Lisää Juttaa ja suuria unelmia

Oon katsellut nyt muutaman jakson verran Jutta ja 10 suurta unelmaa -ohjelmaa sen yhden bikini fitness -unelmajakson lisäksi. (Kätevää, kun voi netistä katsoa sillon, kun itelle sopii.) Yhdessä jaksossa oli nainen, joka halusi poliisiksi. Sadan päivän aikana häntä valmennettiin pääsykokeiden fyysistä osuutta varten. Tuli ihan mieleen mun lukion abivuoden "apua mikä musta muka tulee isona?" panikointi, jonka aikana muutaman päivän verran ehdin haaveilla poliisin ammatistakin. Ei se mikään varsinainen unelma kyllä ollut, lähinnä joku paniikkiajatus, joka unohtui yhtä nopeesti kuin alkoikin. (Enpä muuten haaveillut hetken vertaa, että musta tulisi insinööri.) Tuolloin en olis todellakaan päässyt kokeista läpi, koska ei mulla ollut voimaa ollenkaan - eikä kyllä aerobista kuntoakaan, mutta sitähän ei ole nykyäänkään hirveästi... ;o) 

Kävin katsomassa noita pääsykokeiden vaatimuksia ja pisteytyksiä. 1500 metrin juoksu aikarajoituksin on noista varmaan pahin mulle, varsinkin tällä hetkellä, kun en oo tosiaan juossut viime kesän jälkeen yhtään. Ketteryyskoetta varten pitäisi vähän harjoitella mut ei kai se ihan mahdoton testi olisi...? Aikaa vastaan sekin. Penkkipunnerruksen naiset tekee 35 kilolla jalat penkille tai ilmaan nostettun. Sitten on vielä ylätalja (miehillä leuanveto omalla painolla) myötäotteella, jossa naisilla on painona 70 % omasta painosta. Ylätaljassa ja penkissä periaatteena mitä enemmän toistoja, sitä enemmän pisteitä, eikä minimitoistomäärä ole ollut kuin kaksi toistoa penkissä ja 3-4 toistoa ylätaljassa.

En nyt sano, että pääsisin leikiten läpi kuntotesteistä tai saisin ihan huippupisteitä, mutta ei nuo testit oikeastaan ihan kauhean pahoilta näytä. Ei ainakaan ihan mahdottomilta. Tiedostin silloin kymmenen vuotta sitten, että en pääsisi noista fysiikkakokeista läpi. Jos poliisi ois oikeasti ollut mun unelma-ammatti, olisin toivottavasti tajunnut, että sit pitää vain ruveta treenaamaan. :D Mähän en siis liikkunut silloin. Ehkä joku tuollainen tavoite ois voinut vähän motivoida, jos tarpeeksi kovasti olisin tahtonut saavuttaa sen.

Puolisen vuotta sitten pohdiskelin täällä blogissa syitä siihen, miksi liikun, tai miksi siis käyn salilla. (Täällä, jos kiinnostaa.) Koin silloin, ettei ulkonäkö oo tärkein syy, vaikka yksi syy muiden joukossa onkin. Tällä hetkellä toi ulkonäön merkitys on korkeammalla ihan varmasti, koska kuitenkin yritän nyt saada nimenomaan ulkonäköä muutettua vähän siistimpään kuntoon kesäksi. Syömispuoleen mun on vaikeampi motivoitua kunnolla kuin liikkumiseen, oon ihan innoissani näistä nykyisistä treeneistä pitkine sarjoineen, mut en oo ihan pysynyt suunnitelmien mukaisissa ruoissa. Ei ehkä sitten kiinnosta tarpeeksi, koska tavoite on niin epämääräinen, "kesäkunto". Pitäisi kai asettaa tarkemmat rajat kiloille, senteille tms. ja joku aikarajakin varmaan... Oon kuitenkin iloinen siitä, että intoa liikkumiseen on paljon ja tykkään siitä hirmuisesti. Eiköhän se oo tärkeintä. :) Toisaalta mulla on ajatukset jo tän dieettirupeaman jälkeisessä ajassa, vaikka pitäisi keskittyä nykyhetkeenkin. Mä aion jatkaa tällä bodailulinjalla nyt vähän aikaa ennen seuraavaa voimajaksoa. Tää on kauhean kivaa ja voisin mä vähän lihasta ottaa lisää mielelläni.

Seuraan tässä samalla jääkiekkoa, mut ottelu on niin jännä (Suomi - Kanada), etten oikein pysty katsomaan kunnolla! :D