Onko näin vähäisistä treenimääristä sitten mitään iloa? Musta tuntuu, että ainakin voimatasoja ja lihasmassaa on saanut ylläpidettyä, jos ei sitten hiukan lisättyäkin. (Hyvinkin säännöllinen ja runsas herkuttelu sen sijaan on aivan selvästi ylläpitänyt ja lisännyt kehon rasvavarastoa.) Jotain viisijakoista bodausohjelmaa olis varmaan turha tehdä, mutta tällainen lähestulkoon kaikkien lihasryhmien treenaaminen joka kerralla raskaisiin moninivelliikkeisiin nojautuen sopii tähän mun epäsäännölliseen ja harvaan rytmiin näköjään hyvin. :)
Itse asiassa niin hyvin, että vaikka en ole enää ottanut juurikaan paineita etukäteen lasketusta sarjapainoprogressiosta, oon pystynyt noudattamaan sitä. Toki vasta nyt ihan viime viikkoina olen ollut niissä kovemmissa painoissa, jolloin joka treenissä pitää tietyllä tavalla ylittää itsensä - nythän sen vasta alkaa nähdä, kehittyykö voima vai ei.
Pari viikkoa sitten kokeilin mavessa ensimmäistä kertaa ikuna sumomavea. Tuntui yllättävän luontevalta ja hyvältä, taidan jatkaa sen tyylin harjoittelua jatkossakin. 110 kg tuntui tavallisella kapeamman asennon vedolla jo vähän raskaalta, kun taas sumotyylillä tuntui, että olisi ollut vielä varaa laittaa tankoon lisää kiekkoja jonkun verran ennen kuin olisi tullut sama tunne vastaan. Sumomave tuntui jopa etureisissä! Siis se on jo pieni ihme. Mun on tosi vaikea hermottaa etureisiä. Kumpaakaan vetotyyliä en aio jättää kokonaan pois, kyllä se tavallinen mave on kuitenkin hieno liike sekin. Jotenkin paljon brutaalimpi kuin sumoveto. Niin ja sumotyylillä varmaan rikon housut, kun ne tangon karhennukset hinkkaa reisiä... Johtuukohan harjaantumattomasta tekniikasta?
Inhokkiliike penkkipunnerrus on ehkä nytkähtänyt hiukan eteenpäin, tai ainakaan ei ole tullut kovasti takapakkia. Pitäisi ihan tarkistaa jostain, olenko jo nostanut 2x50 kg joskus, hämärä mielikuva on sellaisesta... Kokeilin penkkitreenissä ylimääräisenä muiden sarjojen päälle viittäkymppiä. Ensimmäinen toisto nousi melko kivasti ja toisessa toistossa vaadittiin ihan hiukan varmistajan apua, mutta kuulemma niin minimaalisesti, että käytännössä nostin sen ite. No vielä kun saisi sen nostettua ihan oikeasti ihan kokonaan itse. :D Alas se olisi jäänyt ilman avustajan apua, niin henkistä kuin sitä pienistä fyysistäkin.
Kun tämä voimapainotteinen ohjelma on sujunut näin hyvin hiukan vähemmälläkin panostamisella, mä oikeastaan kovasti toivon, että saisin kehitystä jatkettua ja tätä ohjelmaa tehtyä jonnekin tuonne pääsiäisen tienoille. Sitten voisin vaihtaa tyyliä vähän pidempien sarjojen tekemiseen. Tällä hetkellä siis pääliikkeissä teen vitosia, kolmosia ja kerran neljän viikon syklin aikana ykkösiäkin, apuliikkeissä noin kaseja tai kymppejä. Oon huomannut, että henkisesti mun on helpompi noudattaa tällaista vähän vaihtelevaa sarjapituutta, koska silloin sarjojen pituus ja sarjapainot eivät kasva ihan tasaisesti eikä tule samalla tavalla niitä henkisiä paineita viime treenien perusteella, kun ei tavallaan niin helposti voi verrata treenejä keskenään. Sopii siis tosi hyvin tähän tilanteeseen, kun en pysty panostamaan treenaamiseen ihan niin paljon kuin haluaisin.
