keskiviikko 11. helmikuuta 2015

L niin kuin lapatuki

Maanantaina treenissä meni kaikki muuten ihan kivasti, mutta mavessa en taaskaan kovassa työsarjassa saanut tekniikkaa ihan pidettyä kasassa, ja sekös harmitti. Sain ohjelman mukaiset toistot ja sarjat kyllä tehtyä niillä painoilla kuin pitikin, mutta kyllä siinä viimeisessä sarjassa sen selän pyöristymisen huomasin. Päätin tehdä ylimääräisen sarjan hiukan kevyemmillä (kuitenkin niin raskailla, että se pyöristyminen tapahtuu) painoilla ja kuvata videolle, miltä selkä sivusta katsottuna näyttää. No se eka video meni tietty ihan mönkään, kun puhelin oli liian lähellä. Tein siis toisenkin ylimääräisen sarjan. Varsinkin sen viimeisessä toistossa tekniikka petti. 




Jos olisin ollut fiksu, olisin tietty heti käynyt kysymässä henkilökunnalta neuvoa, mut näytin kuitenkin pois lähtiessä videopätkää ja sain vinkkejä tuon selän pyöristymisen estämiseen. Yläselästä karkaa lapatuki (jos sitä oikein on alunperinkään), jolloin koko selän asento ei pysy hyvänä. Näin mä arvelin sen olevankin. Jos olen ens kerralla yhtään fiksumpi, nappaan jotakuta henkilökunnasta hihasta kiinni ja tsekataan sitten yhdessä, onko mielikuvaharjoitteista ollut apua. Lapatukeen ja koko takaketjun tiukkana pitämiseen mun pitää keskittyä. Oon myös katsellut Youtubesta videoita tuohon lapatukeen ja sen vahvistamiseen liittyen, scapular control (exercises) -hakusanoilla löytyy. 

En haluu laittaa koko videopätkää näkyville (taustalla näkyy ihmisiä, vaikka ei niistä niin selvää saakaan, kun kuvanlaatu on osittain ihan kökkö), mut nappasin kuvankaappauksia. Paras kohta ensin: woaah mulla on takareidet!!




Ja sit niihin ongelmakohtiin. 






No housut ainakin näyttää kiristävän, mutta ei oo vielä saumat ratkenneet. Sitä päivää odotellessa. :D Kuten keskimmäisestä kuvasta puolisokeakin näkee, ei pysy selän luonnollinen kaari nostovaiheessa (no ei laskuvaiheessakaan ihan huippuhyvin). Tuo olkapäiden eteenpäin valahtaminen kertoo siitä, että lavat ei ole tiukasti yhdessä.  Katsekin voisi olla jossain muualla kuin peilissä, jotta pää ei olisi ihan noin pystyssä... Aloitusasennossa on varmasti hiomista. Yläasennossa saatan välillä melkein liioitella liikettä taaksepäin enemmän kuin olisi tarpeen, mutta tuosta kuvasta pitää kuitenkin huomioida, että kamera on vinossa ja kuva huijaa siksi hiukan.

Mulla on mavessa ollut mielikuvana nousta ylös siten, että kantapäät painuisi lattiasta läpi ja oikeastan enemmänkin ponkaisisin taaksepäin enkä niinkään nousisi ylös. Varmaan siksi mulla on pää noin pystyssä. Sitten ylhäällä vasta hoksaan, että ai niin, nuo olkapäät on tuossa edessä taas, mutta myöhäistä se siinä vaiheessa on nykiä niitä taakse. Pitää muokata mielikuvaa sellaiseksi, että ensin lavat yhteen ja olat taakse, sitten ponkaisu.

Kohti parempia nostoja... :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti