Musiikin kuunteleminen salilla. Sen piti nyt olla pointtina tässä tekstissä. Ihan alussa sinkoilin salilla laitteelta toiselle epämääräisessä järjestyksessä ja yritin muistella oikeita tekniikoita, keskittyä tuntuman löytämiseen jne. Tuolloin olisin varmaan ollut vielä enemmän pihalla, jos olisin vielä yrittäny kuunnella musiikkia kuulokkeista samalla. Jossain vaiheessa kuitenkin kokeilin, miltäs se tuntuisi reenata napit korvilla. Huomasin, että se auttaa keskittymään omaan tekemiseen, ja oikeanlaisesta musiikista voi saada vähän tsemppiä ja voimaa. Niin ne uutisoivat äskettäin iltapäivälehdissäkin. Tai ei se nyt suurena yllätyksenä tullut, oon tottunut muutenkin kuuntelemaan erityyppistä musiikkia erilaisten tekemisten taustalla, koska se on auttanut keskittymään.
Sitten tulikin se vaihe, kun mulla oli aina treenatessa musiikki soimassa. Alkulämmittelyt tykkäsin joskus tehdä crossarilla ja se paikallaan heiluminenhan sujui paljon kivemmin, kun kuunteli jotain konemusajumputusta - en ole noiden luokittelemisessa kauhean hyvä. Rauta nousi tietysti metallimusiikin voimin. Mitä jyräävämpi dödisblasari, sen parempi. Loin Spotifyhin oman soittolistan myös venyttelylle ja muulle rauhallisemmalle toiminnalle, sellaiseen sopiikin sitten ihan erityyliset rauhalliset biisit.
 |
| Haha! :D En oo täysin samaa mieltä. |
Mut sitten jossain vaiheessa rupesin jättämään musiikin kuuntelua treeneissä vähemmälle. Tykkään salilla myös moikkailla tuttuja ja ehkä vaihtaa kuulumisiakin, en halua täysin eristäytyä muista omaan kuplaani (heh heh blogin nimi tirsk heh). Onhan se aika epäsosiaalista, jos on aina kuulokkeet päässä. Joskus on hankala saada katsekontaktia edes kovasti toisen naaman edessä huitomalla, jos tahtoisi vaikka kysyä, onko toisella vielä montakin sarjaa kesken tai voisiko mahdollisesti tehdä vuorotellen sarjoja. Mä oon yrittänyt musiikkia kuunnellessakin pysyä sen verran mukana tässä todellisuudessa sen musiikin luoman rinnakkaistodellisuuden lisäksi, että huomaisin, jos joku yrittää lievällä tai korkeintaan kohtuullisella vaivalla saada muhun jostain syystä keskusteluyhteyden. Mä tosin olen ilman musiikkiakin ihan omissa maailmoissani välillä, ehkä aika useinkin.
Välillä siihen kuuntelemaansa musiikkiin uppoutuu. Uppoutuu niin hyvin, ettei muista sitä (tai välitä siitä), että ympärillä on muitakin, jotka ei itse asiassa kuule sitä just huippuhyvää biisiä, jota rupeat hyräilemään tai ihan ääneen laulamaan ehkä hiukan nytkähdellen tai enemmänkin tanssahdellen. Sellaistakin olen havainnut tapahtuvan. Ite en myönnä mitään. Laulamista ja tanssimista ainakaan, lievempiä muotoja korkeintaan. Eikä siinä mitään pahaa tai väärää ole siinä hyräilyssä ja muussa, kerran multa vaan katosi oma keskittyminen kun yritin tunnistaa, mitä vieressä treenaava mahtaa laulaa. Olis pitänyt olla omat musat silloin.
Laitan tähän vielä jotain tällä hetkellä toimivalta tuntuvia biisejä. Ehkä jossain vaiheessa kyllästyn joihinkin tai muuten vaan karsin pois salisoittolistoilta. Voin sitten palata joskus muistelemaan, mitä on joskus tullut kuunneltua. Tää ei nyt ole mikään kattava läpileikkaus mun musiikkimausta, vaikka osaa noista kuuntelen myös salin ulkopuolella paljon.
James Zabiela - The Healing (Midland tape mix) (sellainen jonkun sortin jumputusbiisi)
Huoratron - §§ Troopers (jos ei tee mieli metallia)
Lamb of God - In Your Words (koko treenin voisi painaa LoG:n voimalla)
Children of Bodom - Are You Dead Yet? / In Your Face (näillä on menny vikatkin sarjat ja toistot)
Survivors Zero - Reclaim My Heritage
Amaranthe - Nexus (popimpaa meteliä)
Carbon Based Lifeforms - World Of Sleepers -albumi (ambientia venyttelyyn, rauhoittumiseen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti