Viime viikolla ei oikein tullut kehitystä tuossa perusvoimaohjelmassa, mutta kuten uhosin, tällä viikolla tein ne viimeksi kesken jääneet sarjat kokonaan loppuun asti. Ilmeisesti olen hiukan pystynyt hellittämään sellaisesta suorittajamentaliteetista salilla, kun tuollainen etukäteen laaditun suunnitelman mukaisesta ohjelmasta poikkeaminen eli hitaampi kehitys ei nyt aiheuttanut mitään suurta dramatiikkaa. Syksyllähän mua ahdisti suuresti, kun sairastelun jälkeen voimatasot tippui paljon, enkä pystynyt etenemään ohjelman mukaisesti. Tämä touhu kehittää siis muutakin kuin fyysistä puolta.
Tammikuu oli kovin ruuhkaista aikaa salilla. Tällä viikolla olen käynyt treenaamassa hiukan tavallista myöhemmin illalla ja ihan kuin olisi jo merkkejä siitä, että pahin ruuhka alkaa laantua. Parina iltana on ollut jo aika rauhallistakin. Ruuhka-aikana en ole tohtinut ottaa kauheasti kuvia, mutta eilen paikkasin hiukan suttukuvavajetta. Alla kuvia edestä, takaa ja sivulta. Mitä noista nyt sanoisi... Edestä ja takaa katsottuna vyötärö on vielä havaittavissa, mutta sivukuvissa näkyy kyllä kunnon pömppis. :D
Toisesta blogista (Emmie fitness) löysin tälle mahalle ihanan lempinimen, nimittäin VOIMAMAHA! Sellainen olkoon tämä. :)
Selästä en oikein sanoa, onko se yhtään kasvanut vai ei. Sen näen tuosta kuvasta, että näyttää erilaiselta kuin aikaisemmin samanpainoisena, mutta treenamattomana. Mut että onko vaikka puolessa vuodessa tapahtunut (lihasmassan suhteen) mitään, en tiedä. Voimaa on tullut lisää. Sen voin tarkistaa salivihosta, en peilistä tai kuvista. Alemman kuvan perusteella olkapäissä on ehkä tapahtunut jotain? Kuvassa näkyy muuten hiukan myös salin valikoimaa erilaisista rullista. En ole ihan osannut päättää, tykkäänkö noista nystyrärullista vai inhoanko niitä. Vasta pari kertaa olen testannut niitä. Tasaisesta (kovasta) rullasta tykkään enemmän.
Sokerina pohjalla siis se paras: mahakuva! Mikä lie hymyilyttänyt kuvanottohetkellä (no varmaankin treenikoulun ohjaajan läpät, hyvin sujunut treeni siihen perään ja tyytyväisyys omaan tekemiseen - tai ehkä se oli se, että pääsi taas ottamaan sumeita salipeilikuvia), mutta ainakin näin jälkeenpäin hymyilyttää ja suorastaan hekotuttaa tuo maha. Seitsemässä kuukaudessa on painoa kertynyt kuutisen kiloa, ja onhan sitä nyt tuohon keskivartaloonkin varastoitunut rasvana. Vai oliko tuossa sittenkin ne vatsalihakset vaan ihan jäätävässä pumpissa? Ei varmaan, kun ei ollut yhtään varsinaisia vatsalihasliikkeitä treenissä tuona päivänä...
Mä yritän olla ressaamatta tosta muhkumahasta. Syömispuolelta voin hyvin karsia ylimääräistä huttua pois, kun se ruokavalio tässä on vähän aikaa ollut kaikkea muuta kuin siisti, mutta varsinaisen dieetin aika on sitten keväällä. Yritän lohduttautua sillä, että on tuota kuorrutusta tullut muuallekin kuin mahaan, ja housuostoksilla ne housut kiristää ja puristaa reisistä enemmän kuin vyötäröstä, mikä tuntuu tuota yllä olevaa kuvaa katsoessa jokseenkin käsittämättömältä. Muahhaha. :D
Eilisiltana kroppa nosti jostain syystä pienen kuumeen eikä olo ole ollut ihan paras. Ehkä se oli joku pöpö, ehkä jotain muuta. Tänään piti olla lihashuoltopäivä, mutta kuten treenikoulun kehonhuolto-osassakin todettiin, kipeänä ei kannata lihaksia möyhentää rullalla, koska mahdollista tulehdusta ei kannata sillä tavalla pahentaa. Toivottavasti tuo lämpöily oli jotain stressireaktiota eikä mitään alkavaa tautia.
Ai niin, niistä tän viikon treeneistä piti joku lyhyt kooste tähän kasata. Viikon ykköstreenissä sain tehtyä kovana sarjana sen 5x87,5 kg, joka viime viikolla jäi vajaaksi. Nytkään vika toisto ei ollut kovin kaunis vaan meinasi lähteä kaatumaan eteenpäin, kun lantio ja polvet ei ihan synkronoidusti ojentuneet. Kulmasoudussa olen yrittänyt laskeutua vähän alemmas siitä superpystystä asennosta, eikä sarjapainoissa ole tullut edistystä. Kakkostreenissä maastavedossa nousi 5x105 kg. Kuten aavistelin, parissa viimeisessä toistossa lähti yläselkä hiukan pyöristymään, ei kuulemma pahasti kuitenkaan. Tein myös leveällä myötäotteella leuanvetoja kuminauhalla avustettuna. Kyllä niitä pitää vaan sinnikkäästi harjoitella, jos niitä haluaa joskus pystyä tekemään. Mut jos korkeintaan kerran kuukaudessa jotain harjoittelee, ei kai voi kauheasti edistymistä odottaa. Suunnitelmallisuus ja säännöllisyys, kröhöm... Kolmostreenissä kyykyssä meni kyykyssä 3x90 kg (vaikka oikeastaan se oli kyllä 2+1x90, kun piti pari kertaa vetää happea ennen vikaa toistoa). Oli taas jännää. Mulla on kerran aikaisemmin ollut 90 kiloa niskassa ja silloin kyykky jäi alas. Penkissä oli tarkoitus tehdä lyhyiden sarjen perään yksi negatiivinen toisto 50 kilolla avustajan auttamana. Oli aika lähellä, että olisin nostanut tuon ihan ilman apua ylös. :) Tälläkin viikolla päätin tehdä hauiskäännöt ja ranskalaiset punnerrukset ilman lukkoja tangossa, ja nyt jopa kiekot pysyi tangossa eikä lennelleet lattialle. Treenien kannalta viikko oli siis oikein kivasti onnistunut.
Mukavaa alkavaa viikkoa! :)
Mä ihmettelen edelleen et miten en oo törmännyt omalla salilla tammikuun ruuhkiin! Oonko treenannut aina vaan sopivaan aikaan vai onko muut salit imeneet ne uudet asiakkaat :'D
VastaaPoistaMä oon itseasiassa salitreenin kautta oppinut vähän parempaa suhtautumista "epäonnistumiseen" jos treeni ei suju tai joudun käyttämään pienempiä painoja kuin edellisellä kerralla niin en enää automaattisesti aattele, että oon paska tässä ja ei tuu mitään vaan oon oppinut miettimään, että hei syy saattaakin olla tässä. Että kyllä se mentaalipuoltakin kehittää ;)
Ja minä mitään pömppömahaa nää! Hyvältä näytät :)
Ihan uskomatonta, ettet oo joutunut ruuhkaan salilla! Ja meillä kun on salin eteinen välillä niin täynnä kenkiä, että oon meinannut suoraan ovelta jo kääntyä kotiin ja skipata ruuhkan takia treenit... :D Sulla on käynyt hyvä tuuri. :)
PoistaPunttien nostelu voi olla paljon monipuolisempaa harjoittelua, kuin moni ehkä uskoisikaan. Ajatusmaailma ja suhtautuminen epäonnistumisiin voi kehittyä siinä samalla. Kiva kuulla, että sullakin on näin. :) Oon kyllä ihan varma, että kun treenivuosia alkaa olla takana useampia ja kehittyminen on olematonta (tai välillä mennään takapakkia), pitää tätä mentaalipuolta työstää ihan huolella, jotta ei turhaudu ja eksy niihin samoihin ajatusmalleihin, että "olen huono, koska tämä ei nyt suju niin kuin haluaisin".
On tuossa vähän pömppistä, kuvassa taidan sitä paitsi vetää mahaa ihan täysillä sisään. :'D Mut onhan ihmisessä muutakin kuin maha tai sen koko. Kiitos Pia. :)