Kyykkytelineelle kumartelua

Mun suunnitelmat ja aikataulut tuntuu tällä hetkellä lähinnä suurelta vitsiltä. 14 viikon treeniohjelmaa olen tahkonnut nyt puoli vuotta. Treenejä en saa tehtyä aina edes sitä kolmea kertaa viikossa. Suunnittelen aina, että tällä viikolla menen arkisin riittävän ajoissa nukkumaan ja pidän viikonloppuna unirytmistä kiinni, mut aina lipsun näistä suunnitelmista. Voi olla, että seuraavien viikkojen aikana en näissä nukkumisissa ja treenimäärissä pysy yhtään sen paremmin suunnitelmissa, koska edessä on muutto. 

Sitä low bar -kyykkyä oon yrittänyt hinkata. Tein normaaleilla sarjapainoilla, eli pienemmistä painoista suurempiin edeten. 80 kilolla alkoi tuntua siltä, että ei tekniikka voi olla ihan kunnossa. Kovaa työsarjaa en uskaltanutkaan sitten tehdä tällä mulle vielä vieraalla tyylillä, joten tanko ylemmäs niskaan vaan ja menoksi. Sain kuvausapua viimeiseen sarjaan, jonka tein hiukan kevyemmillä painoilla ja tanko alempana selässä. Vaikka kuvaaja sanoikin, että ihan hyvältä näytti, niin en kyllä tiedä, mikä se "hyvä" oli olevinaan... :D Hahmotin kyllä, ettei tekniikka ole kunnossa, mutta ilman videopätkää en olisi virhettä hoksannut. Opin, ettei pidä pyytää ketä tahansa vain katsomaan, miltä oma tekniikka näyttää, vaan parasta on nähdä oma suoritus itsekin ja mielellään vielä käydä sitä läpi jonkun osaavan henkilön kanssa. 

Mun suurimpana epäkohtana oli alas laskeutuessa käsittämätön kumarrus pään kanssa. :D En tajua. Ehkä ajattelin liikaa sitä, että yläkroppa on ala-asennossa vähemmän pystyssä, eikä voi siten tuijottaa jonnekin salin kattoon kyykätessä. No joo, kohtuus kaikessa. Pään pitäisi olla neutraali jatke selälle. Ensi kerralla en sitten tuijota lattiaan. Sitten en toivottavasti näytä siltä, että kumartelen kyykkytelineelle. Kuvassa tuo ei näytä yhtään niin pahalta kuin videolla, jossa sen ihmeellisen kumarruksen näki selvästi. Ajatuksena tuossa low barissa ei varmaankaan pitäisi olla niinkään se, että hakee oikeaa ala-asentoa katsomalla alemmas, vaan se, että vie pyllyä pidemmälle taakse, jolloin yläkropan kulma lattian kanssa muuttuu. Ei mulla toisaalta se high bar ole ala-asennossa kovin pysty sekään?

Suosittelen omien liikkeiden ja tekniikoiden kuvaamista videolle! Monesti peilistä vilkuilu on liikkeen aikana vaikeaa tai jopa ei kovin suositeltavaa (en katselisi sivulle peiliin kyykyssä ja mavessa), ja videolta näkee usein ne omat heikkoudet ja vahvuudet. :)  

lähde

Palaan taas samaan aiheeseen kuin viimeksikin, eli ajatusten voimaan treeneissä. Mulla on ollut kyykyssä hiukan ongelmia siitä lähtien, kun kovissa sarjoissa paino on alkanut ysillä. Toki on ollut niinkin, että voima ei ole aina riittänyt, mutta nyt olen huomannut, että pää ei vaan ole enää kestänyt ja olen jättänyt sarjan kesken. Näin kävi perjantainakin. Vitonen piti tehdä, mutta tein vain kolmosen. Sain kommenttia, että nyt taisi kyllä jäädä kesken pään eikä voimien takia, kun näytti niin kevyeltä vielä. Siitä sisuunnuin ja penkkisarjojen jälkeen päätin tehdä kyykyssä sen vitosen. Lämmittelin ensin pohjalle yhden sarjan 60 kilolla ja ladoin sitten mielestäni yhteensä 92,5 kg tankoon. Puhkuin ja puhisin ja keräsin kauhean tsempin päälle. Nostin tangon telineestä niskaan ja hämmennyin kovasti siitä, miten raskaalta se tuntui! Oli pakko laskea tanko takaisin telineeseen. Karistin järkytyksen ja hämmennyksen pois ja keräsin uudestaan kovan tsempin, kyllä nyt menee se vitonen. Ei muuten noussut kertaakaan. Alas laskeuduin kyllä hallitusti, mutta jätin tangon heti tukiraudoille. Olin niiiiiin pettynyt! Todella hämmentynytkin. Miten se yhtäkkiä muuttui niin raskaaksi, mietin, ja päättelin, että olin vaan jo väsyttänyt treenissä itseni enkä siksi jaksanut. 

Kiekkoja tangosta pois ottaessani mielessä pyöri pelkästään pahoja sanoja. Sitten pysähdyin katsomaan, mitä oli oikein tullut ladottua siihen tankoon: sinisten 20-kiloisten lisäksi olin sujauttanut punaiset 25-kiloiset enkä suinkaan keltaisia 15-kiloisia, kuten oli ollut tarkoitus (niin ja ne pikkuiset 1,25 kilon kiekot tietysti). Mulla oli siis ollut 112,5 kiloa niskassa juuri. Piti ihan tarkistaa puhelimen laskimella tuo, kun en meinannut ollenkaan uskoa asiaa. :D 20 kiloa enemmän kuin oli tarkoitus. Tämän jälkeen se 5x92,5 kg tuntui melkein helpolta. ;) 

lähde

Ajatuksen voima on valtava. Jos olisin tarkoituksella yrittänyt yli 110 kilolla kyykätä, en varmasti olisi ottanut sitä tankoa uudestaan telineestä. Olisin ajatellut, että koska se tuntuu jo telineestä kyytiin ottaessa noin raskaalta ja vaati koko kropalta paljon työtä edes pitää tankoa paikallaan seistessä, ei kyykky voi millään onnistua. No eihän se nyt onnistunutkaan, mutta sentään yritin. Tai siis enhän mä olisi tarkoituksella tuollaista painoa edes kokeillut.  Sain (ainakin hetkeksi) karistettua niitä henkisiä esteitä ja varmasti tästä vahingota on apua jatkossakin, kun voin palata muistelemaan tätä sellaisina hetkinä, kun epäilen omaa pystymistäni. 

Mulla on selkeästi jo väsymystä tähän treeniohjelmaan. Ei kai se ole ihmekään, kun on puoli vuotta tätä jo takana. Treenipainotuksen ja -ohjelman vaihto on siis pian edessä ja tuntuu siltä, että mitä nopeammin, sen parempi... Ennen perjantain kyykkyepisodia olin jo lähes tehnyt päätöksen, että teen enää tämän treeniviikon loppuun tällä ohjelmalla ja sitten vaihdan bodailuohjelmaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että jos tämä treeniviikko hoituu kunnialla läpi, teen vielä seuraavan viikon tällä. Kehityksen esteenä kun on selkeästi ollut myös pääköppa eikä vain kroppa.