Lepopäivistä uutta puhtia

Viisi päivää maltoin olla salilta pois - tai en ihan kokonaan pois, kävin mä hierojalla aikaisemmin tällä viikolla, mutta treenien väliin tuli tuon verran päiviä. Olinkohan ihan vahingossa tällä kertaa niin fiksu, että hoksasin viime hetkellä pitää hiukan taukoa ennen kuin olisin tullut kipeäksi. Vai voisko jopa olla, että olen oppinut jotain oman kehon ja voinnin kuulostelusta... Se ois ihan hyvä. Vaikka kyllä kai aikaisemminkin olisi voinut jotain merkkejä keventelyn tai levon tarpeesta huomata, ei välttämättä olisi tarvinnut odottaa sitä pientä kuumeilua. Se meni kuitenkin ohi, onneksi.

Perjantai oli siis treenipäivä (-ilta). Salille lähtiessä tokaisin, etten varmaan ees osaa treenata enää, että tosi positiivisin mielin tuli lähdettyä. :D Osasin mä sentään vielä. Lepopäivät teki hyvää eikä siitäkään varmaan haittaa ollut, että on tullut myös syötyä aika reippaasti. Hiukan emmin, oisko pitänyt kuitenkin mennä vasta lauantaina salille, mutta niin paljon teki jo mieli palata takaisin, etten malttanut enää odottaa. Ja sitten salilla kuitenkin hetken mietin, miksi piti työpäivän jälkeen mennä sinne kyykkytelineeseen nojaamaan, kun olisi voinut seuraavana päivänä paremmin nukutun yön jälkeen mennä... Kyllä on ihmisellä suuret murheet. 

Hyvä reeni oli. Rauta ei ollut kevyttä, mutta kyllä se silti liikkui. Kyykyn kovimman sarjan jälkeen jalat täristen olin tosi tyytyväinen siihen, että menin jo perjantaina. Mä oon ehkä alkanut myös päästä jyvälle penkkpunnerruksesta. Siinä oon tehnyt maksimivoimaa nyt yhteensä viiden treenin verran ja musta tuntuu, että ihan oikeasti on tullut kehitystäkin. Erään maksimivoimalaskurin (täällä) mukaan tämänkertaisella kovan sarjan painolla ja toistomäärällä laskettuna mun 1RM olisi 51 kg, kun viime viikolla se negatiivinen toisto 50 kilolla nousi ylös varmistajan pienellä avustuksella, eli ei tuo laskuri ehkä ihan kauhean montaa kiloa yläkanttiin heitä. Iloinen olen. :) Valitettavasti en saanut sitä tyytyväisyyttä ihan vangittua tuohon kuvaan. :D Tosi innostunut ilme ja leveä hymy hei. 

Treenikoulussa sanottiin, että jos lihakset ei ole yhtään pumpissa treenin jälkeen, on saanut liian vähän joko hiilareita, suolaa tai vettä. Mulla vesi on noista se, mitä ei välttämättä tule nautittua tarpeeksi aina... Mut kyllä vaan tuntuu lihakset tällaisilla viiden toiston sarjoillakin hiukan pumppia saavan. Ainakin nuo koipireisilihat. Jollain tavalla odotan jo kunnon bodauspumppailuja ja sitä, että yhtä lihasryhmää tahkotaan monella eri liikkeellä, vaikka tiedän, että ekojen treenien jälkeen kroppa tulee olemaan ihan rikki. Niin ja ne lyhyet sarjapalautukset jo ahistaa. 30-60 sekuntia on vähän eri kuin 3-5 minuuttia.