Computer says no

Blogissa on ollut hiljaista pienten teknisten ongelmien vuoksi. Mun tietokone on menossa rikki, hajalle, mäsäksi ja niin edelleen. :(

Pääsiäisen vapaapäivät tuli ihan tarpeeseen. Viime viikolla tein peräti viisi salitreeniä. :) Se on paljon mun mittapuulla. Tein paljon muutakin enkä pelkästään treenannut pääsiäisenä, ainakin söin kaksin käsin ja nukuin. Kesäaikaan siirtyminen sotki mun sisäisen kellon taas ja ehkä tässä meneekin useampi päivä ihmetellessä, miksei nukuta vielä kahdeltatoista yöllä ja miksi aamulla sitten väsyttää.

Kokeilin tehdä mavea ilman kenkiä. Tuntui aluksi vähän hassulta, mutta taidan jatkossakin ottaa kengät pois maven ajaksi. Luulisi sillä tavalla saavan ainakin tilaa ympärilleen, jos ei muuta... :D Mavessa ja penkissä voimatasot on palanneet paremmin sairastelua edeltävälle tasolle, kyykky ja leuanveto takkuaa. Etukyykky on tuntunut tosi pahalta kans.

Jalkojen hypertrofiatreenissä kokeilin mulle uutta liikettä, sissy-kyykkyä. Tein sen tuolleen laitteen jalkaosaa hyödyntäen - tuossa on siis pystypunnerruskone ja jalkaosalla olisi tarkoitus keventää ekassa toistossa kuorman nostamista ylös. Voi olla, etten tehnyt ihan mallisuoritusta, mutta ainakin liike tuntui etureisissä ja sai ne melkoisen jumiin. Kuulemma pahemmin kuin ikinä ennen. Siltä se hieronnassa tuntuikin... Ilman lisäpainoakin voisi sissyä tehdä, mä en kehdannut, kun kerran roikuin laitteessa väärin päin ja näytin kummalliselta. :o) Tein myös glute ham raisea, jota kokeilin joskus aikaisemmin, siinä saan tosi hyvän tuntuman takareisiin. Sjmv ja reiden koukistus laitteessa maaten on ihan kivoja liikkeitä nekin, mutta kummassakaan niissä en saa yhtä hyvää tuntumaa kuin GHR:ssä, paitsi pakaralle...
 

Yritin treenin jälkeen ottaa kuvaa jalkojen pumpista, mutta jostain syystä mahan pumppi näkyi paremmin...? En käsitä. Voi olla, että ahkeralla syömisharjoittelulla on asian kanssa jotain tekemistä. En oikein viihdy näin turvonneessa kropassa ja jonkinlainen kesäkuntokin olisi kiva juttu, joten ei auta muu kuin siistiä syömisi rankasti ja vähentää määrääkin. Dieetille mars. Periaatteessa se tarkoittaa vain ruoan määrän tarkempaa seuraamista ja herkuttelun vähentämistä, en lähde heti rajaamaan kauheasti mitään ruokavaliosta pois, mutta hiilihydraatteja ja rasvaa tulee lautaselta lähtemään. Voi kunpa lähtisi vyötäröltäkin. :D  

En ole asettanut mitään tarkkoja tavoiteita tai laatinut hirmu tarkkaa suunnitelmaa dieetille. Tähän voisi läiskäistä meemikuvan, jossa on teksti "tavoite ilman suunnitelmaa on haave". Mä otan tähän nyt kuitenkin sellaisen lähestymistavan, että tavoitteena on siistiä kuntoa ja keinona on makroravinteiden kyttääminen, ja ne tavoitteet sitten vielä tarkentuvat.
 

Mahtava viikko

Mä oon tällä viikolla päässyt taas takaisin jumppailemaan salille, outo ja ärsyttävä tauti on siis mennyt ohi. :) Varmuuden vuoksi pidin pari lepopäivää vielä sen jälkeen, kun kuumeilu meni ohi. Koirien kanssa kävin kävelyllä mutta enempää en halunnut heti rasittaa kroppaa. Muutaman kerran oon nyt käynyt tekemässä aika kevyitä treenejä.

Ihan ekassa treenissä tein pelkästään muutaman lyhyen sarjan kyykkyä ja mavea. Oli sellainen olo, että nyt jos kuolen, ni kuolenpa ainakin onnellisena. :D Toivottavasti siihen on vielä piiiitkä aika kuitenkin. Mut hei vapaa kyykkyteline ja peräti kaksi tankoa odottamassa mua, mikäs sen parempaa. Olin tosi iloinen. Ei jaksanut yhtään ahistaa se, etten meinannut jaksaa tehdä edes lämmittelypainoilla sarjoja. Pääasia, että pääsin tekemään. Tiedän että voimatasot nousee taas takaisin ennalleen kuitenkin ja pian voin taas jumppailla normaalisti.

Yks parhaimmista paikoista ikinä.

Salilla on tän vuoden aikana useampana lauantaina ollut eri lajeissa kisaavia (pääasiassa fitness-lajeissa) kovia tyyppejä käymässä, ja multa on harmillisesti mennyt kaikki nuo kerrat tähän mennessä ohi. Oon ollut kipeenä tai sit on ollut muuta menoa. Tällä viikolla oli vuorossa UFC-voittaja Teemu Packalenin vierailu ja kerrankin pääsin sopivasti paikalle. Kuvaankin pääsin. Vakavamielisesti poseerasin, kuten aina.

On se jännä, miten olo muuttuu ihan täysin, kun muutaman viikon rötväilyn jälkeen taas tekee lihaksilla työtä ja kadonneet lihaspaineet alkaa palata takaisin. Ei ole enää ihan täysin pullamössöolo. Kolmen viikon lepäilyn aikana kaikki vähäisetkin urheilullisuuden rippeet vähitellen häviää... Ulkonäön (tai penkkituloksen tms.) kautta ei kannata määrittää itseään mutta kyllä sillä silti on positiivinen vaikutus fiilikseen, kun kroppa alkaa näyttää ja tuntua taas vähän siltä, mihin on tottunut. Kipeänä ollessa työstin kyllä sitä ajatusta, että jos jostain syystä ei pääsis enää harrastamaan liikuntaa, pitäisi silti hyväksyä peilikuvansa. Itseinho on vähän huono motivaattori tai lähtökohta (ulkonäön muutokseen ainakin osittain tähtäävissä) elämäntapamuutoksissakin. Ehkä mulla vaan oli liikaa aika ajatella asioita, kun olin pois salilta...

Meillä oli kaverin kanssa raakasuklaatehdas pystyssä. Oli kivaa. :) Tehtiin peräti neljää erilaista suklaata, joissa oli siis erilaisia "mausteita": kuivattuja hedelmiä, kaakaonibsejä, pakastemustikoita ja lakritsijauhetta. Lakusuklaa oli ihan huippuhyvää! Sellaista en oo ennen kokeillutkaan. Lupasin viedä vähän maistiaisia töihinkin, mut katotaan nyt, onko alkuviikolla enää yhtään konvehtia jäljellä...! :'D

Rakas ruokapäiväkirja...

Oon huomannut, että kun ei pääse liikkumaan, on vaikeampi pitää syömistäkään järkevänä. Kipeenä se on erityisen vaikeaa. Jotenkin ehkä tuntuu siltä, että on "oikeutettu" syömään pelkästään karkkia ja jäätelöä, koska on kipeä. No eipä ole nopeat hiilarit tätä tautia parantaneet... Välttämättä terveellistä ruokaa ei tee mieli, kun ruokahalu on kateissa, ja jotain houkuttelevampaa syömistä tai herkkua on sitten helpompi syödä. 

Mun oli tarkoitus siistiä syömisiä (eli vähentää herkuttelua) maaliskuun alusta, vaikka mitään varsinaista dieettiä en vielä aikonut aloittaa. Oli tarkoitus syödä hyvin ja kasvattaa lihasta, mutta ei enää lisätä fläsää kauheasti, koska housut alkaa jo kiristää vyötäröltä. Suunnitelmissa ei ollut sairastua maailman pisimpään flunssaan ja maata sohvalla syömässä kaikenlaista höttöä. Tai ei kai kukaan suunnittele sairastuvansa. Nyt ei enää ne herkutkaan oikein houkuttele, joten aloitan siistimmin syömisen nyt vähän aiottua myöhemmin vaan.  

Pitkästä aikaa oon ruvennut tekemään suklaamoussea avokadosta ja banaanista. Se on tosi hyvää ja pikkuisen terveellisempi vaihtoehto jäätelölle. Moussetöhnää on myös tosi helppo tehdä, mikä onkin mulle yks tärkeimmistä asioista tuolla keittiön puolella. :D Raaka-aineissa voisi hifistellä enemmänkin mut yksinkertainen on kaunista ja oikeastaan kolmella raaka-aineella tästä jo tulee hyvää. Resepti ei todellakaan ole taas omaa keksintöä, näitähän on netti pullollaan, mutta tälleen mä olen tehnyt: 
 

Suklaamousse

kypsä avokado

banaani (tämäkin saa olla mieluummin liian kypsä kuin kovin raaka)

(raaka)kaakaojauhetta noin pari ruokalusikallista

(suklaanmakuista proteiinijauhetta, jos haluaa proteiinia)  

 Surauta kaikki ainekset blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi töhnäksi, lisää tarvittaessa pieni loraus vettä notkistamaan. Syö pois. :P

Loppuun vielä vähän sairasteluvalitusta... Mulla on nyt joku maailman kummallisin flunssa, koska tää tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Sitkeä virus. Ärsyttävän sitkeä! Kuume on tullut takaisin mutta mitään kunnollista nuhaa tai yskää ei ole. Tulehdusarvot ei ole koholla ja verikokeissa oli kaikki muutkin asiat kunnossa, joten ei tässä nyt auta muu kuin ottaa rauhassa. Odotin tosi kovasti, että oisin viikonloppuna päässyt taas salille, mutta en tietenkään kuumeessa voinut niin tehdä. Lääkäri puhui sydänlihastulehduksesta ja sitä en kyllä halua.

Jos jaksaisi touhuta jotain, nyt olisi aikaa. Oon ehtinyt kuunnella äänikirjoja enemmän ja Houseakin ollaan katottu aika reipasta tahtia eteenpäin, tällä menolla saadaan kaikki jaksot katsottua ennen kuin Game of Thronesin uusi kausi alkaa. Ois ollut jännää, jos lääkäri olisi eilen ollut sellanen nokkelasanainen, töykeä tyyppi kuin Gregory House, ja sit jos ois laitettu kaikkiin jänniin tutkimuksiin ja saanut jonkun vaikeasti lausuttavan diagnoosin...