkujen lataamista yksin olemalla. Mä oon sellainen, että pidän kyllä ihmisistä ja tykkään viettää aikaa tärkeiden tyyppien kanssa, mutta sen jälkeen tarvitsen enemmän tai vähemmän aikaa ihan yksikseen olemiseen. Mun täytyy palautua sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Jonkun mielestä varmaan kummallista, mulle kuitenkin tarpeellista. 

Viime viikonloppuna nappasin kummitytön mukaani reissuun. Käytiin Helsingissä kääntymässä Skidit Diskossa. Päivä oli kiva, tapahtuma oli järjestetty hyvin ja me jopa ehdittiin ajoissa joka paikkaan eksymättä. :) Kuitenkin sen verran väsynyt olin tuon reissun jälkeen, että kaikki rispektit niille, joilla on lapsia...! Ei musta ois siihen.  





Nukuin perjantain ja lauantain välisenä yönä melkein 11 tuntia ja iltapäivällä nukuin vielä lyhyet päikkäritkin ennen salille lähtemistä, joten levättyä on tullut. Tällä viikolla en onnistunut arkipäivinä ihan yhtä mallikkaasti aikaisemmissa nukkumaanmenoissa kuin viime viikolla. Ei ihme, että unta riitti noinkin paljon. Lauantaina kävin illalla jumppailemassa jalkoja ja treenin alussa väsytti... Etukyykkysarjojen aikana väsymys karisi pois vähitellen. Alkaa sekin taas tauon jälkeen sujua vähän paremmin, ei ahdista tanko kaulalla enää niin paljoa ja tekniikkakin pysyy kohtuullisesti kasassa. Jalkatreenin jälkeen olikin tosi mukava kävellä jäisiä katuja pitkin kotiin. Ei ole kotimatka tainnut koskaan kestää niin kauaa. :D





Tänään kävin vielä tekemässä yläkropan jumppailun. Olkapää vähän kipuili penkkipunnerruksessa. :( Onneksi se loppui ihan vain muuttamalla otetta tangosta. Kipua ei ollut olkapääliikkeissä ollenkaan, joten täytyy olla vaan tarkkana tuon otteen kanssa jatkossakin. Aikaisemmin tällä viikolla sain polvet vähän vihoittelemaan hack-kyykyn jälkeen. Taidan tehdä sittenkin vaikka askelkyykkyjä sen sijaan. Kokeilin ensimmäistä kertaa räkkivetoja maven apuliikkeenä tällä viikolla ja se tuntui kyllä ihan hyvältä liikkeeltä, mutta tekniikka ei vielä ole hallussa, tai jotenkin se oli vähän epävarmaa.

Uusi treeniohjelma on osoittautunut ihan kivaksi. :) Oon tosiaan lisännyt jotain liikkeitä ja tehnyt enemmän sarjoja, koska on tuntunut siltä, että kroppa jaksaa ja palautuu. En usko, että voimatasot nousee tällä ohjelmalla hirmu nopeaa tahtia, koska voimaliikkeitä teen vain kerran viikossa. Tällä tahdilla ei voiman kuitenkaan luulisi laskevan sentään. Toiveet on enemmän tuolla lihasten kasvatuksen puolella nyt. Olen tyytyväinen siihen, että oon saanut pidettyä kiinni neljän treenin viikkotahdista. Ensi viikon painan vielä täysillä ja sen jälkeen näyttää kalenteri niin täydeltä, että on varmaan hyvä idea viettää kevennettyä viikkoa pienemmällä treenimäärällä, jotta ei huku kaiken tekemisen alle.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kehonkoostumusmittauksessa

Mulla olisi ollut viime viikolla paljonkin kaikkea höpinää, en vain oo ehtinyt kirjoittaa. Nukkumisajasta olisi ehkä helppo vähän nipistää aikaa muuhun toimintaan, mutta viime viikolla teinkin toisin päin - menin nukkumaan vähän tavallista aikaisemmin. Oon tosi tyytyväinen, unimäärä on ollut seitsemän tunnin paikkeilla ja jopa vähän yli. :) Koirat välillä herättelee öisin, joten katkonainen uni on vielä ongelmana, mutta tää on silti jo iso askel parempaan suuntaan. Me hankittiin myös uudet memory foam -patjat ja -tyynyt viikonloppuna. Pari yötä on uusilla tyynyillä ja patjoilla nukuttu, enkä vaihtais takaisin vanhoihin! Patja muotoutuu jännästi vartalon mukaan. Tyynykin mukautuu, mutta parasta siinä on kyllä se, ettei tyynyä tarvii kohennella pitkin yötä vaan se pitää muotonsa ja tukee päätä tosi hyvin.






Olin viime viikolla kehonkoostumusmittauksessa, kun salilla oli siihen mahdollisuus. Edellinen mittaus oli samanmoisella laitteella (InBody 520) kesäkuussa eli 7,5 kuukautta sitten. Silloin olin vähäsen pudotellut painoa ja lopettanut dieetin kesken stressi- ja unijuttujen vuoksi... Painoa oli kesällä muutama kilo vähemmän. Lihasmassaa tuolloin oli 29,2 kg ja nyt 30,1 kg eli siihen on tullut 0,9 kilon lisäys. Rasvaa on tullut puolitoista kiloa lisää (10,6 kg -> 12,1 kg). Rasvaprosentti on nyt laitteen mukaan 18,4, mikä kuulostaa kyllä peilikuvaan nähden pieneltä... Ehkä nää bioimpedanssilaitteet antaa tulokseksi pienempää rasvan määrää kuin jotkut muut mittausmenetelmät. Mittausepävarmuuksista en tiedä. Ehkä näitä voi tarkastella tuon yhden desimaalin tarkkuudella, ehkä ei, mut kuitenkin ihan suunnilleen järkeenkäypiä numeroita olen saanut. 





Melkein kilo lisää lihasmassaa on mun mielestä olosuhteisiin nähden ihan hyvin saavutettu. (Lihasten kasvatushan ei ollut ees päätavoitteena - tosin ei se voima tainnut kehittyä melkein yhtään! :D) Mulla on kuitenkin ollut niin paljon treenitaukoja tai keskeneräisiksi jääneitä treeniviikkoja sairastelun, stressin ja uniongelmien vuoksi. Sekin on ehkä huomionarvoista, että kesäkuun mittauksen jälkeen tein kaksijakoisella ohjelmalla bodaustyyppistä treeniä kesän ajan ja syksyllä vaihdoin ohjelmaan, jossa pääsääntöisesti sarjojen toistomäärät liikkuivat hypertrofisen toistoalueen alapuolella. Tää tukee mun ajatusta siitä, ettei välttämättä ole ainoana hyvänä vaihtoehtona treenata monijakoisella ohjelmalla lihasryhmää kerran viikossa, vaikka tavoitteena olisi lihasmassan kasvatuskin. Eristäviä liikkeitä saa kyllä käytettyä enemmän, jos on monijakoisempaa ohjelmaa tekemässä. 

Joskus tuntuu siltä, ettei mitään kehitystä tule, korkeintaan menee takapakkia. :P Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna niin välillä onkin! Eihän koko ajan voi edistyä tai edes pysyä samassa pisteessä. Pitkäjänteisyyttä tässä tarvitaan. :) Ensimmäisen kerran oon käynyt kehonkoostumusmittauksessa syksylllä 2013 ihan saliharrastuksen alkuvaiheessa. Sen mittauksen jälkeen on lihasta tullut muutama kilo, voimaa rutkasti (vaikkei sitä nyt koviin mimmeihin verrattuna hurjasti ole), kokemustakin jonkun verran. Ja kuitenkin vasta 2,5 vuotta tätä touhua on takana, monta toivottavasti edessä. :)