Tuntuu siltä, että ihan vain kyykkytekniikkavinkeistä lukemalla sain jotain uutta sisäistettyä ja vietyä teoriasta käytäntöön. Paljon on liikkeiden tekniikoissa vielä korjattavaa, mutta ainakin tuo kyykkääminen nyt otti askeleen eteenpäin. :) Olen saanut joka treenissä vähän paremmin pidettyä kyynärpäät lähempänä vartaloa ja siten pidettyä paremman asennon ja liikkeen hallinnassa. Näen ite noissa kuvissa aika suuren muutoksen, eikä se pelkästään näy kuvissa tai videoissa, se myös tuntuu kyykätessä. Hallitulta, rauhalliselta ja turvalliselta. :)
Vastaavasti sitten taas toiset palaset tuntuvat murenevan, mutta sellaista se vain on joskus. En ole purkanut tänne mitään oikeasti henkilökohtaisia, mieltä musertavia asioita, enkä aio vastedeskään niin tehdä. Niiden purkamiseen pitää olla muita keinoja. En halua vaikkapa läheisiin ihmisiin liittyvistä asioista kirjoitella, ja toisaalta tämä blogi on mun kupla, jossa voin hetkeksi sivuuttaa sellaiset oikeasti tärkeät tai raskaat asiat ja niiden sijaan pohtia, olisiko kivempi tai parempi tehdä hauiskääntöä käsipainoilla vai tangolla.
Sen olen kuitenkin nyt ymmärtänyt, että jos omaa jaksamista on kuormittamassa raskaita juttuja, ei voi vaatia hirmu kovia suorituksia vaikkapa salilla treeneissä. Aika pitkään on pitänyt tätä ajatusta työstää, varmaan jo useita kuukausia. Olen ollut tyytyväinen siihen, että treenatessa saan ajatukset pois muusta murehtimisesta ja pystyn keskittymään vain sillä hetkellä olennaiseen, ainakin useimmiten. Olen ollut siihenkin tyytyväinen, että nyt olen ollut terveenä ja olen päässyt salille. Jos nyt ei kehitystä tulekaan ohjelman lineaarisen progression mukaisesti, en oikeastaan jaksa siitä välittää. Haluaisin kyllä treenata kovien tavoitteiden mukaisesti ja olla koko ajan parempi kuin aikaisemmin, mutta on pakko hyväksyä se, että ei aina pysty.
Tän kirjoittaminen tuntuu aika helpottavalta. Toivottavasti se sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" pätisi nyt edes jollain tavalla, enkä nyt tarkoita todellakaan mitään kyykkyennätyksien takomista vaan elämässä vähän suurempien asioiden järjestymistä.
Taas oon pitänyt taukoa treeneistä. Flunssa yrittää tehdä hyökkäyksiä ja kuumetta on ollut, joten siksi oli pari päivää lepoa. Loppuviikolla en enää ollut kipeä, mutta nyt olisi ollut muutenkin treenikeventelyn paikka, joten toteutin keventelyn ylimääräisiä lepopäiviä pitämällä. Lisäksi täällä Turussa oli viime viikolla pari keikkaa, joilla kävin, eli nyt myös meni kulttuuri liikunnan edelle. Viikonloppuna oli taas paluu treenien pariin.
 |
| In Flames |
 |
| Amorphis |
Vähän aikaa sitten näin salilla jonkun hyödyntävän selkäpenkkiä "väärin päin", tehden siinä samanlaista liikettä kuin olen yrittänyt tehdä ison boxin päällä. Testasin sitä itekin ja havaitsin oikein näppäräksi liikkeeksi. :) Boxiin verrattuna tuo selkäpenkki on ainakin superpaljon tukevampi eikä kaadu, vaikka joku siinä vähäsen väärin päin heiluisikin. Reunaa ei ole pehmustettu kuin sitä oikein päin tehtävää liikettä varten, joten käytin pehmusteena jumppamattoa. Tätä aion kyllä jatkossakin tehdä.
Penkkitekniikkaoivalluksesta olenkin kirjoitellut, mutta viimeisimmät oivallukset liittyvät kyykkyyn. (Oon muuten saanut vähän paremmin otettua penkissä asentoon tukea jaloista nyt, kun ainoa asia penkatessa ei ole se, milloin olkapää alkaa kenkkuilla.) Lueskelin viikonloppuna blogeja ja törmäsin mutkan kautta tällaiseen kyykkytekniikkaa käsittelevään tekstiin (linkki). Täytyy myöntää, että mulla on (tähän asti) kyynärpäät sojottaneet taaksepäin kaukana vartalosta. Myös tuo tangon irrottaminen telineestä tai ainakin telineeltä pakittaminen voisi sujua fiksumminkin, ei tarvitse pakittaa metritolkulla ja hakea asentoa askeltolkulla, kun tämän voi hoitaa muutamalla askeleella... Eihän tuon tangon kanssa mitään maratonia ole tarkoitus juosta.
Muutenkin tekniikassa on hiomista vielä, mutta erityisesti tuo kyynärpäiden osoittaminen enemmän alas kuin taakse tuntui muuttavan liikettä huimasti parempaan suuntaan. Mulla on vähän ollut ongelmana turhan paljon eteen kaatuva kyykky raskaissa sarjoissa. Viikonlopun treenissä otin kyykkysarjoista videota ja onhan tuo asento näköjään edelleen vähäsen pystympi, kun painoa on kyydissä vähemmän, mutta sitä kaatumisfiilistä ei kuitenkaan tullut nyt raskaimmallakaan painolla. En ole ihan varma, olisiko pitänyt palata treeniohjelmassa viikko tai pari taaksepäin ja käyttää siis hiukan pienemiä sarjapainoja, mutta jatkoinpa nyt suoraan siitä, mihin jäin. Hyvin kulki. Ei siis välttämättä ollut totaalisen huono päätös.
Tässä alla olevassa kuvassa näkyy mun mielestä hyvin tuo ero asennossa kyynärpään asennon muuttuessa, vaikkei kuvakulma olekaan aivan prikulleen sama. Kuvasarjan ylemmissä kuvissa tein sarjan 5x80 kg, alemmissa kuvissa 3x82,5 kg. Molemmissa oli alla samanlaiset lämmittelysarjat. Uutta tekniikkaa kokeillessa käytin lukkoja, vaikka yleensä en käytä - kyllä pitää sen verran tasapainossa pysyä, ettei kiekot valu pois tangolta. Ehkä kuvakulma hämää, mutta olen näkevinäni, että alemmassa kuvassa hiukan pystymmän yläkropan lisäksi kyykky olisi syvempi ala-asennossa.
Haluan nähdä ilmeeni, kun joku seuraavaksi sanoo, että kyykky on vain jalkaliike. :D Voi vitsit miten innoissani tästä touhusta jaksan olla, vaikka viime kuukaudet onkin treenien osalta menneet aika paljon vaatimattomammin, kuin olin suunnitellut ja toivonut. Motivaatio ei ole minnekään kadonnut.
Voimakasta viikkoa! :o)
Mun viikonloppuinen flunssaoireiluni kuumeineen taisi tosiaan olla rokotuksen aiheuttamaa, koska oireilu loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin. :) Tuntuu niin hienolta olla terveenä!
Vähän tuo oireilu kuitenkin tuntui vievän tehoja pois. Ekassa treenissä tauon jälkeen kyykähtely tuntui hiukan raskaammalta kuin olisin toivonut. Olisi ehkä voinut olla järkevää palata ohjelman sarjapainoissa hiukan taaksepäin, mutta jatkoin kuitenkin siitä, mihin jäin ennen taukoa. Sain kaikki sarjat kyllä tehtyä. Penkkaaminen tuntui jopa yllättävän kevyeltä, varmasti se lapojen yhteen viemiseen liittyvä oivallus on auttanut.
Nyt syksyllä ei ole aamupalaksi einää maistunut smoothie. Olen ilmojen viiletessä alkanut syödä aamuisin kananmunakaurapuuroa marjoilla. Täytyy kokeilla myös omenapuuroa kananmunatehostuksella... Kaurahiutaleiden kanssa omenalohkoja kattilaan kiehumaan, lopuksi kananmunat. Kanelia pinnalle ja se on siinä. Ei voi olla huono. Kananmunan yhdistäminen puuroon on näköjään päässyt reseptiksi lastenruokakirjaan asti (linkki), mikäli tulkitsin nimessä mainitun "pienille ihmisille" oikein. :o) Mä laitan kyllä hiukan enemmän kaurahiutaleita ja 2-3 kananmunaa yhteen annokseen, enkä lisää muita rasvoja puuroon (keltuaisista sitä tulee ja muutenkin päivän muista aterioista), mutta ehkä en kuulu enää kategoriaan "pienet ihmiset" ja mun kuuluukin noudattaa erilaista annostusta.
... vaikkain aika pieni olo on ollut, silleen huonolla tavalla, ei mahan kohdalta vaan muualta. Mahan kohdalta voisi olla pienempikin olo. :D En tiedä, olenko menettänyt lihasmassaa, vai tuntuuko siltä vain. En toisaalta ihmettelisi, vaikka lihaa olis lähtenytkin, kun mietin viimeaikaista treenaamista tai pikemminkin treenaamattomuutta. Mitään huimaa kehitystä ei ole tullut, mutta toivon, että edes ylläpito olisi onnistunut...
Kun olo on väärällä tavalla pieni ja suuri, mikäs sen mahtavampi tapa parantaa omaa fiilistä, kuin katsoa kuvia fitnesskisoista, right? No joo, ei siis pidä verrata itseään muihin. :) En mene Lahteen seuraamaan Nordic Fitness Expoa, mutta tuijotan kuvia sitten Body-lehden galleriasta ja seuraan tiiviisti tunnelmia ainakin Instagramin kautta.
Ei ole huvittanut kirjoitella mitään, koska mitään "riittävän ihmeellistä" ei ole tapahtunut. Uusi treeniohjelma lähti ihan kivasti käyntiin, mutta nämä ekat viikot on (tarkoituksella) niin kevyitä, että suht lyhyiden sarjojen tekeminen niillä sarjapainoilla tuntuu kaikelta muulta kuin perusvoimaa kehittävältä. Toisaalta kohta pitäisi jo tehdä ykkösmaksimeilla viiden toiston sarjoja. En ole ehkä täysin vakuuttunut enää niiden ykkösmaksimien testaamisesta, varsinkaan, kun en edes treenaa toistoalueella 1-3 maksimivoimaa eikä mulla ole mitään voimanostokisoja mielessä. Ehkä on järkevämpää seurata voimakehitystä vaikka kolmen tai viiden toiston sarjoilla. Mistä edes tiedän, oliko mun alkusyksyllä testaamat maksimit oikeasti ne kovimmat suorituksen, mihin pystyn? Jos testaan jatkossa maksimeja useammalla toistolla, voin luultavasti ihan yhtä luotettavasti (tai ainakin riittävän luotettavasti) niiden avulla laskea netin laskureilla senhetkisen ykkösmaksimin arviolta, eikä 1RM ole ainut mittari kehityksen seuraamiseen.
Kirjoitin "lähti", vaikka olisin voinut kirjoittaa "on lähtenyt". Syynä on ärsyttävä keskeytys ohjelmaan. Sain torstaina jäykkäkouristusrokotuksen ja sen jälkeen olkapää oli pari päivää niin kipeä, että ajattelin suosiolla pitää ne pari päivää taukoa, treeneissä kun olisi pitänyt pystyä olkapäätäkin käyttämään. Ajattelin myös ottaa varman päälle ja olla rasittamatta kehoa, kun rokote itsessäänkin jo rasittaa immuunijärjestelmää. Lauantaina kuitenkin kävi rokotuksen antaneen hoitajan uhkailu toteen ja tulin kipeäksi... :P Ei taas! Tämä nyt tällä kertaa liittyy tuohon rokotukseen toivon mukaan eikä ole mikään oikea flunssa. Olo on ainakin nyt jo parempi kuin eilen illalla, jolloin oireet olivat pahimmillaan. Sain työterveyslääkäriltä kotitehtäväksi huolehtia siitä, että menen jatkossa aikaisemmin nukkumaan, jotta lepoa tulisi enemmän joka yö. Ainakin parina viime iltana olen simahtanut yhdeksän ja kymmenen välillä sohvalle, mutta katsotaan, miten tuo kotitehtävä sujuu sitten, kun olen terve ja illalla pirteä kuin peipponen.
Yhden oivalluksen olen tehnyt. Se liittyy mun suosikki-inhokkiini penkkaamiseen. Olen epäillyt, että mulla on tekniikka pahasti pielessä, kun minkäänlaista edistymistä tuossa on ollut melkein mahdotonta saada. On herkästi lähtenyt oikea puoli pettämään, ihan kuin olkapää ei olisi kovin tukeva. Sain muistutuksen mun yliliikkuvista nivelistä ja se sai mut miettimään enemmän tuota penkkaustekniikkaani. Monesti sanotaan, että pitää asentoa ottaessa viedä lavat yhteen. No joo, mä olen tehnyt tuon vähän liiankin kirjaimellisesti, ja olen pilannut asennon sillä. Yläselän lihaksia pitää kyllä jännittää, jotta niistä saa tuen, mutta ei pidä liioitella. Tän oivalluksen jälkeen penkkaaminen on tuntunut paremmalta eikä oikea olkapää ole lähtenyt pettämään alta. :) Edistystä!
 |
| Se on tiikeri! |
Vaihdoin bannerikuvaa kun kyllästyin siihen vanhaan. Viimeksi salilla päästin luovuuteni valloilleen ja raidoitin tangon. Siitä tuli tiikeri! Tikru. Vaikka Bouncing is what Tiggers do best, ei mennyt vetosarja kuitenkaan pomppujen kautta vaan jokainen nosto lähti maasta pysäytyksen kautta.
