keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Toisinaan palaset loksahtelee paikoilleen

Tuntuu siltä, että ihan vain kyykkytekniikkavinkeistä lukemalla sain jotain uutta sisäistettyä ja vietyä teoriasta käytäntöön. Paljon on liikkeiden tekniikoissa vielä korjattavaa, mutta ainakin tuo kyykkääminen nyt otti askeleen eteenpäin. :) Olen saanut joka treenissä vähän paremmin pidettyä kyynärpäät lähempänä vartaloa ja siten pidettyä paremman asennon ja liikkeen hallinnassa. Näen ite noissa kuvissa aika suuren muutoksen, eikä se pelkästään näy kuvissa tai videoissa, se myös tuntuu kyykätessä. Hallitulta, rauhalliselta ja turvalliselta. :)




Vastaavasti sitten taas toiset palaset tuntuvat murenevan, mutta sellaista se vain on joskus. En ole purkanut tänne mitään oikeasti henkilökohtaisia, mieltä musertavia asioita, enkä aio vastedeskään niin tehdä. Niiden purkamiseen pitää olla muita keinoja. En halua vaikkapa läheisiin ihmisiin liittyvistä asioista kirjoitella, ja toisaalta tämä blogi on mun kupla, jossa voin hetkeksi sivuuttaa sellaiset oikeasti tärkeät tai raskaat asiat ja niiden sijaan pohtia, olisiko kivempi tai parempi tehdä hauiskääntöä käsipainoilla vai tangolla. 

Sen olen kuitenkin nyt ymmärtänyt, että jos omaa jaksamista on kuormittamassa raskaita juttuja, ei voi vaatia hirmu kovia suorituksia vaikkapa salilla treeneissä. Aika pitkään on pitänyt tätä ajatusta työstää, varmaan jo useita kuukausia. Olen ollut tyytyväinen siihen, että treenatessa saan ajatukset pois muusta murehtimisesta ja pystyn keskittymään vain sillä hetkellä olennaiseen, ainakin useimmiten. Olen ollut siihenkin tyytyväinen, että nyt olen ollut terveenä ja olen päässyt salille. Jos nyt ei kehitystä tulekaan ohjelman lineaarisen progression mukaisesti, en oikeastaan jaksa siitä välittää. Haluaisin kyllä treenata kovien tavoitteiden mukaisesti ja olla koko ajan parempi kuin aikaisemmin, mutta on pakko hyväksyä se, että ei aina pysty. 

Tän kirjoittaminen tuntuu aika helpottavalta. Toivottavasti se sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" pätisi nyt edes jollain tavalla, enkä nyt tarkoita todellakaan mitään kyykkyennätyksien takomista vaan elämässä vähän suurempien asioiden järjestymistä. 

2 kommenttia:

  1. En yhtään ihmettele, että et halua henkilökohtaisia juttuja tänne kirjoittaa. Blogi on kuitenkin kaikkien ihmisten luettavana.

    Hyvä, että oot ymmärtänyt, että elämässä vaikeat asian vaikuttaa myös treeneihin. Se on tosi tärkeetä ymmärtää ettei treeneistäkin tuu vaan paha maku suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia just en halua ihan kaikkea tänne kirjoittaa, koska periaatteessa kuka tahansa voi tätä lukea. Omista asioistani voisin enemmänkin ehkä kirjoitella, mutta tosiaan asiat, jotka koskee muitakin ihmisiä, ei kuulu tänne.

      Tuo on ihan totta, treeneistä pitää saada hyvää mieltä ja oloa eikä sitä pahaa makua! :)

      Poista