maanantai 12. joulukuuta 2016

Miten meni omasta mielestä?

Mustahan on tullut vallan laiska blogitekstien kirjoittelija. On pitänyt kirjoittaa Muscle Madness 2.0:sta jo jonkun aikaa, koska olen ehtinyt niistä treeniohjeista jo siirtyä seuraavaan... Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös. Ei tuo valmennus vielä ole muistista kokonaan kadonnut. :)

MM 2.0 treenit lähti heinäkuussa hyvin käyntiin. Syksyllä alkoi vastaan tulla treeniä haittaavia haasteita, kuten koiran paha sairastuminen ja omakin sairastelu. Multa jäi neljästä ohjelmasta viimeinen tekemättä, tein vain kolme ensimmäistä, koska oma järkyttävä stressi-kiire-flunssatauko katkaisi treenit marraskuussa muutamaksi viikoksi juuri, kun piti aloittaa se viimeinen ohjelma. Stressin takia nukuin huonosti ja liian vähän, sen takia koitin välttää kovien treenien aiheuttamaa turhaa rasitusta etten sairastuisi, mutta lopulta sain kuitenkin flunssan. :P Olin jo suunnitellut ja päättänyt, että joulukuussa aloitan maksimivoiman kehittämiseen tähtäävän ohjelman ja hinkkaan kyykkyä, penkkiä ja mavea, joten tauon jälkeen aloitinkin sitten suoraan sen vähän etukäteen ja jätin MM:n kesken. Ei taaskaan mennyt ihan niin kuin elokuvissa tai Strömsössä. Kaikki ohjelmat oon ottanut talteen ja aion sitä neljättäkin vielä kokeilla.

Mun oli tarkoitus käydä myös kehonkoostumusmittauksessa MM:n 20-viikkoisen jälkeen. Silloin heinäkuun alussahan kävin mittauksessa. Ajattelin, että ei oo mitään järkeä mennä mihinkään kehonkoostumusmittaukseen, kun tässä on ollut niin paljon taukoa kunnollisesta liikunnasta - jollaiseksi en laske sitä, että kahdella kädellä lappaa suuhun syötävää. MM 2.0 tarjosi kyllä oikein hyvät syömisohjeet ja kyllä mulla on itellä muutenkin ajatus siitä, mikä on fiksua ja terveellistä syömistä, mutta eipä kiinnostanut. Tai se ruokailun perusrunko pysyi kyllä aika hyvin kunnossa, tuli vaan syötyä aika paljon kaikkea ylimääräistä. Mittaus kertoisi nyt lähinnä sen, minkä verran sain syötyä lisää lämpöeristettä vyötärölle. Sen havainnoimiseen riittää ihan mittanauha ja peili. :D Pahin ressi ja ahistus on takanapäin, fiksu syöminen kiinnostaa taas ja treenaan säännöllisesti, joten suunta on oikea. :) On muuten jännä, miten motivaatio treenaamiseen säilyy kyllä, mutta jos ei pääsekään liikkumaan, motivaatio järkevää syömistä kohtaan hiipuu. Tuon kanssa on kyllä työstettävää, jos joskus on vaikka jalka paketissa puoli vuotta! 

Vaikka jätin ohjelman lopulta kesken, tykkäsin tästä nettivalmennuksesta. Neljässä treeniohjelmassa oli mulle uusia liikkeitä, joista moni tulee varmasti käyttöön jatkossakin. Helposti sitä jumittuu niihin vanhoihin tuttuihin liikkeisiin. Treenien kesto ei venynyt pitkäksi ja liikkeitä oli sellainen hyvä määrä, se vahvisti myös mun omaa ajatusta siitä, että perusliikemalleilla rakennetaan se runko ja kauheasti ei tarvita mitään hilavitkutuksia joka suuntaan. Unilateraaliset liikkeet puolierojen tasoittamiseksi oli hyvä juttu. Samoin ne pahuksen ärsyttävät, jul-me-tun hi-taat eksentriset vaiheet. :D Etureisien hermotus ainakin parani niiden avulla. Erilaisia tempovaihteluita opin siis hyödyntämään. Tuskin laitan niitä omiin treeneihin kuitenkaan ihan niin paljon jatkossa, enemmänkin mausteeksi kuin pääraaka-aineeksi. En ole ihan varma, kasvoiko mun voimatasot MM:n aikana vaikka se oli yhtenä tavoitteena, mutta sitä tosiaan ei voi pistää pelkästään ohjelman piikkiin. Mikään treeni ei paranna kehonkoostumusta ja voimatasoja, jos sitä treeniä ei tee. Tykkäsin siitä, että tässä valmennuksessa oli huomioitu myös palautuminen ja rentoutuminen. 

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti siis tälläkään kertaa, koska tuli vähän muuttujia, mutta olen tyytyväinen että ostin valmennuksen. Opin uusien liikkeiden ja muiden asioiden lisäksi omasta toiminnastani sen, että mun pitää saada hakata itse päätä seinään ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppia. :D Tämä valmennus oli siitä tosi hyvä, että ohjeiden taustalle kerrottiin syitä ja perusteluita eikä ollut sellaista lappu kouraan ja sokeasti ohjeita noudattamaan -meininkiä. Varmaan kapinoisin sellaista vastaan niin paljon, että tekisin lopulta kaiken ihan toisella tavalla kuin on ohjeistettu.