Muutoksia suunnitelmiin

Tammikuussa suunnittelin, että vuoden alkupuoliskon treenit menisi jotakuinkin seuraavasti: perusvoimaohjelma loppuun maaliskuun alussa, sitten bodailua reilun kuukauden verran ja dieetin myötä about huhtikuun puolivälissä sitten sellaista dieetille sopivaa bodaustreeniä. Tuon suunnitelman hahmottelemisen jälkeen olen pitänyt taukoa treeneistä ja jumittanut perusvoimaohjelman treenipainoissa ilman edistymistä, joten nyt helmi-maaliskuun vaihteessa en oo vielä saanut tätä ohjelmaa käytyä kokonaan läpi. Aion näitä viimeisiä viikkoja vielä tahkota maaliskuun ajan. Mä haluan sen sadan kilon kyykkysarjan vielä vetää! Se viime hetken lihasmassan kasvattelu bodaustyyppisellä treenillä jää siis väliin. Sittenpähän tulee nähtyä, miten paljon massaa tämän tyyppisellä treenillä voi saada. :) Tai siis sitä rasvatonta massaa nimenomaan eikä vain kokonaismassaa. :D 

Pullistelin näköjään ojentajia tangon alle sujahtaessa.

Muutos pitkistä palautuksista ja lyhyistä sarjoista päinvastaiseen tulee luultavasti olemaan sekä päälle että kropalle jonkinasteinen järkytys. Puhumattakaan siitä, että joka treenissä kyykkääminen vaihtuu kenties kolmijakoisen ohjelman yhteen jalkapäivään, jossa lihasryhmää kulutetaan loppuun oikein kunnolla, ainakin siis verrattuna tähän kaikkien lihasryhmien käyttämiseen joka treenissä. Näistä kokonaisvaltaisista perusliikkeistä en aio luopua kuitenkaan. Mä uskon kyykkyyn, penkkiin ja maveen. :D Sarja- ja toistomäärät vaan tulee olemaan eri luokkaa kuin nyt.

Muitakin muutoksia oon yrittänyt tehdä. Vähän erilaisia. Alkuviikolla multa kysyttiin, oonko "kyykännyt ikinä selän päällä", ja vasta kolmannella kerralla tajusin, että kyse on tangon paikasta eikä esimerkiksi toisen ihmisen selän päällä seisten kyykkäämisestä. :D Mulla on tanko tosiaan aika ylhäällä niskassa. Nuo epäkkäät vaan muodostaa sellaisen sopivan, pehmustetun kohdan tangolle. Tangon paikkaa etittiin hiukan alempaa ja perjantaina mielestäni sen saman kohdan kyllä ihan hyvin löysin, mut jotenkin sitten päädyin parin sarjan jälkeen taas high bar -kyykkyyn tanko niskassa. Se, missä kohtaa tanko on, vaikuttaa siihen, miten pysty asento on kyykyn ala-asennossa. Näihin sitten liittyy liikkuvuusasiat ja moni muu varmaan aika oleellisesti, mutta eipäs ole sen paremmin tullut perehdyttyä. Pitäisi varmaan.

Perjantaina kuvasin pari sarjaa kyykkyjä videolle, jotta näkisin vähän tekniikkaa. 5x80 kg meni mun mielestä ihan nätisti. Kovaa sarjaa en kuvannut, koska halusin ottaa napit korville ja kunnon ässämixmegamättöbiisin soimaan (tällainen). Se 3x92,5 kg ei nyt tällä kertaa sitten onnistunut, pää petti viimeisessä toistossa ja luovutin, joten oikeastaan vain laskin tangon alas ja jätin tukiraudoille. Kun lihaksista karkaa jännitys siellä alhaalla, niin ei kauhean raskaita kuormia enää nosteta ylös... Sinne jäi. Ennen viime flunssaa sain tuonkin sarjan kyllä jo kertaalleen tehtyä, joten vähän on voimatasoissa tosiaan tullut takapakkia taas. Niin turhauttavaa.

Sitten vielä hiukan yhestä jutusta, joka nyt ei ole ollut varsinaisesti suunnitelma missään vaiheessa vaan enemmänkin ehkä sellainen etäinen haave... Body-lehti tipahti postiluukusta loppuviikolla ja yhtenä aiheena oli tatuoinnit fitness-lajeissa kilpailevilla. Se oli taas sellainen muistutus, että tuo mun selässä oleva tatuointi ei varsinaisesti olisi eduksi, jos kilpailisin. Siitä pienestä etäisestä haaveesta tuli siis taas pykälän verran (tai parikin) etäisempi. Mulla on onneksi paljon muita motivaatiokeinoja liikkumiseen ja treenaamiseen kuin kilpaileminen. Itseään pystyy haastamaan muutenkin. 

Tällaisia mietteitä tänä viikonloppuna...

Guacamole, sis. avokadoa

Otsikolla viittaan niihin guacamolena myytäviin dippeihin, jotka sisältävät pääasiassa kaikkea muuta kuin avokadoa... ;o) Eikös sen pitäisi olla tärkein ainesosa ja pääraaka-aine eikä suinkaan viimeisenä ainesosaluettelossa 0,7 % osuudella. 

Mä tykkään avokadosta. Sitä voi heittää niin pirtelöön kuin ruokalautasellekin, joko ihan sellaisenaan tai guacamolen kaltaiseksi tahnaksi sotkettuna. Laiskan syömärin versio on se "ihan sellaisenaan", vaikka eipä guacamolen valmistaminenkaan vaikeaa ole. Tää menee kategoriaan yksinkertaista ja hyvää. Mitään uutta ja hienoa tässä ohjeessa ei kyllä taatusti ole, mut jos nyt vaikka joku ei ole tullut kokeilleeksi... 

guacamole tai sen kaltainen avokadosötkötys

2-3 avokadoa

punasipuli

ripaus suolaa

limen (tai sitruunan) mehua

chilirouhetta, paprikajauhetta

Halkaise kypsät avokadot, irrota kivet ja kaavi hedelmäliha kuoresta lusikalla. Hienonna punasipuli, purista limen (tai sitruunan) mehua joukkoon, lisää mausteet. Muussaa haarukalla tahnaksi - ei tarvitse olla ihan tasaista. Tomaattiakin voisi sekaan hienontaa.

Mä olen tehnyt tämän tahnan suoraan pakasterasiaan, koska se on kätevä säilytysastia, enkä yksin syödessä ikinä jaksa kattaa pöytää hienosti ja laittaa ruokia nätteihin tarjoiluastioihin. Rumia kuvia siis, pahoittelen. Tätä voi syödä melkein minkä kanssa tahansa! Meksikolaisen ruoan kanssa toimii tietysti tosi hyvin, mutta maistuu myös kanan ja kalan kanssa, leivän tai riisikakun päällä, varmaan myös dippinä kasviksille. 

 
Sitten vielä se laiskan syömärin versio tähän loppuun... 

Punttia taas, ja hiukan kakkuakin

Runsaan viikon mittainen flunssasta johtunut treenitauko päättyi eilen, kun kävin salilla kokeilemassa, iskeekö flunssa pahempana takaisin vai olenko jo tervehtynyt riittävästi. On ollut sellaista tosi ärsyttävää puolikuntoista oloa tässä jo monta päivää. Ei ole kipeä olo, mutta nenä on kyllä kunnon nuhanenä. Ei nyt ainakaan toistaiseksi ole flunssa mennyt pahemmaksi tuon treenin takia. Toivottavasti ei menekään! Ilmeisesti nyt alkaa taas olla ilmassa sen verran näiden aikaisten kukkijoiden siitepölyä, että siitäkin voi tämä tukkoisuus osittain johtua. Siitepöly, katupöly, matalalla paistava ja häikäisevä aurinko, likainen lumi ja sen alta paljastuva törky... Ah, ihanaa, kun tulee kevät. Not. Tykkääkö joku oikeesti keväästä? :D No mä osaan toisaalta kyllä etsiä asiasta kuin asiasta huonoja puolia, välillä sentään jopa jotain hyviäkin puolia.

Salilla oli lauantaina jo todella hiljaista. Se oli oikeastaan ihan hyvä, koska nyt ei niin moni kuullut ja nähnyt niitä mun pettymyksen huokailuja ja ärräpäitä. Suunnittelin treenin sillä oletuksella, että pystyisin flunssan jälkeen jatkamaan ohjelmassa taas eteenpäin sarjapainoja kasvattaen, siis ikään kuin koko tautia ei olisi ollutkaan siinä välissä kuntoa heikentämässä. No eihän se ihan niin mennyt tietenkään! Eilen harmitti, kun kovat työsarjat eivät onnistuneet kyykyssä ja penkissä, vaikka tiesin kyllä, että voimat ei välttämättä ole ihan flunssaa edeltävällä tasolla. Olihan se aika epärealistinen ajatus. Ei harmita enää, kyllä ne voimat sieltä nousee taas, eikä ne lopulta tämän flunssan takia ihan hirmuisen kauheasti edes kärsineet.

Kun oli niin vähän porukkaa salilla, kuvasin viimeisen vatsalihasliikesarjan videolle. Näitä apuliikkeitä oon tehnyt aika lyhyillä palautuksilla, ja huomasin, että tuossa vaiheessa oli jo aika hyvin mehut puristettu tästä mimmistä. Oon tykännyt tehdä näitä jalkojen nostoja tangossa roikkuen. Tavallisista istumaannousuista tai vatsarutistuksista en oikein välitä, niissä niin helposti vaan jännitän niskaa ja käytän enemmän lonkankoukistajia kuin vatsalihaksia. :D Tuossa liikkeessä ois kauhean kiva edistyä niin pitkälle, että saa nostettua jalat suorana ylös. Pitäisi varmaan keskittyä myös tekemään tuo jalkojen lasku hiukan hallitummin ja rauhallisemmin.

Aika jännää, julkinen video, hui...

Oon laajentanut mun värimaailmaa mustasta, pinkistä ja liilasta tuollaiseen sähäkän siniseen - ostin siis uudet housut. Mä yritin kovasti ottaa jonkun kuvan tuosta vatsasta ja käyttää sitä sitten vertailukuvana, mutta nyt piti kyllä käyttää kauheasti filttereitä tuohon kuvaan, joten housujen sähäkkä värikin meni ihan piiloon. Videolla näkyy väri hyvin.

Käytiin vihdoin salin vieressä Pure-kahvilassa maistamassa raakakakkuja. On jo useamman kuukauden ajan ollut aikomuksena käydä siellä, mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Muutakin olisi ollut tarjolla, mutta suklaakakkupalahan mun oli saatava, joten päädyin appelsiinisuklaakakkuun. Vaikka tuo viipale ei kuvassa ehkä näytä suurelta, en kyllä olisi pystynyt enempää syömään. Oli niin hyvää, että pitää laittaa kaksi kuvaa. Ei näitä syömällä ehkä kaiveta niitä vatsapalikoita näkyviin, mut kyllä noita kakkuja pitää päästä useamminkin maistelemaan. :) Haluan testata kaikki eri suklaakakut. :D

Atsih!

Johan tässä ehtikin kolme treeniä tehdä, kunnes flunssa iski. Olen siis taas kipeänä. Taas! Tää on sekä ärsyttävää että jossain määrin jopa huvittavaa, pitäisikö sanoa, että surkuhupaisaa. No mutta, se viime treeni ennen flunssaa oli ihan onnistunut. Selän kuvaaminen peilin kautta ei sen sijaan oikein mennyt niin kuin suunnittelin, kun ei noista nyt taas saa mitään selvää selästä, mutta tulipa räpsittyä. Aika pian tuon jälkeen alkoikin räpsimisen ja ilmeilyn sijaan pärskiminen... Atsih ja niisk! 

 

On tullut mietittyä, miten nää taudit pääsee näin usein hyökkäämään mun kimppuun. Mielestäni kuitenkin elän ja syön silleen suht terveellisesti. Pari suurta epäkohtaa kuitenkin löytyy: uni ja stressi. Jatkuva huonosti ja liian vähän nukkuminen vaikuttaa ihan varmaan puolustuskykyyn negatiivisesti. Lisäksi mun ykkösharrastus eli stressaaminen ei varmaan suojaa taudeilta kovin hyvin. Näitä ei oikein saa kompensoitua vaikkapa runsaalla kasvisten syömisellä, vaan näistä ongelmista pitää päästä eroon. Ei taida olla ihan ensimmäinen kerta, kun näitä juttuja mietin täällä blogissakin.  

Ja kuinkas sattuikaan, tänään Optimal Performance jakoi fb-sivuilla tällaisen linkin: http://www.precisionnutrition.com/what-to-eat-when-sick-infographic

Siellähän ne uni ja stressi komeilevat yhdessä to prevent getting sick -listalla. Eivät kärkisijalla vaan mm. liiallisen tai liian vähäisen liikkumisen ja syömisen jälkeen, ja korostetaan tietysti käsienpesuakin. Ehkä en pessyt käsiä riittävästi, kun käytiin kummitytön ja tämän äidin kanssa lasten leikkipaikassa - jollaisille työkaverini on antanut (kuvaavan?) yleisnimityksen noroviruslandia... Mielestäni salitreeni kolmesti viikossa koirien ulkoiluttamisen lisäksi ei ole liikaa eikä liian vähän liikuntaa, ja ruokaa ei mene suusta alas ainakaan liian vähäistä määrää, muttei toisaalta kai hurjasti liikaakaan, kun mielestäni tuo rasvan kertyminen ei ole ollut ihan räjähdysmäistä.

Tämä on nyt sitten kolmas lepäilypäivä. Olen syönyt sekä järkeviä että vähemmän järkeviä juttuja (suklaajäätelö...), ja tänään kokeilin smoothieta flunssan taltuttamiseen. Taikajuoman ainesosiksi päätyivät inkivääri, valkosipuli, maca-jauhe, chilimauste ja mustaherukat. Tuore chili olisi voinut olla kiva, mutta en tykkää sen pilkkomisesta ja pilkkomisen jälkeisestä "auts hieroin silmää chilisillä sormilla" -mahdollisuudesta. 

Varmuuden vuoksi laitoin valkosipulia kolme isoa kynttä ja inkivääriäkin aika ison palasen. Olen kavereilta kuullut, että alipanostus on synti - vaikka useammin sitä on kai hoettu kosteissa illanvietoissa kuin smoothieta valmistaessa... Maku tässä flunssankarkotussmoothiessa ei ole mitenkään kehuttava. En ole ihan varma, pääseekö tällä eroon flunssasta, mutta ainakin herkimmät valkosipulintuoksua inhoavat tällä on helppo karkottaa. 

 

Koska en ollut ihan varma tuon tuoreen chilin sijaan käyttämäni chilimausteen toimivuudesta, tehostin varmuuden vuoksi vaikutusta annostusta kasvattamalla chilisuklaan muodossa. 

Eilen ystävänpäivänä en ilmeisesti kärynnyt liikaa valkosipulilta, kun sain ihan ite askarreltuja kortteja. :)

L niin kuin lapatuki

Maanantaina treenissä meni kaikki muuten ihan kivasti, mutta mavessa en taaskaan kovassa työsarjassa saanut tekniikkaa ihan pidettyä kasassa, ja sekös harmitti. Sain ohjelman mukaiset toistot ja sarjat kyllä tehtyä niillä painoilla kuin pitikin, mutta kyllä siinä viimeisessä sarjassa sen selän pyöristymisen huomasin. Päätin tehdä ylimääräisen sarjan hiukan kevyemmillä (kuitenkin niin raskailla, että se pyöristyminen tapahtuu) painoilla ja kuvata videolle, miltä selkä sivusta katsottuna näyttää. No se eka video meni tietty ihan mönkään, kun puhelin oli liian lähellä. Tein siis toisenkin ylimääräisen sarjan. Varsinkin sen viimeisessä toistossa tekniikka petti. 

Jos olisin ollut fiksu, olisin tietty heti käynyt kysymässä henkilökunnalta neuvoa, mut näytin kuitenkin pois lähtiessä videopätkää ja sain vinkkejä tuon selän pyöristymisen estämiseen. Yläselästä karkaa lapatuki (jos sitä oikein on alunperinkään), jolloin koko selän asento ei pysy hyvänä. Näin mä arvelin sen olevankin. Jos olen ens kerralla yhtään fiksumpi, nappaan jotakuta henkilökunnasta hihasta kiinni ja tsekataan sitten yhdessä, onko mielikuvaharjoitteista ollut apua. Lapatukeen ja koko takaketjun tiukkana pitämiseen mun pitää keskittyä. Oon myös katsellut Youtubesta videoita tuohon lapatukeen ja sen vahvistamiseen liittyen, scapular control (exercises) -hakusanoilla löytyy. 

En haluu laittaa koko videopätkää näkyville (taustalla näkyy ihmisiä, vaikka ei niistä niin selvää saakaan, kun kuvanlaatu on osittain ihan kökkö), mut nappasin kuvankaappauksia. Paras kohta ensin: woaah mulla on takareidet!!

Ja sit niihin ongelmakohtiin. 

No housut ainakin näyttää kiristävän, mutta ei oo vielä saumat ratkenneet. Sitä päivää odotellessa. :D Kuten keskimmäisestä kuvasta puolisokeakin näkee, ei pysy selän luonnollinen kaari nostovaiheessa (no ei laskuvaiheessakaan ihan huippuhyvin). Tuo olkapäiden eteenpäin valahtaminen kertoo siitä, että lavat ei ole tiukasti yhdessä.  Katsekin voisi olla jossain muualla kuin peilissä, jotta pää ei olisi ihan noin pystyssä... Aloitusasennossa on varmasti hiomista. Yläasennossa saatan välillä melkein liioitella liikettä taaksepäin enemmän kuin olisi tarpeen, mutta tuosta kuvasta pitää kuitenkin huomioida, että kamera on vinossa ja kuva huijaa siksi hiukan.

Mulla on mavessa ollut mielikuvana nousta ylös siten, että kantapäät painuisi lattiasta läpi ja oikeastan enemmänkin ponkaisisin taaksepäin enkä niinkään nousisi ylös. Varmaan siksi mulla on pää noin pystyssä. Sitten ylhäällä vasta hoksaan, että ai niin, nuo olkapäät on tuossa edessä taas, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa on nykiä niitä taakse. Pitää muokata mielikuvaa sellaiseksi, että ensin lavat yhteen ja olat taakse, sitten ponkaisu.

Kohti parempia nostoja... :)

Lepopäivistä uutta puhtia

Viisi päivää maltoin olla salilta pois - tai en ihan kokonaan pois, kävin mä hierojalla aikaisemmin tällä viikolla, mutta treenien väliin tuli tuon verran päiviä. Olinkohan ihan vahingossa tällä kertaa niin fiksu, että hoksasin viime hetkellä pitää hiukan taukoa ennen kuin olisin tullut kipeäksi. Vai voisko jopa olla, että olen oppinut jotain oman kehon ja voinnin kuulostelusta... Se ois ihan hyvä. Vaikka kyllä kai aikaisemminkin olisi voinut jotain merkkejä keventelyn tai levon tarpeesta huomata, ei välttämättä olisi tarvinnut odottaa sitä pientä kuumeilua. Se meni kuitenkin ohi, onneksi.

Perjantai oli siis treenipäivä (-ilta). Salille lähtiessä tokaisin, etten varmaan ees osaa treenata enää, että tosi positiivisin mielin tuli lähdettyä. :D Osasin mä sentään vielä. Lepopäivät teki hyvää eikä siitäkään varmaan haittaa ollut, että on tullut myös syötyä aika reippaasti. Hiukan emmin, oisko pitänyt kuitenkin mennä vasta lauantaina salille, mutta niin paljon teki jo mieli palata takaisin, etten malttanut enää odottaa. Ja sitten salilla kuitenkin hetken mietin, miksi piti työpäivän jälkeen mennä sinne kyykkytelineeseen nojaamaan, kun olisi voinut seuraavana päivänä paremmin nukutun yön jälkeen mennä... Kyllä on ihmisellä suuret murheet. 

Hyvä reeni oli. Rauta ei ollut kevyttä, mutta kyllä se silti liikkui. Kyykyn kovimman sarjan jälkeen jalat täristen olin tosi tyytyväinen siihen, että menin jo perjantaina. Mä oon ehkä alkanut myös päästä jyvälle penkkpunnerruksesta. Siinä oon tehnyt maksimivoimaa nyt yhteensä viiden treenin verran ja musta tuntuu, että ihan oikeasti on tullut kehitystäkin. Erään maksimivoimalaskurin (täällä) mukaan tämänkertaisella kovan sarjan painolla ja toistomäärällä laskettuna mun 1RM olisi 51 kg, kun viime viikolla se negatiivinen toisto 50 kilolla nousi ylös varmistajan pienellä avustuksella, eli ei tuo laskuri ehkä ihan kauhean montaa kiloa yläkanttiin heitä. Iloinen olen. :) Valitettavasti en saanut sitä tyytyväisyyttä ihan vangittua tuohon kuvaan. :D Tosi innostunut ilme ja leveä hymy hei. 

Treenikoulussa sanottiin, että jos lihakset ei ole yhtään pumpissa treenin jälkeen, on saanut liian vähän joko hiilareita, suolaa tai vettä. Mulla vesi on noista se, mitä ei välttämättä tule nautittua tarpeeksi aina... Mut kyllä vaan tuntuu lihakset tällaisilla viiden toiston sarjoillakin hiukan pumppia saavan. Ainakin nuo koipireisilihat. Jollain tavalla odotan jo kunnon bodauspumppailuja ja sitä, että yhtä lihasryhmää tahkotaan monella eri liikkeellä, vaikka tiedän, että ekojen treenien jälkeen kroppa tulee olemaan ihan rikki. Niin ja ne lyhyet sarjapalautukset jo ahistaa. 30-60 sekuntia on vähän eri kuin 3-5 minuuttia. 

Pakollinen kaurapuuropostaus

Mikä fitnessblogi tämä on olevinaan, kun ei ole yhtään kaurapuuropostaustakaan! Tilanne pitää korjata oitis. ;) Nyt kun treenin, ruoan ja levon pyhästä kolminaisuudesta tuo treeni on ollut viidettä päivää aliedustettuna, ehtii ajatella (ja syödä?) enemmän ruokaa. Niin, sen lepäämisen lisäksi siis. Blogiinkin ehtii kirjoitella enemmän...

Mun aamupalat on ihan tarpeeksi pitkään olleet smoothieita. Tuorepuuroa olen tehnyt muutaman kerran tattarihiutaleista - sen epäonnistuneen puurokokeilun jälkeen onnistuin jopa ihan syötävääkin tuorepuuroa tekemään. Ne kylmät puurot sopii mun mielestä kuitenkin paremmin lämpimän vuodenajan aamupalaksi. Kokemuksesta tiedän, että pelkkä kaurapuuro ei mulla pidä nälkää kovin kauaa pois, ja olisi se kai ihan hyvä saada aamullakin jotain proteiinia yön jälkeen. Näin mulle on uskoteltu ja kataboliapeikolla peloteltu.

No joo. Yksi ratkaisu lämpimäksi, proteiinipitoiseksi aamupalaksi löytyi netistä blogosfääristä, kuinkas muutenkaan. Kananmunapuuro! Ensikokeilua edelsi epäusko, "kananmunaa puuron joukkoon, no eihän se nyt voi toimia", joka kuitenkin osoittautui turhaksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kaurapuuron joukkoon sekoitetaan hauduttamisen loppuvaiheessa kananmunia. Minä laitoin keltuaisineen päivineen (en sentään kuorineen), jotkut välttelee rasvaa ja käyttää vain valkuaisia. Mä haluan nyt kuitenkin syödä myös ne keltuaisen sisältämät kivennäiset, hivenet ja vitamiinit - enkä raaski heittää keltuaisia roskikseenkaan. Pitää sitten sekoittaa ihan kunnolla, ellei halua, että kananmuna hyytyy kovin isoina palasina puuron joukkoon. Nimimerkillä "kokemusta on"...

Epäilin, että tämä sörsseli maistuisi munakkaalta, mutta ei. Puuron koostumus on mukavan kermainen, sellainen kuohkea ja pehmeä. Puuron joukkoon voi heittää vaikka jäisiä marjoja, tai voi ne marjat laittaa puuroon kiehumaankin. Myös banaani ja maapähkinävoi toimii puuron kanssa. Lautasellinen puuroa kahdella tai kolmella kananmunalla ja reippaalla kauhaisulla maapähkinävoita on jo melko tuhti annos. 

Noin, nyt on kaurapuurovaje paikattu tästä blogista. :D

Tästä tulikin lepoviikko

Viikonloppuna kirjoittelin, että kroppa nosti pientä lämpöä. Sitä lämpöilyä jatkui muutaman päivän, joten päätin, että treenit jää väliin siksi aikaa, kunnes tämä menee ohi ja olo tuntuu levänneeltä ja palautuneelta. Varsinaisesti ei ole kovin kipeä olo. Mikään flunssa tms. tämä ei siis taida olla, tai ei toivottavasti ainakaan puhkea sellaiseksi, jos pidän pientä lepotaukoa. :)

Tässä mun perusvoimaohjelmassa ei ole ollenkaan kevyitä tai lepoviikkoja ohjelmoinnissa mukana, joten olen vaan paahtanut menemään viikosta toiseen eteenpäin, ohjelman mukaiseen progressioon pyrkien. Kolme treeniä viikossa ei ole paljon. Monet tällaiset tavalliset kuntoilijapulliaiset treenaa paljon useammin. Silti tämä kolmesti viikossa raskaiden perusliikkeiden tekeminen kuormittaa kroppaa, ja olisikin pitänyt ite ymmärtää ujuttaa tähän sekaan niitä kevyitä pätkiä myös - varsinkin, kun olen kuitenkin jo aikaisemmin huomannut kevyempien viikkojen tärkeyden mulle... Nyt otan ihan lepoa sitten pienen pätkän. Ei välttämättä kokonaista viikkoa, mutta ainakin joitakin päiviä. Mullehan on sinänsä ihan sama, onko mun yhden treeniviikon treenit samalla kalenteriviikolla (esim. ma, ke, pe/la) vai eri viikoilla (esim. la, ma, ke). 

Pömppiksen viikkokooste

Taas on yksi viikko hujahtanut vauhdilla. Tajusin vasta äsken, että nythän on jo helmikuu! 

Viime viikolla ei oikein tullut kehitystä tuossa perusvoimaohjelmassa, mutta kuten uhosin, tällä viikolla tein ne viimeksi kesken jääneet sarjat kokonaan loppuun asti. Ilmeisesti olen hiukan pystynyt hellittämään sellaisesta suorittajamentaliteetista salilla, kun tuollainen etukäteen laaditun suunnitelman mukaisesta ohjelmasta poikkeaminen eli hitaampi kehitys ei nyt aiheuttanut mitään suurta dramatiikkaa. Syksyllähän mua ahdisti suuresti, kun sairastelun jälkeen voimatasot tippui paljon, enkä pystynyt etenemään ohjelman mukaisesti. Tämä touhu kehittää siis muutakin kuin fyysistä puolta. 

Tammikuu oli kovin ruuhkaista aikaa salilla. Tällä viikolla olen käynyt treenaamassa hiukan tavallista myöhemmin illalla ja ihan kuin olisi jo merkkejä siitä, että pahin ruuhka alkaa laantua. Parina iltana on ollut jo aika rauhallistakin. Ruuhka-aikana en ole tohtinut ottaa kauheasti kuvia, mutta eilen paikkasin hiukan suttukuvavajetta. Alla kuvia edestä, takaa ja sivulta. Mitä noista nyt sanoisi... Edestä ja takaa katsottuna vyötärö on vielä havaittavissa, mutta sivukuvissa näkyy kyllä kunnon pömppis. :D 

Toisesta blogista (Emmie fitness) löysin tälle mahalle ihanan lempinimen, nimittäin VOIMAMAHA! Sellainen olkoon tämä. :) 

Selästä en oikein sanoa, onko se yhtään kasvanut vai ei. Sen näen tuosta kuvasta, että näyttää erilaiselta kuin aikaisemmin samanpainoisena, mutta treenamattomana. Mut että onko vaikka puolessa vuodessa tapahtunut (lihasmassan suhteen) mitään, en tiedä. Voimaa on tullut lisää. Sen voin tarkistaa salivihosta, en peilistä tai kuvista. Alemman kuvan perusteella olkapäissä on ehkä tapahtunut jotain? Kuvassa näkyy muuten hiukan myös salin valikoimaa erilaisista rullista. En ole ihan osannut päättää, tykkäänkö noista nystyrärullista vai inhoanko niitä. Vasta pari kertaa olen testannut niitä. Tasaisesta (kovasta) rullasta tykkään enemmän.

Sokerina pohjalla siis se paras: mahakuva! Mikä lie hymyilyttänyt kuvanottohetkellä (no varmaankin treenikoulun ohjaajan läpät, hyvin sujunut treeni siihen perään ja tyytyväisyys omaan tekemiseen - tai ehkä se oli se, että pääsi taas ottamaan sumeita salipeilikuvia), mutta ainakin näin jälkeenpäin hymyilyttää ja suorastaan hekotuttaa tuo maha. Seitsemässä kuukaudessa on painoa kertynyt kuutisen kiloa, ja onhan sitä nyt tuohon keskivartaloonkin varastoitunut rasvana. Vai oliko tuossa sittenkin ne vatsalihakset vaan ihan jäätävässä pumpissa? Ei varmaan, kun ei ollut yhtään varsinaisia vatsalihasliikkeitä treenissä tuona päivänä...

Mä yritän olla ressaamatta tosta muhkumahasta. Syömispuolelta voin hyvin karsia ylimääräistä huttua pois, kun se ruokavalio tässä on vähän aikaa ollut kaikkea muuta kuin siisti, mutta varsinaisen dieetin aika on sitten keväällä. Yritän lohduttautua sillä, että on tuota kuorrutusta tullut muuallekin kuin mahaan, ja housuostoksilla ne housut kiristää ja puristaa reisistä enemmän kuin vyötäröstä, mikä tuntuu tuota yllä olevaa kuvaa katsoessa jokseenkin käsittämättömältä. Muahhaha. :D

Eilisiltana kroppa nosti jostain syystä pienen kuumeen eikä olo ole ollut ihan paras. Ehkä se oli joku pöpö, ehkä jotain muuta. Tänään piti olla lihashuoltopäivä, mutta kuten treenikoulun kehonhuolto-osassakin todettiin, kipeänä ei kannata lihaksia möyhentää rullalla, koska mahdollista tulehdusta ei kannata sillä tavalla pahentaa. Toivottavasti tuo lämpöily oli jotain stressireaktiota eikä mitään alkavaa tautia.

Ai niin, niistä tän viikon treeneistä piti joku lyhyt kooste tähän kasata. Viikon ykköstreenissä sain tehtyä kovana sarjana sen 5x87,5 kg, joka viime viikolla jäi vajaaksi. Nytkään vika toisto ei ollut kovin kaunis vaan meinasi lähteä kaatumaan eteenpäin, kun lantio ja polvet ei ihan synkronoidusti ojentuneet. Kulmasoudussa olen yrittänyt laskeutua vähän alemmas siitä superpystystä asennosta, eikä sarjapainoissa ole tullut edistystä. Kakkostreenissä maastavedossa nousi 5x105 kg. Kuten aavistelin, parissa viimeisessä toistossa lähti yläselkä hiukan pyöristymään, ei kuulemma pahasti kuitenkaan. Tein myös leveällä myötäotteella leuanvetoja kuminauhalla avustettuna. Kyllä niitä pitää vaan sinnikkäästi harjoitella, jos niitä haluaa joskus pystyä tekemään. Mut jos korkeintaan kerran kuukaudessa jotain harjoittelee, ei kai voi kauheasti edistymistä odottaa. Suunnitelmallisuus ja säännöllisyys, kröhöm... Kolmostreenissä kyykyssä meni kyykyssä 3x90 kg (vaikka oikeastaan se oli kyllä 2+1x90, kun piti pari kertaa vetää happea ennen vikaa toistoa). Oli taas jännää. Mulla on kerran aikaisemmin ollut 90 kiloa niskassa ja silloin kyykky jäi alas. Penkissä oli tarkoitus tehdä lyhyiden sarjen perään yksi negatiivinen toisto 50 kilolla avustajan auttamana. Oli aika lähellä, että olisin nostanut tuon ihan ilman apua ylös. :) Tälläkin viikolla päätin tehdä hauiskäännöt ja ranskalaiset punnerrukset ilman lukkoja tangossa, ja nyt jopa kiekot pysyi tangossa eikä lennelleet lattialle. Treenien kannalta viikko oli siis oikein kivasti onnistunut. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)