"Sun pitää levätä, jos haluut kehittyä"

Postailen hiukan laiskemmalla tahdilla taas. Tällä viikolla olen käynyt vasta pari kertaa salilla, kolmannen treenin aion tehdä viikon päätteeksi sunnuntaina. On ollut vaikeaa saada pidettyä salipäiviä aina samoina vakiopäivinä. Vuorokaudesta vaan tuntuu tunnit loppuvan kesken ja sitten on vaikea nukkua riittävästi... Kaikkein pahimpina väsypäivinä olen suosiolla siirtänyt treenin eteenpäin kalenterissa ja mieluummin levännyt, tai ainakin koittanut levätä. Itsekin sen olen huomannut, että kovin väsyneenä ei voimia todellakaan ole, mutta on se hyvä, että muutkin tästä asiasta välillä muistuttaa mua. 

Keskiviikkona treeni ei mennyt kovin vahvasti. Kyykyssä en saanut kovaa sarjaa (5x92,5 kg) tehtyä kokonaan ja penkissäkin olen tehnyt aikaisemmin samoilla painoilla enemmän toistoja. Meinasihan se vähän harmittaa. Sen sijaan, että oisin mulle tyypilliseen tapaan ajatellut kovin negatiivisesti ja itseäni syyllistävästi näistä epäonnistumisista, pyrin sivuuttamaan ne ajatukset. Lepäämisen lisäksi mulla on kehitettävää psyykkisellä puolella erityisesti vastoinkäymisten kohtaamisessa. Ei auta, vaikka olisin nukkunutkin riittävästi, jos ennen sarjaa ajattelen, että ei varmaan onnistu kun viimeksikin meni niin huonosti ja sitten vielä epäonnistumisen jälkeen ajattelen suunnilleen olevani maailman heikoin ja huonoin. :P Kovalla tsempillä pitää tehdä, kannustaen ja epäonnistumiset hyväksyen. Jonkin aikaa olen tätä asiaa työstänyt ja suunta on hyvä. Työtä kyllä riittää vielä. 

Onnistumisen tunteita koin sitten keskiviikonkin edestä perjantaina. Koska oli mavepäivä ja kevyempien kyykkysarjojen vuoro, hain sitä low bar -kyykyn tekniikkaa nyt enemmän. Voimanostokyykkyä painonnostokyykyn sijaan siis. Tuntui ihan hyvältä. Kuormitus oli enemmän takaketjulla eikä etureisissä tuntunut väsymystä. Tälleen vissiin pitäisi pystyä liikuttelemaan raskaampia painoja, joten kyllä mä yhä pidän tavoitteena 100 kg sarjaa. :) Ylempänä epäkkäiden päällä on silti jotenkin luontevampaa pitää tankoa... Pitää kasvattaa kauheet takaolkapäät, joiden päälle tangon voi laskea.

Sitten se perjantain superkiva yllätysonnistuminen: mavessa tein sarjan 5x110 kg. :) Ei tuntunut pahalta, eikä videolta katsottuna näyttänytkään ihan hirmu pahalta. Yläselkä kyllä yhä hiukan karkaa pyöreämmäksi noissa raskaammissa nostoissa. Alaselkä ei mun mielestä pyöristy katastrofaalisesti eikä nosto tunnu pahalta, joten en ole hurjan huolissani. Toistoja vaan lisää, kyllä se yläkroppakin siitä vahvistuu ja jaksaa nostoissa kannatella tankoa. Toisaalta kun kyse on viimeisistä toistoista, ei niiden kai tarvitsekaan olla niitä maailman kauneimman näköisiä. 

Näitä videoita en varmaankaan rupea jatkuvalla syötöllä tänne lykkäämään, mutta kun tuo nyt oli niin huikea juttu mulle tuo onnistunut mave, niin... kas tässä: 

Meni muuten litran verran suklaajäätelöä tämän suorituksen jälkeen vähän niin kuin palkintona. Ruoka ja syöminen ei välttämättä ole niitä oikeita ja parhaimpia palkitsemiskeinoja. Ei pidä ottaa tavaksi turhan usein. Näitä uusia tasalukuja ei kuitenkaan tule nostettua kovin usein. 

Voimakasta viikonloppua! :)