Joulukuu käyntiin keventelyllä

Se on jo joulukuu. Tää kuukausien ja vuosien jatkuvasti nopeammin ohi hujahtelu taitaa viestiä semmoisesta, että sitä on itse tulossa vanhaksi... Mä olen seurannut sekä Touhukalenteria että Varustelekan joulukalenteritarjouksia, mutta mitään suklaajoulukalenteria mulla ei ole tänäkään vuonna. Ihan äsken bongasin myös PT-akatemian joulukalenterin, joka vaikuttaa tosi hyödylliseltä. Sen löytää täältä. Touhukalenteriakin aloin seurata, mutten oo niitä tehtäviä niin kovin aktiivisesti tehnyt... 

Epäaktiivisen joulukalentereilun lisäksi olen ollut epäaktiivinen liikkuja kuluneella viikolla. Oon syksyn aikana mennyt niin pienillä treenimäärillä, että en oo edes kunnolla pitänyt mitään varsinaisia treenikeventelyjä. Pitkään tuntui siltä, että kaikkihan ne oli kevyitä viikkoja, kun sarjapainot olivat ohjelman alussa vielä kevyempiä ja salille eksyin harvakseltaan. Nyt oon saanut pidettyä treenirytmin tasaisempana ja on jo ollut raskaitakin sarjoja, ihan on saanut kunnolla jumppailla. Olin suunnitellut treenikeventelyä tälle viikolle, koska se olisi sopinut muuhun elämään aikataulullisesti tosi hyvin, mutta viime viikolla torstain treenin jälkeen tuli pieniä flunssaoireita. Jätin jo viikonloppuna sitten treenit väliin. Oireetkin katosivat lepäämällä. :) Tällä viikolla olen silti pitänyt taukoa treenaamisesta maanantaita lukuun ottamatta. Viikonloppuna sit taas jumpalle.

Ostin kirkasvalolampun ja nyt oon sen loisteessa paistatellut muutamana aamuna. Aamupalaa syödessä istuskelen lampun ääressä puolisen tuntia, ja se on vissiin ihan riittävä aika, jos haluaa kirkasvalolampusta jotain hyötyä saada. Lampun kirkkaus jotenkin kyllä saa heräämään uuteen päivään vähän tehokkaammin kuin tavallinen valaistus, mutta muuta en osaa sanoa näin lyhyen käyttökokemuksen perusteella. Meikkausvalona tuo on armoton. :D 

Maanantaina oli vuorossa kyykkytreeni, jota etukäteen hiukan jopa jännitin. Tarkoitus oli tehdä kolmen toiston sarja sillä painolla, joka alkusyksyllä oli mun silloinen ykkösmaksimi (90 kg). Ja sehän meni. :) Penkissä ja mavessa niillä alkusyksyisillä ykkösmaksimeilla on jo sarjaa tullut tehtyäkin. Tällä hetkellä siis jokaisessa treenissä pitäisi ylittää itsensä, rikkoa ennätyksiään ja liikutella aina raskaamia rautoja kuin edellisellä kerralla. Niinhän siihen kehitykseen pitäisi aina pyrkiä tavalla tai toisella, treenaa sitten millä tyylillä tahansa, mutta tässä tuo sarjapainojen nouseminen joka kerta on tosi konkreettinen tavoite. 

Bodaillessa kun ei pääasiana ole suuremmat ja suuremmat painot vaan se paljon puhuttu tuntuma ja treenin meneminen perille juuri kohdelihakseen, ei tule ehkä yhtä suuria paineita etukäteen, eikä tule sitten jännittämällä pilattua treeniä. On helpompi pitää sellainen positiivisuus yllä. Mulle ainakin voi iskeä painopelko ja voin tosiaan jännittää jotain treeniä etukäteen nyt voimaillessa, mutta ei bodailuohjelmaa tehdessä ole tällaista ollut, että ajattelisin jo ennen treeniä epäonnistumisen mahdollisuutta. Jos tuntuma on silloin ollut hyvä ja lihaksilla on kunnolla tehty töitä, ei välttämättä tule (ole tullut) mietittyä, tuliko nyt progressiota sarjapainoissa tai toistomäärissä tms. Ehkä pitäisi? Tai olenhan mä siihen progressioon pyrkinyt, mutta se on kuitenkin ollut erilaista. Siihen ei ole ollut samanlaista painetta. Kun on tiedossa monta viikkoa etukäteen ne painot, joita pitäisi pystyä liikuttelemaan, ja kehitystä pitäisi tulla koko ajan, siitä voi tämmöinen perfektionistisuorittaja ottaa stressiä. Hölmöä! Toisaalta tällä tavalla treenatessa myös ne onnistumiskokemukset on tosi voimakkaita. Ja jos on vielä jostain tasaluvusta tai aikaisemmin haastavasta sarjapainosta vaikka kyse, niin kyllähän se onnistuminen tuntuu hienolta! :) 

No joo, en nyt kuitenkaan rupea seuraavaa treeniä tässä jännittämään vaan valmistaudun pikkujouluihin. Halusin laittaa vähän bling blingiä kynsiin. 

Toivottavasti saadaan ennen joulua taas sitä luntakin. :)