Tervetuloa vuosi 2016!

Vietän vuoden viimeistä iltaa koirien kanssa kotona, tuttuun tapaan siis. Koirat hiukan hämmästelee noita ilotulitteiden ääniä, mutta onneksi ne ei ole kuitenkaan ihan paniikissa. Joitain suurempia posahduksia ovat haukahdelleet. Meidän omiin yksityisbileisiin kuuluu mm. ikkunoiden eteen vedetyt verhot, päällä olevat valot ja telkkari sekä hyvä musiikki Spotifysta kuunneltuna ja vähäsen tanssahtelukin. (Housea! Ei mörinämetallia tänään.) Pitää emännän vähän viedä koirien huomiota oman kuplan ulkopuolella tapahtuvista posahteluista. ;o)

Vuosi 2015 oli monella tavalla hyvä vuosi. Kaikkea raskastakin siihen on silti mahtunut. Toivon, että alkava vuosi on taas hiukan edeltäjäänsä parempi. Sillä asenteella mennään, että tulossa on mahtava vuosi! Mitään muita uudenvuodenlupauksia en aiokaan tehdä sen lisäksi, että panostan mielen voiman vahvistamiseen, hyvään asennoitumiseen, turhan stressaamisen välttämiseen. Kuulostaa kovin trendikkäältä fitness-buumin jälkeiseltä ajattelulta. :D Mut mä pidän mielenterveyden vaalimista tärkeänä ja aivoja ihmisen "tärkeimpänä lihaksena". Toki mä haluan olla isompi ja vahvempi myös fyysisesti, mutta paljon on kehitettävää henkisen kasvun puolella. 

Mä sain tällä viikolla vielä yhden joululahjankin. :) Oli joulupukki vissiin huomannut, etten ollut ehtinyt hankkia Lihastohtori-kirjaa vielä. Sitä olen tässä hiukan silmäillyt ja taidankin seuraavaksi perehtyä kirjan sisältöön vähän tarkemmin. Moni taitaa tässä vaiheessa olla suuntaamassa ulos katsomaan ilotulitusta vuoden vaihtuessa. Erilainen nuori, heh... 

Vahvaa vuotta 2016!

 

Tapaninpäivän kinkkujumppa

Mä pakkasin turhaan treenilaukun mukaan jouluksi, en käynytkään kotikotona ollessa salilla. Tarkoitus kyllä oli. Nukuin molempina öinä niin törkeän vähän ja huonosti, että ei olisi ollut mitään järkeä lähteä salille rimpuilemaan. :( Viime yön vietinkin jo kotona ja tuli nukuttua semmoiset kymmenen tuntia. Sekään ei ihan tuntunut riittävän paikkaamaan kahden edeltävän yön 2-3 tunnin yhtäjaksoista unipätkää ja sen jälkeisiä hajanaisia torkahteluita, mut olo oli kuitenkin tänään jo melkein kuin ihmisellä, huomattavasti virkeämpi kuin eilen. Onneksi tänään olen treeniä lukuun ottamatta saanut lepäiltyä koko päivän. Joulusta toipuminen on tänä vuonna näköjään rankkaa. :P Fyysisesti ei toki ollut rankkaa oikein muuten kuin tuon huonosti nukkumisen vuoksi, mutta henkisesti taas... noh, perhesuhteiden muutokset ja läheisen huono psyykkinen vointi on kurjia juttuja. Joulutunnelma oli ajoittain kadoksissa. Oli joulussa kuitenkin ne peruselementit mukana: yhdessäolo, Lumiukko-animaatio, joulurauhanjulistuksen katsominen (telkkarista kuten aina ennenkin, joskus voisi ihan paikan päälläkin käydä) joulukuusen koristelu, riisipuuro ja sekahedelmäsoppa (eipäs kun sekametelisoppa), rosolli, joulusauna, joulutortut (gluteenittomia on muuten vaikee leipoa) ja konvehdit. :) Uteliaan koiran nenu näkyy kuvassakin joulutorttua haistelemassa, mutta eipäs ehtinyt epeli maistaa sentään. Tortuista tuli ulkonäöstä huolimatta ihan hyviä. :D

Tapaninpäivän kunniaksi kiskaisin joulutortun naamaan, join kupin kahvia ja hilpaisin salille. :) Kuten oletinkin, ei ollut mun lisäksi montaa ihmistä samaan aikaan treenaamassa. Onneksi ei ihan yksin tarvinnut olla vaan sain penkkisarjoihin varmistajan pyydettyä avuksi. Rupesin vähän aikaa sitten tekemään penkkiä toisella treeniohjelmalla, jossa tähdätään enemmän maksimivoiman kehittämiseen, ja se on kyllä toiminutkin paremmin kuin se 5x5-ohjelma penkissä. Ohjelmassa tehdään lyhempiä sarjoja ja aina välillä negatiivisia toistoja, joissa siis ajatuksena on tehdä toiston eksentrinen vaihe suurella painolla hi-taas-ti ja konsentrinen vaihe avustajan avulla. Tai miksei toki saa ihan itekin nostaa sen tangon ylös rinnalta, mutta painoa on tarkoitus olla suht paljon ja hidas laskuvaihe verottaa voimia nostovaiheesta. Erilaista ärsykettä. Tänään tein negatiivisen 50 kilolla ja halusin sen jälkeen vielä kokeilla, nousisiko tuo viiskymppiä ihan omin avuin vihdoin. Nousihan se! :) Eikä ees tuntunut ihan mahdottoman raskaalta. Voi olla, että kovin paljoa enempää ei silti ois noussut. Penkkiohjelma on ihan alussa vielä, joten tässä on hyvät mahkut saada voimaa kehitettyä pidemmälle kuin mihin se viime keväänä jäi voimajakson päätteeksi. Tai siis silloinhan nousi juuri tuo 1x50 kg. 

Kyykky tyssäsi viime treenissä kolmeen toistoon, kun piti tehdä vitonen, joten siinä otin treenipainoissa hiukan pakkia. Samaten mavessa päätin, että palaan vähän taaksepäin painoissa, koska siinä on nyt tekniikka ruvennut kärsimään. Se ei riitä, että saan sarjan kiukulla vedettyä selän pyöristyessä, haluan tehdä sen hyvällä tekniikalla. Tammikuun ajan aion vielä tehdä näitä vitosia. Sitten haluan ruveta lihastalkoisiin. :) Tässä on siis vielä aikaa miettiä, minkälaisella treeniohjelmalla lähtisi lihaksia metsästämään. Kolme- tai nelijakoinen ohjelma ehkä. Ja sitten ne liikkeet! Perusliikkeet runkona, eristäviä liikkeitä tukena, mutta mitä kaikkea kivaa... :) Instagram on siitä hauska, että sieltä tulee bongattua uusia variaatioita erilaisiin liikkeisiin. 

Tänään muuten saatiin taas hiukan tuota valkoista töhnää (lumeksi kutsuvat) Turkuunkin! :)

Mukavaa joulua!

Lähdin koirien kanssa kaupungista maalle joulua viettämään. Luminen joulu jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Tulee se joulutunnelma toki ilman luntakin. Joulusiivousta on tehty, ruokia valmistettu ja kuusi koristeltu. Viime yönä ei juuri tullut nukuttua koirien ahkeran vahtihaukkumisen ansiosta, mut jospa jo ensi yönä sitten... Nyt nuo mokomat nukkuu tyytyväisenä tuossa sohvalla. Onhan se rankkaa semmoinen yöllä valvominen ja mamin turvallisuuden vahtiminen. :D Taidan itekin nukkua päikkärit. 

Mukavaa ja rauhallista joulua! :) 

[lisää vapaavalintainen joululaulu tähän]

Oon ihan viime päivinä havahtunut siihen, että jouluhan on tosiaan jo ensi viikolla. Aika menee niin tajuttoman nopeesti. Joulukortit on lähettämättä (onneksi netissä senkin voi kai vielä hoitaa), lahjat hankkimatta ja muutenkin kaikki valmistelut tekemättä. Tähän asti joulufiilistä ei ole ollut ollenkaan. Oon miettinyt, johtuukohan se osittain siitä, että ei ole niitä opiskeluajan joululomaa edeltäviä tenttejä ja raportteja palautettavana, tai siitä, etten ole enää kaupassa töissä jouluhulinan keskellä... Kummassakin tapauksessa joulu on ollut sellainen selkeämpi rauhoittumisen hetki kiireisen ajanjakson jälkeen. Nykyisissä töissä on taas semmoinen "tavanomainen kiire", ei näy tuo joulun lähestyminen ollenkaan samalla tavalla kuin opiskelijana tai myyjänä ollessa. Stressitasojen kannalta tämä on tosi kiva asia kyllä. :) Ja aion tänäkin vuonna jouluna rauhoittua ja rentoutua, vaikkei siihen ole ehkä ihan yhtä suurta (tai no, ainakaan samoista syistä johtuvaa) tarvetta kuin monena vuonna aiemmin.  

Onneksi meillä ei oo töissä soitettu joululauluja. Kaupoissahan joululaulut raikaa viimeistään marraskuun alusta alkaen. Niitä en jostain syystä meinaa kestää ollenkaan. :D Poikkeuksen tekee Raskasta Joulua -albumit, niitä tykkään kuunnella (pieninä annoksina). Ehkä täytyy konserttitaltiointia ihan telkkaristakin katsoa jouluna, kun sitä näköjään Neloselta näytetään aattoiltana. Mulla oli pikkujoulut samana iltana kuin täällä olisi ollut tuo Raskasta Joulua -keikka, joten en päässyt sinne.

Joululauluista saankin kätevästi aasinsillan rakennettua treenisoittolistan päivittämiseen. Viikonloppuna yritin etsiä Spotifysta jotakin helppoa ratkaisua eli valmista treenisoittolistaa, mutta kun en mitään niistä kelpuuttanut sellaisenaan, lisäilin vain vanhalle luottobiisilistalle uusia kappaleita. Tähän asti luottolistalla on ollut enimmäkseen Children of Bodomia ja Lamb of Godia, muutakin toki, mutta noita siis eniten. Nyt siellä on myös paljon Rammsteinia. Mielikuvitus loppui kesken enkä lopulta oikein edes löytänyt mitään mulle ihan uusia, tuntemattomia biisejä soittolistalle, vaikka se oli alunperin yhtenä tarkoituksena... Toisaalta ehkä tutut ja turvalliset veisut sopii treeneihin ihan hyvin, ei tule tehtyä mitään jänniä askelkuvioita kesken kaiken sitten uusia biisejä ihmetellessä. :D Bodaustreeniohjelmaa ajatellen mun täytyy kyllä kasata joku toisenlainen soittolista jostain jumputusbiiseistä, ne sopii sellaiseen treeniin mun mielestä. Pitää hakea sitten vähän vaihtelua ja jotain uutta.  

Flunssa ei ole mennyt kokonaan ohi vielä, mutta ei ole kipeäkään olo oikeastaan. Lauantaina kävin kokeilemassa "rauhallista" treeniä: kevyttä kyykkäilyä, kiukkumavea ja karsitusti apuliikkeitä päälle. Mavessa oli taas ongelmana se otevoiman pettäminen viimeisessä, raskaimmassa sarjassa, ja sen myötä koko tekniikan kärsiminen. On se jännä, että kun ei tanko pysy hyppysissä, ei selkäkään pysy suorana ja lantio ojennu oikeaan aikaan. Kiukulla tein loppuun asti kuitenkin, koska ei tuntunut pahalta, enkä millään pystynyt antamaan periksi. Selkä meni siitä jumiin tietysti... Onneksi tänään sitä hierottiin auki. En saanut vielä sunnuntaina ite kunnolla edes rullailtua selkää, niin paljon se aristi. 

Selän välilevyongelmien sijaan mä toivoisin joululahjaksi mieluummin enemmän järkeä päähän. :P
 

Ei mun lempinimi turhaan ole Lentsu

Otsikosta voi ehkä päätellä, että flunssahan se on täällä taas ollut vierailulla. Treenitaukokaan ei valitettavasti pelastanut mua, ja viime viikonlopun pikkujoulut ja koko loppuviikon aikana vähäiseksi jäänyt lepo sitten viimeistelivät taudin puhkeamisen. Ehkä sekään ei tehnyt hyvää, että sunnuntaina treenin jälkeen hikisenä ja väsyneenä kastuin läpimäräksi siinä kurjassa kelissä. No, tää tuntuu nyt onneksi menevän ohi kuitenkin, eikä näy merkkejä sellaisesta muutaman viikon poskiontelotulehduksesta kuin vuosi sitten! Huomaan, että mulla alkaa olla vihdoin lupaava tunne: NÄLKÄ. Se olikin pari päivää kateissa. Kipeänä nälkä lähtee pois eikä tee mieli syödä mitään kunnollista, mutta nyt kun se on tullut takaisin, taidan olla tervehtymässä. :) 

Yritän löytää tästä flunssasta jotain hyvääkin. Kipeänä saattaa saada vähän extrahemmottelua. :) Se tarkoittaa esimerkiksi hyvää kahvia ja superhyvää jäätelöä. Melkein harmittaa, etten oo aikaisemmin maistanut Jymy-jäätelöitä. Tuo oli tosi, tosi hyvää. Kokonaan luomua ja suunnilleen niin paikallista kuin voi vain olla, koska maito tulee turkulaiselta luomumaitotilalta (jolla olen itse asiassa tainnut vierailla joskus viitisen vuotta sitten opiskeluaikoina, ellen muista väärin...) ja jäätelötehdas on ihan mun lapsuudenkodin lähellä. Pitää maistaa muitakin makuja kuin tuota suklaata, ainakin lakritsia ja puolukkaa.

  

Vaikka flunssa pääsikin iskemään, mun mielestä ne taukopäivät toimivat muuten viime viikolla kyllä hyvin. Sunnuntaina kun tein tauon jälkeen ekan treenin, meni kaikissa liikkeissä taas vähän paremmin kuin ennen - kyykyt meni kivasti ja apuliikkeissäkin sain lisättyä painoja. :) Jälkiviisaana voisin todeta, että ois vaan pitänyt levätä vielä se sunnuntai ja mennä parempien unien jälkeen maanantaina vasta salille, mut enhän mä tietty malttanut odottaa niin monen taukopäivän jälkeen. Nytkin on sellainen olo, että tekis mieli lähteä puntille vaikka heti, mutta jos on päivällä vielä maannut puolikuolleena sohvalla, niin ehkä se ei olisi se kaikkein fiksuin valinta... Joskus maltti on valttia. Mutku ei jaksais odottaa! :D 

Joulukuu käyntiin keventelyllä

Se on jo joulukuu. Tää kuukausien ja vuosien jatkuvasti nopeammin ohi hujahtelu taitaa viestiä semmoisesta, että sitä on itse tulossa vanhaksi... Mä olen seurannut sekä Touhukalenteria että Varustelekan joulukalenteritarjouksia, mutta mitään suklaajoulukalenteria mulla ei ole tänäkään vuonna. Ihan äsken bongasin myös PT-akatemian joulukalenterin, joka vaikuttaa tosi hyödylliseltä. Sen löytää täältä. Touhukalenteriakin aloin seurata, mutten oo niitä tehtäviä niin kovin aktiivisesti tehnyt... 

Epäaktiivisen joulukalentereilun lisäksi olen ollut epäaktiivinen liikkuja kuluneella viikolla. Oon syksyn aikana mennyt niin pienillä treenimäärillä, että en oo edes kunnolla pitänyt mitään varsinaisia treenikeventelyjä. Pitkään tuntui siltä, että kaikkihan ne oli kevyitä viikkoja, kun sarjapainot olivat ohjelman alussa vielä kevyempiä ja salille eksyin harvakseltaan. Nyt oon saanut pidettyä treenirytmin tasaisempana ja on jo ollut raskaitakin sarjoja, ihan on saanut kunnolla jumppailla. Olin suunnitellut treenikeventelyä tälle viikolle, koska se olisi sopinut muuhun elämään aikataulullisesti tosi hyvin, mutta viime viikolla torstain treenin jälkeen tuli pieniä flunssaoireita. Jätin jo viikonloppuna sitten treenit väliin. Oireetkin katosivat lepäämällä. :) Tällä viikolla olen silti pitänyt taukoa treenaamisesta maanantaita lukuun ottamatta. Viikonloppuna sit taas jumpalle.

Ostin kirkasvalolampun ja nyt oon sen loisteessa paistatellut muutamana aamuna. Aamupalaa syödessä istuskelen lampun ääressä puolisen tuntia, ja se on vissiin ihan riittävä aika, jos haluaa kirkasvalolampusta jotain hyötyä saada. Lampun kirkkaus jotenkin kyllä saa heräämään uuteen päivään vähän tehokkaammin kuin tavallinen valaistus, mutta muuta en osaa sanoa näin lyhyen käyttökokemuksen perusteella. Meikkausvalona tuo on armoton. :D 

Maanantaina oli vuorossa kyykkytreeni, jota etukäteen hiukan jopa jännitin. Tarkoitus oli tehdä kolmen toiston sarja sillä painolla, joka alkusyksyllä oli mun silloinen ykkösmaksimi (90 kg). Ja sehän meni. :) Penkissä ja mavessa niillä alkusyksyisillä ykkösmaksimeilla on jo sarjaa tullut tehtyäkin. Tällä hetkellä siis jokaisessa treenissä pitäisi ylittää itsensä, rikkoa ennätyksiään ja liikutella aina raskaamia rautoja kuin edellisellä kerralla. Niinhän siihen kehitykseen pitäisi aina pyrkiä tavalla tai toisella, treenaa sitten millä tyylillä tahansa, mutta tässä tuo sarjapainojen nouseminen joka kerta on tosi konkreettinen tavoite. 

Bodaillessa kun ei pääasiana ole suuremmat ja suuremmat painot vaan se paljon puhuttu tuntuma ja treenin meneminen perille juuri kohdelihakseen, ei tule ehkä yhtä suuria paineita etukäteen, eikä tule sitten jännittämällä pilattua treeniä. On helpompi pitää sellainen positiivisuus yllä. Mulle ainakin voi iskeä painopelko ja voin tosiaan jännittää jotain treeniä etukäteen nyt voimaillessa, mutta ei bodailuohjelmaa tehdessä ole tällaista ollut, että ajattelisin jo ennen treeniä epäonnistumisen mahdollisuutta. Jos tuntuma on silloin ollut hyvä ja lihaksilla on kunnolla tehty töitä, ei välttämättä tule (ole tullut) mietittyä, tuliko nyt progressiota sarjapainoissa tai toistomäärissä tms. Ehkä pitäisi? Tai olenhan mä siihen progressioon pyrkinyt, mutta se on kuitenkin ollut erilaista. Siihen ei ole ollut samanlaista painetta. Kun on tiedossa monta viikkoa etukäteen ne painot, joita pitäisi pystyä liikuttelemaan, ja kehitystä pitäisi tulla koko ajan, siitä voi tämmöinen perfektionistisuorittaja ottaa stressiä. Hölmöä! Toisaalta tällä tavalla treenatessa myös ne onnistumiskokemukset on tosi voimakkaita. Ja jos on vielä jostain tasaluvusta tai aikaisemmin haastavasta sarjapainosta vaikka kyse, niin kyllähän se onnistuminen tuntuu hienolta! :) 

No joo, en nyt kuitenkaan rupea seuraavaa treeniä tässä jännittämään vaan valmistaudun pikkujouluihin. Halusin laittaa vähän bling blingiä kynsiin. 

Toivottavasti saadaan ennen joulua taas sitä luntakin. :)