Parsakaalikangas

Mä kävin Ikeassa. Hämmentävää kyllä, en ostanut muuta kuin lamppuja, mutta tulihan siellä vähän kaikkea katseltua. Hämmentävä on myös sana, jolla kuvailisin heidän uutta kangaskuosiaan, jossa on parsakaalinuppuja vaaleanpunavalkoisella taustalla. Ensin mä ajattelin, että voisihan nuo jossain päiväkodissa tai muussa sellaisessa lasten paikassa mennä, mut sitten tajusin, että näähän on ihan fitnessiä! Onko se parsakaali nyt toisaalta sen huonompi kuin vaikka mansikat, joita keittiötekstiileiden kuoseissa näkee... En tiedä. 

 

Seuraavaksi riisikuosia patalapuissa ja broileria pöytäliinoissa?

Kun ei osaa päättää

Enpäs malttanutkaan olla vaihtamatta heti apuliikkeitä, haha. :D Ajattelin, että kun näiden ekojen viikkojen aikana pääliikkeissä sarjapainot on vielä tylsän pieniä, täytyy apuliikkeistä hakea jotain kivaa vaihtelua. Pari ylimääräistä lepopäivä livahti viime viikolla kalenteriin aikataulullisista syistä ja se meinasi harmittaa, vaikka oikeastaan ne lepopäivät tuli ihan tarpeeseen. Salipäiviä tuli silti jo ikävä.

Selänojennusta tein viime vuonna ja se nyt vaan on maailmankaikkeuden tylsimpiä liikkeitä, eikä välttämättä ees paras liike tukemaan mavea. Heivasin sen pois ja kokeilin tilalla jotakin sellaista reverse hyperin kaltaista. Siihen on olemassa hieno laitekin, jota meidän salilla ei tosin ole, mutta meilläpäs on erikorkuisia boxeja ja eripainoisia nilkkapainoja. :) 

Kolmekiloisilla lähdin testailemaan liikettä, mutta isompiakin nilkkapainoja löytyy. Ehkä voisi kokeilla vielä lisäpainojen virittämistä noihin kiinni jotenkin... Sellainen idea heitettiin toisen puoliskon suunnalta. Ainakin toi jalkojen liike voisi olla hallitumpaa eikä mitään kovin rajua sätkyttelyä itään ja länteen. Etuheilautukset kahvakuulalla pitää sisällyttää ohjelmaan kans jossain vaiheessa. Hillitymmillä määrillä kuin heinäkuussa heilautushaasteessa, ei uudestaan kymppitonnia. Nuo nilkkapainot jalassa tuli muuten ihan sellainen olo, kuin olisi hevonen, jolla on suojukset jalassa. :D 

T-kulmasoutua kokeilin ekalla treeniviikolla, mutta palasin tuttuun ja turvalliseen tavalliseen kulmasoutuun tangolla. Se ei nyt sitten kehitä varmaan yhtään, kun pysyn mukavuusalueella, heh. Ehkä seuraavaksi (ei kuitenkaan seuraavassa treenissä) vaihdan tuon johonkin alataljasoutuun tai laitteessa tehtyyn vastaavantyyppiseen liikkeeseen. 

Ekalla viikolla tein myös samalla kertaa penkkiä, dippejä ja kapeaa penkkiä. Tuntuu, että tuo setti oli varsinkin etuolkapäille aikamoinen pala purtavaksi, oli aika erilainen rasitusmäärä yhtäkkiä niille. Dippejä en ole tehnyt pitkään aikaan, penkkiäkään en kahdesti viikossa ja kapea penkki onkin mulle ihan uusi tuttavuus. Jos vielä tän alun jälkeen tuntuu siltä, että rasitusta on ehkä liikaakin kerralla, pitänee vaihtaa joko dipit tai kapea penkki johonkin muuhun liikkeeseen. Tavallaan mieluummin vaihtaisin dipit pois, mutta jos niitä meinaan joskus tehdä, nyt olisi ehkä helpompaa kuin sitten, jos kun painoa on kertynyt hitunen lisää... vaikkei tarkoitus olekaan kerätä kauheasti painoa. Tulee sitä kuitenkin. Oon muuten unohtanut käydä kehonkoostumusmittauksessa! Se piti tehdä loppukesällä jo.

Vaikka en näköjään osaa ihan pysyä suunnitelmassa, suuret linjat ei oo muuttuneet mihinkään. Treenaamisessa täytyy olla joku tolkku, mut täytyy sen olla kivaakin ehdottomasti, ja siksi yritän tehdä sopivia muutoksia. Ehkä tää syksy on sekoittanut mun pään ja olen vain hetkellisesti jossain samanlaisissa fiiliksissä kuin ne monet ihmiset, jotka aina syksyllä (ja tammikuussa ja kuukausi ennen kesää) aloittaa elämäntaparemontin. Tai ehkä se johtuu siitä, että nyt on taas selkeämpiä suunnitelmia kuin vaikkapa kesällä oli. Joka tapauksessa oon nyt paljon positiivisempi kuin hetkeen olen ollut. :)

Voimajumppailua uusvanhalla ohjelmalla

Edellisviikonloppuna alkanut kuumeilu kesti muutaman päivän, mutta menihän se onneksi ohi. Musta tuntuu välillä, että oon koko ajan kipeenä... No en sentään ihan koko ajan. 

Aloitin taas vähän enemmän voimaan keskittyvät treenit. Perusvoimaa, ei maksimivoimaa. Pitkään menikin jahkaillessa, mitä ohjelmaa lähtisi tekemään. Päädyin siihen samaan ohjelmaan, jolla tahkoin menemään koko viime talven - en tiiä oliko se fiksu valinta vai ei - eli Bill Star 5x5. Tein kuitenkin vähän muutoksia, koska haluan pitää pääliikkeinä pelkästään ne kolme kuningasta, kyykyn, maven ja penkin. Tuossa ohjelmassahan on myös kulmasoutu ja vinopenkki (vaihtoehtoisesti pystypunnerrus) pääliikkeinä. Mä heitin nuo apuliikkeiksi: vähemmän sarjoja, enemmän toistoja. Aion jatkaa leuanvetojen harjoittelua ja kokeilen, minkä treenin aikana niitä olisi parasta tehdä, ehkä mavepäivänä. Nyt ekan kierron aikana tein leuanvedot juuri maven kanssa samana päivänä. 

Ilmeellä.

 
Oon suunnitellut paremmin myös treenien säännöllisen keventelyn. Viime talvena mulla ei niitä ollut, koska ohjelmassa ei niistä puhuttu. Jälkeenpäin ajateltuna hölmöä. Kuulostelen oloa ja jaksamista nyt toivottavasti vähän järkevämmin ja pidän kevyempiä viikkoja. Josko sillä olisi jotain vaikutusta sairasteluunkin. Apuliikkeitäkin voisi varmaan vähän vaihdella eikä tehdä monta kuukautta putkeen niitä samoja... Lähden tällasella apuliikearsenaalilla liikkeelle: kulmasoutu v-kahvalla, pystypunnerrus tangolla, leuanveto kapealla vastaotteella, dippi, kapea penkkipunnerrus, hauiskääntö mutkatangolla, selän ojennus selkäpenkissä, jalkojen nostot roikkuen, voimapyörä. Ajattelin, että ainakin aluksi keventelisin joka neljäs viikko, ja viimeistään kahden keventelyviikon jälkeen vaihtaisin apuliikkeitä. Leuanvetoja en tosin halua jättää pois, mutta niissäkin voi tehdä vähän kikkailuja eri variaatioiden kanssa. 

 
Lauantaina salilla oli tosi, tosi hiljaista, sain melkeinpä yksin reenailla. Osuin kivasti jonkun rauhallisen hetken aikana sinne. Porukkaa tuli lisää, kun olin lähdössä pois. Turhauttavan kevyet jumppailupainot voimaohjelman alussa ja lähes tyhjä sali tarkoitti tietenkin sitä, että hyödynsin oivallista kuvausmahdollisuutta ja kuvasinkin aika paljon. :D Tänään olikin sitten tavallisemman oloinen alkusyksyn päivä, sali täynnä liikunnasta innostuneita ihmisiä. Taas sinne joukkoon jotenkin mahtui silti. Ehkä kuitenkin yritän välttää salia maanantaisin, kun se tuntuu olevan vähän ruuhkaisampi päivä. 

Tällaisilla eväillä lähden metsästämään kadotettuja voimatasoja. En uskalla mainita mitään tavoitteita vielä sen enempää, mutta ainakin haluan ehdottomasti rikkoa viime kevään omat ennätykset. Selkeä tavoite on myös pysyä terveenä!

FightBack Run 2015

Eilen järjestettiin täällä Turussa toista kertaa FightBack Run. Tapahtuma järjestettiin ekan kerran vuosi sitten, mutta silloin en päässyt osallistumaan. Koska kyseessä ei ole kilpailu vaan hyväntekeväisyystapahtuma, jossa tyyli on vapaa ja pääasiana on osallistuminen, halusin lähteä mukaan saliporukan kanssa. Tällä toisella kerralla juoksumatka oli tuplattu viimevuotisesta 2,6 kilometristä 5,2 kilometriin, mutta vaihtoehtona oli yhä juosta (tai kävelläkin) tuo lyhempi matka. Lisäksi oli 260 metrin matka niille, jotka nuo pidemmät matkat olisivat olleet liikuntarajoitteen vuoksi liian pitkiä - musta on hienoa, että osallistuminen oli tällä tavalla mahdollistettu niillekin, joille liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa. Samalla tuo pisti vähän miettimään, kuinka itsestäänselvänä pitääkään sitä, että pystyy itse liikkumaan... 
 

Pääsin maaliin. :) Meillä oli oikein tiimipaidat päällä.

Tapahtumassa oli mukana myös itse Pekka Hyysalo ja Robin, joka palkittiin myös vuoden positiivisena suomalaisena. Tuo palkitseminen jäi näkemättä, mutta sen kuulin, kuinka ennen lähtöä juontaja spiikkasi tyttöjen olevan jo tottuneita juoksemaan Robinin perässä. :D 

Reitti kulki pitkin jokirantaa ja yksi kierros oli tuon 2,6 km verran, joten pidempi matka oli loogisesti kahden kierroksen verran. Ekan kierroksen lähdin parin vähän paremmassa kunnossa olevan perässä roikkumaan ja tokalle kierrokselle lähtiessä jouduin tahtia himmaamaan aika paljon, siis sellaiseksi mateluksi, että "kävellen olisit jo perillä". Maaliin tulin siis meidän porukasta erkaantuneena, mutta oon tyytyväinen siihen, että jaksoin koko matkan kuitenkin kävelemättä. :) Juokseminen tai hölkkääminen ei todellakaan ole mun lemppareita. :P Huomasin, että ilman koiria hölkkääminen on tosiaan helpompaa, kun ei tarvii ohjata koiria. 

Ensi vuonna matka tuplaantuu taas. Tällä hetkellä 10 km hölkkälenkki tuntuu aika kaukaiselta, mutta jos ensi kesänä oikeasti keskittyisi juoksukunnon (ja -tekniikan) kehittämiseen, ei kai se nyt ihan mahdoton voi olla. Ehkä. Eikä pidä antaa tän vähäisen peruskunnon rapautua talven aikana. Tänä kesänä, vai pitääkö jo sanoa viime kesänä, yritin kyllä hiukan innostua juoksemisesta, mutta se jäikin sitten parin tuollaisen viiden kilsan lenkin jälkeen siihen.

Mutta ei tuo juokseminen ihan tervettä touhua kyllä ole. Oon varmaan jonkun aikaa jo ollut pöpöjen sinnikkään hyökkäyksen kohteena ja eilisen rupeaman jälkeen sitten kroppa ilmoitteli levon tarpeesta nostamalla pienen kuumeen. Ilta meni lepäillessä, samoin tämä päivä. Tuntuu vähän hölmöltä suunnitella tälleen puolikuntoisena tulevia treenejä, mutta minkäs teet. Vielä kun saisi nämä treenisuunnitelmat suunnitelman asteelta toteutusvaiheeseen, niin pääsisi kasvattamaan niitä pudonneita voimatasoja taas.