Tervetuloa vuosi 2016!

Vietän vuoden viimeistä iltaa koirien kanssa kotona, tuttuun tapaan siis. Koirat hiukan hämmästelee noita ilotulitteiden ääniä, mutta onneksi ne ei ole kuitenkaan ihan paniikissa. Joitain suurempia posahduksia ovat haukahdelleet. Meidän omiin yksityisbileisiin kuuluu mm. ikkunoiden eteen vedetyt verhot, päällä olevat valot ja telkkari sekä hyvä musiikki Spotifysta kuunneltuna ja vähäsen tanssahtelukin. (Housea! Ei mörinämetallia tänään.) Pitää emännän vähän viedä koirien huomiota oman kuplan ulkopuolella tapahtuvista posahteluista. ;o)

Vuosi 2015 oli monella tavalla hyvä vuosi. Kaikkea raskastakin siihen on silti mahtunut. Toivon, että alkava vuosi on taas hiukan edeltäjäänsä parempi. Sillä asenteella mennään, että tulossa on mahtava vuosi! Mitään muita uudenvuodenlupauksia en aiokaan tehdä sen lisäksi, että panostan mielen voiman vahvistamiseen, hyvään asennoitumiseen, turhan stressaamisen välttämiseen. Kuulostaa kovin trendikkäältä fitness-buumin jälkeiseltä ajattelulta. :D Mut mä pidän mielenterveyden vaalimista tärkeänä ja aivoja ihmisen "tärkeimpänä lihaksena". Toki mä haluan olla isompi ja vahvempi myös fyysisesti, mutta paljon on kehitettävää henkisen kasvun puolella. 

Mä sain tällä viikolla vielä yhden joululahjankin. :) Oli joulupukki vissiin huomannut, etten ollut ehtinyt hankkia Lihastohtori-kirjaa vielä. Sitä olen tässä hiukan silmäillyt ja taidankin seuraavaksi perehtyä kirjan sisältöön vähän tarkemmin. Moni taitaa tässä vaiheessa olla suuntaamassa ulos katsomaan ilotulitusta vuoden vaihtuessa. Erilainen nuori, heh... 

Vahvaa vuotta 2016!

 

Tapaninpäivän kinkkujumppa

Mä pakkasin turhaan treenilaukun mukaan jouluksi, en käynytkään kotikotona ollessa salilla. Tarkoitus kyllä oli. Nukuin molempina öinä niin törkeän vähän ja huonosti, että ei olisi ollut mitään järkeä lähteä salille rimpuilemaan. :( Viime yön vietinkin jo kotona ja tuli nukuttua semmoiset kymmenen tuntia. Sekään ei ihan tuntunut riittävän paikkaamaan kahden edeltävän yön 2-3 tunnin yhtäjaksoista unipätkää ja sen jälkeisiä hajanaisia torkahteluita, mut olo oli kuitenkin tänään jo melkein kuin ihmisellä, huomattavasti virkeämpi kuin eilen. Onneksi tänään olen treeniä lukuun ottamatta saanut lepäiltyä koko päivän. Joulusta toipuminen on tänä vuonna näköjään rankkaa. :P Fyysisesti ei toki ollut rankkaa oikein muuten kuin tuon huonosti nukkumisen vuoksi, mutta henkisesti taas... noh, perhesuhteiden muutokset ja läheisen huono psyykkinen vointi on kurjia juttuja. Joulutunnelma oli ajoittain kadoksissa. Oli joulussa kuitenkin ne peruselementit mukana: yhdessäolo, Lumiukko-animaatio, joulurauhanjulistuksen katsominen (telkkarista kuten aina ennenkin, joskus voisi ihan paikan päälläkin käydä) joulukuusen koristelu, riisipuuro ja sekahedelmäsoppa (eipäs kun sekametelisoppa), rosolli, joulusauna, joulutortut (gluteenittomia on muuten vaikee leipoa) ja konvehdit. :) Uteliaan koiran nenu näkyy kuvassakin joulutorttua haistelemassa, mutta eipäs ehtinyt epeli maistaa sentään. Tortuista tuli ulkonäöstä huolimatta ihan hyviä. :D

Tapaninpäivän kunniaksi kiskaisin joulutortun naamaan, join kupin kahvia ja hilpaisin salille. :) Kuten oletinkin, ei ollut mun lisäksi montaa ihmistä samaan aikaan treenaamassa. Onneksi ei ihan yksin tarvinnut olla vaan sain penkkisarjoihin varmistajan pyydettyä avuksi. Rupesin vähän aikaa sitten tekemään penkkiä toisella treeniohjelmalla, jossa tähdätään enemmän maksimivoiman kehittämiseen, ja se on kyllä toiminutkin paremmin kuin se 5x5-ohjelma penkissä. Ohjelmassa tehdään lyhempiä sarjoja ja aina välillä negatiivisia toistoja, joissa siis ajatuksena on tehdä toiston eksentrinen vaihe suurella painolla hi-taas-ti ja konsentrinen vaihe avustajan avulla. Tai miksei toki saa ihan itekin nostaa sen tangon ylös rinnalta, mutta painoa on tarkoitus olla suht paljon ja hidas laskuvaihe verottaa voimia nostovaiheesta. Erilaista ärsykettä. Tänään tein negatiivisen 50 kilolla ja halusin sen jälkeen vielä kokeilla, nousisiko tuo viiskymppiä ihan omin avuin vihdoin. Nousihan se! :) Eikä ees tuntunut ihan mahdottoman raskaalta. Voi olla, että kovin paljoa enempää ei silti ois noussut. Penkkiohjelma on ihan alussa vielä, joten tässä on hyvät mahkut saada voimaa kehitettyä pidemmälle kuin mihin se viime keväänä jäi voimajakson päätteeksi. Tai siis silloinhan nousi juuri tuo 1x50 kg. 

Kyykky tyssäsi viime treenissä kolmeen toistoon, kun piti tehdä vitonen, joten siinä otin treenipainoissa hiukan pakkia. Samaten mavessa päätin, että palaan vähän taaksepäin painoissa, koska siinä on nyt tekniikka ruvennut kärsimään. Se ei riitä, että saan sarjan kiukulla vedettyä selän pyöristyessä, haluan tehdä sen hyvällä tekniikalla. Tammikuun ajan aion vielä tehdä näitä vitosia. Sitten haluan ruveta lihastalkoisiin. :) Tässä on siis vielä aikaa miettiä, minkälaisella treeniohjelmalla lähtisi lihaksia metsästämään. Kolme- tai nelijakoinen ohjelma ehkä. Ja sitten ne liikkeet! Perusliikkeet runkona, eristäviä liikkeitä tukena, mutta mitä kaikkea kivaa... :) Instagram on siitä hauska, että sieltä tulee bongattua uusia variaatioita erilaisiin liikkeisiin. 

Tänään muuten saatiin taas hiukan tuota valkoista töhnää (lumeksi kutsuvat) Turkuunkin! :)

Mukavaa joulua!

Lähdin koirien kanssa kaupungista maalle joulua viettämään. Luminen joulu jäi tällä kertaa vain haaveeksi. Tulee se joulutunnelma toki ilman luntakin. Joulusiivousta on tehty, ruokia valmistettu ja kuusi koristeltu. Viime yönä ei juuri tullut nukuttua koirien ahkeran vahtihaukkumisen ansiosta, mut jospa jo ensi yönä sitten... Nyt nuo mokomat nukkuu tyytyväisenä tuossa sohvalla. Onhan se rankkaa semmoinen yöllä valvominen ja mamin turvallisuuden vahtiminen. :D Taidan itekin nukkua päikkärit. 

Mukavaa ja rauhallista joulua! :) 

[lisää vapaavalintainen joululaulu tähän]

Oon ihan viime päivinä havahtunut siihen, että jouluhan on tosiaan jo ensi viikolla. Aika menee niin tajuttoman nopeesti. Joulukortit on lähettämättä (onneksi netissä senkin voi kai vielä hoitaa), lahjat hankkimatta ja muutenkin kaikki valmistelut tekemättä. Tähän asti joulufiilistä ei ole ollut ollenkaan. Oon miettinyt, johtuukohan se osittain siitä, että ei ole niitä opiskeluajan joululomaa edeltäviä tenttejä ja raportteja palautettavana, tai siitä, etten ole enää kaupassa töissä jouluhulinan keskellä... Kummassakin tapauksessa joulu on ollut sellainen selkeämpi rauhoittumisen hetki kiireisen ajanjakson jälkeen. Nykyisissä töissä on taas semmoinen "tavanomainen kiire", ei näy tuo joulun lähestyminen ollenkaan samalla tavalla kuin opiskelijana tai myyjänä ollessa. Stressitasojen kannalta tämä on tosi kiva asia kyllä. :) Ja aion tänäkin vuonna jouluna rauhoittua ja rentoutua, vaikkei siihen ole ehkä ihan yhtä suurta (tai no, ainakaan samoista syistä johtuvaa) tarvetta kuin monena vuonna aiemmin.  

Onneksi meillä ei oo töissä soitettu joululauluja. Kaupoissahan joululaulut raikaa viimeistään marraskuun alusta alkaen. Niitä en jostain syystä meinaa kestää ollenkaan. :D Poikkeuksen tekee Raskasta Joulua -albumit, niitä tykkään kuunnella (pieninä annoksina). Ehkä täytyy konserttitaltiointia ihan telkkaristakin katsoa jouluna, kun sitä näköjään Neloselta näytetään aattoiltana. Mulla oli pikkujoulut samana iltana kuin täällä olisi ollut tuo Raskasta Joulua -keikka, joten en päässyt sinne.

Joululauluista saankin kätevästi aasinsillan rakennettua treenisoittolistan päivittämiseen. Viikonloppuna yritin etsiä Spotifysta jotakin helppoa ratkaisua eli valmista treenisoittolistaa, mutta kun en mitään niistä kelpuuttanut sellaisenaan, lisäilin vain vanhalle luottobiisilistalle uusia kappaleita. Tähän asti luottolistalla on ollut enimmäkseen Children of Bodomia ja Lamb of Godia, muutakin toki, mutta noita siis eniten. Nyt siellä on myös paljon Rammsteinia. Mielikuvitus loppui kesken enkä lopulta oikein edes löytänyt mitään mulle ihan uusia, tuntemattomia biisejä soittolistalle, vaikka se oli alunperin yhtenä tarkoituksena... Toisaalta ehkä tutut ja turvalliset veisut sopii treeneihin ihan hyvin, ei tule tehtyä mitään jänniä askelkuvioita kesken kaiken sitten uusia biisejä ihmetellessä. :D Bodaustreeniohjelmaa ajatellen mun täytyy kyllä kasata joku toisenlainen soittolista jostain jumputusbiiseistä, ne sopii sellaiseen treeniin mun mielestä. Pitää hakea sitten vähän vaihtelua ja jotain uutta.  

Flunssa ei ole mennyt kokonaan ohi vielä, mutta ei ole kipeäkään olo oikeastaan. Lauantaina kävin kokeilemassa "rauhallista" treeniä: kevyttä kyykkäilyä, kiukkumavea ja karsitusti apuliikkeitä päälle. Mavessa oli taas ongelmana se otevoiman pettäminen viimeisessä, raskaimmassa sarjassa, ja sen myötä koko tekniikan kärsiminen. On se jännä, että kun ei tanko pysy hyppysissä, ei selkäkään pysy suorana ja lantio ojennu oikeaan aikaan. Kiukulla tein loppuun asti kuitenkin, koska ei tuntunut pahalta, enkä millään pystynyt antamaan periksi. Selkä meni siitä jumiin tietysti... Onneksi tänään sitä hierottiin auki. En saanut vielä sunnuntaina ite kunnolla edes rullailtua selkää, niin paljon se aristi. 

Selän välilevyongelmien sijaan mä toivoisin joululahjaksi mieluummin enemmän järkeä päähän. :P
 

Ei mun lempinimi turhaan ole Lentsu

Otsikosta voi ehkä päätellä, että flunssahan se on täällä taas ollut vierailulla. Treenitaukokaan ei valitettavasti pelastanut mua, ja viime viikonlopun pikkujoulut ja koko loppuviikon aikana vähäiseksi jäänyt lepo sitten viimeistelivät taudin puhkeamisen. Ehkä sekään ei tehnyt hyvää, että sunnuntaina treenin jälkeen hikisenä ja väsyneenä kastuin läpimäräksi siinä kurjassa kelissä. No, tää tuntuu nyt onneksi menevän ohi kuitenkin, eikä näy merkkejä sellaisesta muutaman viikon poskiontelotulehduksesta kuin vuosi sitten! Huomaan, että mulla alkaa olla vihdoin lupaava tunne: NÄLKÄ. Se olikin pari päivää kateissa. Kipeänä nälkä lähtee pois eikä tee mieli syödä mitään kunnollista, mutta nyt kun se on tullut takaisin, taidan olla tervehtymässä. :) 

Yritän löytää tästä flunssasta jotain hyvääkin. Kipeänä saattaa saada vähän extrahemmottelua. :) Se tarkoittaa esimerkiksi hyvää kahvia ja superhyvää jäätelöä. Melkein harmittaa, etten oo aikaisemmin maistanut Jymy-jäätelöitä. Tuo oli tosi, tosi hyvää. Kokonaan luomua ja suunnilleen niin paikallista kuin voi vain olla, koska maito tulee turkulaiselta luomumaitotilalta (jolla olen itse asiassa tainnut vierailla joskus viitisen vuotta sitten opiskeluaikoina, ellen muista väärin...) ja jäätelötehdas on ihan mun lapsuudenkodin lähellä. Pitää maistaa muitakin makuja kuin tuota suklaata, ainakin lakritsia ja puolukkaa.

  

Vaikka flunssa pääsikin iskemään, mun mielestä ne taukopäivät toimivat muuten viime viikolla kyllä hyvin. Sunnuntaina kun tein tauon jälkeen ekan treenin, meni kaikissa liikkeissä taas vähän paremmin kuin ennen - kyykyt meni kivasti ja apuliikkeissäkin sain lisättyä painoja. :) Jälkiviisaana voisin todeta, että ois vaan pitänyt levätä vielä se sunnuntai ja mennä parempien unien jälkeen maanantaina vasta salille, mut enhän mä tietty malttanut odottaa niin monen taukopäivän jälkeen. Nytkin on sellainen olo, että tekis mieli lähteä puntille vaikka heti, mutta jos on päivällä vielä maannut puolikuolleena sohvalla, niin ehkä se ei olisi se kaikkein fiksuin valinta... Joskus maltti on valttia. Mutku ei jaksais odottaa! :D 

Joulukuu käyntiin keventelyllä

Se on jo joulukuu. Tää kuukausien ja vuosien jatkuvasti nopeammin ohi hujahtelu taitaa viestiä semmoisesta, että sitä on itse tulossa vanhaksi... Mä olen seurannut sekä Touhukalenteria että Varustelekan joulukalenteritarjouksia, mutta mitään suklaajoulukalenteria mulla ei ole tänäkään vuonna. Ihan äsken bongasin myös PT-akatemian joulukalenterin, joka vaikuttaa tosi hyödylliseltä. Sen löytää täältä. Touhukalenteriakin aloin seurata, mutten oo niitä tehtäviä niin kovin aktiivisesti tehnyt... 

Epäaktiivisen joulukalentereilun lisäksi olen ollut epäaktiivinen liikkuja kuluneella viikolla. Oon syksyn aikana mennyt niin pienillä treenimäärillä, että en oo edes kunnolla pitänyt mitään varsinaisia treenikeventelyjä. Pitkään tuntui siltä, että kaikkihan ne oli kevyitä viikkoja, kun sarjapainot olivat ohjelman alussa vielä kevyempiä ja salille eksyin harvakseltaan. Nyt oon saanut pidettyä treenirytmin tasaisempana ja on jo ollut raskaitakin sarjoja, ihan on saanut kunnolla jumppailla. Olin suunnitellut treenikeventelyä tälle viikolle, koska se olisi sopinut muuhun elämään aikataulullisesti tosi hyvin, mutta viime viikolla torstain treenin jälkeen tuli pieniä flunssaoireita. Jätin jo viikonloppuna sitten treenit väliin. Oireetkin katosivat lepäämällä. :) Tällä viikolla olen silti pitänyt taukoa treenaamisesta maanantaita lukuun ottamatta. Viikonloppuna sit taas jumpalle.

Ostin kirkasvalolampun ja nyt oon sen loisteessa paistatellut muutamana aamuna. Aamupalaa syödessä istuskelen lampun ääressä puolisen tuntia, ja se on vissiin ihan riittävä aika, jos haluaa kirkasvalolampusta jotain hyötyä saada. Lampun kirkkaus jotenkin kyllä saa heräämään uuteen päivään vähän tehokkaammin kuin tavallinen valaistus, mutta muuta en osaa sanoa näin lyhyen käyttökokemuksen perusteella. Meikkausvalona tuo on armoton. :D 

Maanantaina oli vuorossa kyykkytreeni, jota etukäteen hiukan jopa jännitin. Tarkoitus oli tehdä kolmen toiston sarja sillä painolla, joka alkusyksyllä oli mun silloinen ykkösmaksimi (90 kg). Ja sehän meni. :) Penkissä ja mavessa niillä alkusyksyisillä ykkösmaksimeilla on jo sarjaa tullut tehtyäkin. Tällä hetkellä siis jokaisessa treenissä pitäisi ylittää itsensä, rikkoa ennätyksiään ja liikutella aina raskaamia rautoja kuin edellisellä kerralla. Niinhän siihen kehitykseen pitäisi aina pyrkiä tavalla tai toisella, treenaa sitten millä tyylillä tahansa, mutta tässä tuo sarjapainojen nouseminen joka kerta on tosi konkreettinen tavoite. 

Bodaillessa kun ei pääasiana ole suuremmat ja suuremmat painot vaan se paljon puhuttu tuntuma ja treenin meneminen perille juuri kohdelihakseen, ei tule ehkä yhtä suuria paineita etukäteen, eikä tule sitten jännittämällä pilattua treeniä. On helpompi pitää sellainen positiivisuus yllä. Mulle ainakin voi iskeä painopelko ja voin tosiaan jännittää jotain treeniä etukäteen nyt voimaillessa, mutta ei bodailuohjelmaa tehdessä ole tällaista ollut, että ajattelisin jo ennen treeniä epäonnistumisen mahdollisuutta. Jos tuntuma on silloin ollut hyvä ja lihaksilla on kunnolla tehty töitä, ei välttämättä tule (ole tullut) mietittyä, tuliko nyt progressiota sarjapainoissa tai toistomäärissä tms. Ehkä pitäisi? Tai olenhan mä siihen progressioon pyrkinyt, mutta se on kuitenkin ollut erilaista. Siihen ei ole ollut samanlaista painetta. Kun on tiedossa monta viikkoa etukäteen ne painot, joita pitäisi pystyä liikuttelemaan, ja kehitystä pitäisi tulla koko ajan, siitä voi tämmöinen perfektionistisuorittaja ottaa stressiä. Hölmöä! Toisaalta tällä tavalla treenatessa myös ne onnistumiskokemukset on tosi voimakkaita. Ja jos on vielä jostain tasaluvusta tai aikaisemmin haastavasta sarjapainosta vaikka kyse, niin kyllähän se onnistuminen tuntuu hienolta! :) 

No joo, en nyt kuitenkaan rupea seuraavaa treeniä tässä jännittämään vaan valmistaudun pikkujouluihin. Halusin laittaa vähän bling blingiä kynsiin. 

Toivottavasti saadaan ennen joulua taas sitä luntakin. :) 
 

Miksi mä käyn salilla?

Pia julkaisi blogissaan (täällä) tekstin, joka inspiroi mut kirjoittamaan omasta treenaamisestani ihan kokonaisen postauksen pelkän blogikommentin lisäksi, tällainen pohdiskelija kun olen... 

Pia kysyi tekstin lopussa, onko fitnessbuumi vaikuttanut jotenkin ja miten treenityyli on muuttunut parin kuluneen vuoden eli tän buumin aikana. Muhun se on vaikuttanut tosi paljon. Sauvakävely ja zumba olivat joskus vähän vastaavia buumeja, mutta ne eivät aikoinaan saaneet mua innostumaan liikkumisesta. Oon ollut melkoinen sohvaperuna aikuisikään asti. Kahvakuula treenivälineenä oli sitten vihdoin riittävän kiinnostava liikunnan aloittamiseen omatoimisesti kotona. Se oli suunnilleen niihin aikoihin, kun fitnessbuumikin alkoi nostaa päätään. Sitten mua kannustettiin lähtemään salille ("mikä toi tommonen kahvakuulajuttu on, lähtisit salille..."), ja sille tielle jäin. Muistan, kuinka silloin pari vuotta sitten ihailin bikini fitness -mimmien ulkonäköä. Jos sellaisen ulkonäön kerran saisi salilta, niin sittenhän sinne salille oli mentävä. ;) Sittemmin on silmä varmaan tottunut lihaksikkaampaan ja nykyään ihastelen myös body fitness -fysiikkaa kovasti.

Ihan pelkän ulkonäön vuoksi en salilla käynyt edes ihan aluksi, enkä käy nytkään, vaikka edelleen kiinnostaa se kehon muokkaaminen myös. Olihan se aluksi nopeasti muokkautuva ulkonäkö kuitenkin oikein hyvä kannustin. Tässä vaiheessa, kun muutos on hitaampaa kuin alussa, olisi ehkä treeni-intokin voinut vähän hiipua, jos ulkonäkö olisi ainut motivoiva tekijä. Oon huomannut, että mulla vaihtelee jaksottain se pääasiallinen tavoite tai motivaattori. Koen, että on vielä niin paljon opittavaa ja koettavaa, etten halua lopettaa kesken. Voihan se silti olla, että en saa tästä enää mitään irti vaikka parin kuukauden päästä, ei sitä tiedä. En silti usko, että niin käy.

Tavoitteet treenaamisessa siis motivoi mua. Ja nyt kun mietin, niin ei se koske pelkästään liikkumista, vaan yleisesti ottaen tykkään tavoitteista ja kehittymismahdollisuuksista. Olen suorittajaihminen. Kahvakuulan kanssa tavoite oli ihan aluksi laihtuminen, muutaman löysän kilon pois karistaminen. Aika pitkälti ulkonäkösyistä tartuin kahvakuulaan siis. Sitten jossain vaiheessa halusin oppia paremmin niitä "oikeita" kahvakuulaliikkeitä (kahvakuulaurheilussa tehtäviä) ja tehdä niissä parempia toistoja ja pidempiä sarjoja. Kyllä se oli ihan hiton hienoa, kun uskalsi nostaa kuulan pään yläpuolelle. En pelännytkään enää sitä, että painavalla murkulalla kolautan kallooni. :D 
 
Tavoitteellisen suorittajan lisäksi olen yksinäinen puurtaja. Joukkuelajeissa olen aina ollut ihan surkea. Ryhmäliikuntatunnitkin on vähän liian... kollektiivista? En tiedä, en löydä oikeaa sanaa tähän, mutta siellä on liikaa muita ihmisiä, kaikki tekemässä ohjaajan ohjeiden mukaisesti samaa juttua samaan aikaan. Mulle sopii enemmän sellainen tietynlainen itsenäisyys. Salilla voi käydä omien aikataulujen mukaisesti silloin, kun itselle sopii, ja siellä voi keskittyä ihan pelkästään omaan tekemiseen. Okei, onhan siellä yleensä aina muitakin ihmisiä paikalla, mutta ne muutkin treenaa ja tekee sitä omaa juttuaan siellä. Ja kun laittaa kuulokkeet korville, voi eristää itsensä sopivasti muusta ympäristöstä. Toki ne voi ottaa välillä pois korvilta ja olla sosiaalinen olento. Salitreeneissä voi asettaa itse omat tavoitteensa ja voi kilpailla itseään vastaan. Itsenäisyys on osa tän jutun viehätystä. 

Salitreeneissä tavoitteet ovat sen ulkonäön lisäksi alusta asti olleet paljon myös tiedon ja taidon lisäämisessä, voiman kehittämisessä, itsensä ylittämisessä - ja toisaalta tavoitteena on saada hyvää fiilistä treenaamisesta. :) Salilla pääsen hetkeksi irti mieltä painavista asioista. Ei siis pelkästään fyysistä vaan myös henkistä hyvinvointia. Tällä hetkellä mun tavoitteissa painottuu se, että haluan olla vahvempi. Haluan, että keho toimii hyvin ja pystyy tekemään asioita nyt ja vielä vanhanakin. On mulla silti halu näyttää tietynlaiselta, mutta se ei ole se ensisijainen pointti treenaamisessa - ei ainakaan tällä hetkellä. 

Mut sitten taas... Pakkohan mun on myöntää, että sen verran ulkonäkökeskeinen olen, että välillä oon melko tyytymätönkin, ainahan jostain voisi olla isompi ja jostain pienempi. Ei välttämättä aina muista olla iloinen siitä kaikesta jo saavutetusta. Muutaman vuoden takainen Leena olis kuitenkin ollut tähän tän päivän kroppaan luultavasti tyytyväinen. Sanotaan, että tyytyväisyys tappaa kehityksen. Mä en halua ajatella noin! Mun mielestä voi olla tyytyväinen jo tehtyyn työhön ja saatuun kehitykseen ja samaan aikaan janota vielä lisää kehitystä. Ja jos treenaa omaksi huvikseen, mitä siitä treenaamisesta ja koko touhusta saa irti, jos tekemisestä ja sen tuloksista ei osaa sen vertaa iloita, että voisi joskus olla tyytyväinen. 

--- 

Tälle tekstille on hankala tehdä mitään järkevää lopetusta. Voisin pyöritellä asiaa ehkä loputtomiin. :D Eikä tässä ole mitään uutta asiaa varmastikaan, uskoisin, että todella moni salilla treenaava tunnistaa näitä ajatuksia. :)

Lunta!

Turkuun saatiin vihdoin valkea maa tänä viikonloppuna. :) Eihän tuo ohuen ohut valkoinen peite varmaan muutamaa päivää kauemmin tule pysymään, mutta toivottavasti tää ei nyt jää tän talven ainoaksi lumeksi kuitenkaan. Heti on kivempi fiilis, kun on jotain muutakin kuin kuraista ja pimeää. Nytkin siis on kuraista ja pimeää, mutta sen lisäksi on myös liukasta. ;) Ja aavistus valkoista!

Viimeiset pari viikkoa on menneet aika kivasti ja olen saanut kolmen treenin viikkorytmistäkin pidettyä nyt kiinni. :) 

Tähän asti olen pystynyt tekemään mavea ilman vetoremmejä. Tällä viikolla kuitenkin ehkä useamman syyn seurauksena otevoima ei todellakaan meinannut riittää, vaikka viime viikolla ei ollut mitään ongelmia, ja kuitenkin oli vain 2,5 kg eroa sarjapainossa. Keskittyminen ei ollut ihan täysillä mukana, eikä varsinkaan siinä vaiheessa, kun ote lipsui viimeisessä sarjassa. Ehkä en käyttänyt sitten ihan tarpeeksi magnesiumiakaan. Tein kuitenkin sarjan loppuun väkisin. Niinhän siinä sitten kävi, että tanko kyllä nousi, mutta ne kaksi viimeistä toistoa meni vain tangosta kiinni pitämiseen keskittyen tekniikan kustannuksella... Selkä oli ihan pyöreänä. No, enpä luovuttanut ja lopettanut kesken, mutta olisin voinut olla järkevä ja ottaa ne remmit käyttöön. Selkää en halua tuhota! 

Onneksi otevoimaa voi parantaa treenaamalla. Tuossa treenissä tein lopuksi roikkumisharjoituksen. Roikuin tangosta varmaan 20-25 sekuntia. Sitä ennen olin kyllä jo roikkunut tangosta, kun tein vatsoja, mutta siinä mulla oli varmuuden vuoksi remmit apuna. Ois aika kauheeta tipahtaa lattialle väärässä kohtaa... Etsin netistä tietoa otevoimaharjoittelusta ja aionkin ensi viikolla kokeilla lukemiani vinkkejä käytännössä mave-päivänä. Ihan mainio tiedonlähde on Super-sets -blogi (täällä). Roikkumisen lisäksi blogissa suositellaan mm. farmarikävelyä ja kahvakuulatreeniä. Farmarikävely kuulostaa hauskalta (silleen kierolla tavalla, koska eihän se mitään kevyttä ole) ja olen suunnitellut muutenkin tekeväni taas enemmän kahvakuulaheilautuksia kotona omana treenikertanaan, mikä olisi hyvä juttu tuon otevoimankin kannalta, joten nyt pitää kaivaa kuulat esiin. En varmaan olekaan sen heinäkuun 10 000 heilautuksen jälkeen swingejä tehnyt. :D

Lauantaina kävin parin yrimääräisen kahvikupin (ja jännittävän räntäsateessa ajamisen) jälkeen kofeiinitärinöissä (ehkä vähän jännitystärinöissäkin) treenaamassa illalla. Viikonloppuillat on siitä kiva treeniajankohta, että salilla on yleensä aika rauhallista - tai veikkaan, ettei ihan aikaisin aamullakaan mitään ruuhkaa olisi, mutta mulle sopii paremmin iltajumppailut. Treeni sujui tosi hyvin ja olin sen jälkeen kyllä hirmu tyytyväinen. :) Olen päässyt sekä kyykyssä että penkissä nyt eteenpäin siitä sarjapainojen jumittelusta. Kyykyssä sain tehtyä 3x87,5 kg ja penkissä 3x45 kg. Varmistajan henkinen ja mahdollisesti ihan fyysinenkin tuki on penkissä mulle tosi tärkeitä, mutta eilen tuo meni ilman varmistajaa. Ja se 45 kg liikahteli muuten alkusyksyllä vain tasan yhden toiston verran penkissä.

En usko, että kofeiini oli eilen se ratkaiseva tekijä onnistumisessa. Jostain syystä en ole pitkään aikaan syönyt kreatiinia, vaikka se on noista urheilulisäravinteista niitä harvoja, joista on tutkimusten perusteella havaittavaa hyötyä. Viikon verran olen ottanut kreatiinilisää ja ehkä sen vaikutus alkaa nyt näkyä. Ostin kyllä myös uutta treenilaturia, koska on sillä vähintään psykologinen vaikutus. En vielä oo ehtinyt maistaa sitä. Ehkä ensi viikolla, ehkä myöhemmin.

Treenilaturin sijaan meen nyt maistelemaan suklaata. Ensi viikon ruokia valmistaessani tulin tehneeksi pienen satsin raakasuklaakonvehteja, jotka ovat varmaan jo olleet tarpeeksi kauan jähmettymässä. :)

Jumppailua vähän harvakseltaan

Katselin salivihosta merkintöjä ja laskeskelin, että keskimäärin pari kertaa viikossa olen viime aikoina käynyt salilla jumppailemassa. Se on vähemmän kuin tahtoisin. Tätä treeniohjelmaakin pitäisi tehdä kolmesti viikossa. Tällä viikolla on hyvät mahikset vielä päästä siihen kolmeen treeniin, ellei nyt mitään yllättävää tapahdu... :) Kovasti mun on ruvennut tekemään mieli tehdä jotain nelijakoista bodailuohjelmaa. Tällä treenitahdilla siinä ei olis mitään järkeä, mutta ehkä kuitenkin seuraavaksi jotain sellasta, alkuvuodesta. 

Epäsäännöllisen liikkumisen lisäksi mä olen syönyt kovin säännöllisesti ja runsaasti - ja kaikkea ylimääräistä ja epäterveellistä vaikka kuinka paljon. Väsyneenä tekee helposti mieli kaikkea makeaa, suolaista, rasvaista... Ryhtiliikkeen paikka. Tänään lähdin Hesen jonosta kesken kaiken pois, mutta se ei kyllä johtunut mistään järkiintymisestä tai enteilevästä roskaruokamorkkiksesta vaan siitä, että huomasin lompakon unohtuneen treenilaukkuun. Huvitti.  

Treeniohjelmassa pitäisi kivasti saada lineaarisesti progressiota. Mavessa olenkin saanut ohjelmaa noudatettua ihan pilkulleen, mutta sekä penkki että kyykky tekivät stopin ja palasin molemmissa liikkeissä pari viikkoa taaksepäin sarjapainoissa. Laskennallisesti nyt junnaan aika lähellä niitä alkusyksyllä testaamiani ykkösmaksimeja kyykyssä ja penkissä. Pääasia on nyt ollut, että olen päässyt salille edes epäsäännöllisesti ja olen tykännyt siitä, mitä teen. Onnistumisia ja epäonnistumisia tulee vastaan, ja kummatkin potkii eteenpäin, kunhan tekeminen on mielekästä. 

 

Hehkutan sitä onnistumisen tunnetta nyt: tällä viikolla pääsin mavessa vihdoin sataan kiloon. :) Onhan se kiva olla kolmenumeroisissa sarjapainoissa. Tuo nousi aika köykäisesti ja otevoiman kannalta oli kiva huomata, että vetoremmejä ei vielä tarvita. Mä kokeilin myös voimapyörää suorin jaloin ja lopputulos näkyy alla kuvassa... Alas pääsin hienosti tömähtäen, ylös en. :D Polvet maassa tehtynä menee sellaiset kymmenisen toistoa tuota liikettä kolmen sarjan verran, joten enköhän pidä tuon voimapyörän mukana treeneissä ja pyri kohti lähes mahdotonta eli jalat suorana rullailua. Tai eihän siitä nyt enää puutu kuin se toinen puoli suorituksesta eli ylös nouseminen, heh. Puoliksi tehty on... ainakin yritetty?

Voimapyörä siis pysyy, mutta muut apuliikkeet meni vaihtoon. Kulmasoutu tangolla vaihtui alataljasoutuun (kapealla kahvalla), pystypunnerrukset tangolla Arnold pressiksi. Teen myös hip thrustia taas. Leuanvedot ei ole oikein napostelleet, niihin olisi pitänyt keksiä jotain uutta juttua varmaankin, mutta ne vaihtuivat nyt hetkeksi ylätaljaan. Hauiksia ja ojentajia pumppailen ehkä käsipainoilla tai taljassa, kun nyt on tullut käytettyä mutkatankoa. Liikkeet valikoituvat varmaankin seuraavassa treenissä fiiliksen mukaan ja pidän ne sitten joitakin viikkoja ohjelmassa. 

Oon yrittänyt mennä aikaisemmin nukkumaan ja olenkin saanut vähän paremmin nukuttua. Huonoja öitä on ja väsymyksen merkit kyllä huomaa sitten kropassa ja mielessä. Koko ajattelutapa menee väsyneenä vinksalleen. Sitä en halua, joten nyt hipsin tästä nukkumaan... :) 

Toisinaan palaset loksahtelee paikoilleen

Tuntuu siltä, että ihan vain kyykkytekniikkavinkeistä lukemalla sain jotain uutta sisäistettyä ja vietyä teoriasta käytäntöön. Paljon on liikkeiden tekniikoissa vielä korjattavaa, mutta ainakin tuo kyykkääminen nyt otti askeleen eteenpäin. :) Olen saanut joka treenissä vähän paremmin pidettyä kyynärpäät lähempänä vartaloa ja siten pidettyä paremman asennon ja liikkeen hallinnassa. Näen ite noissa kuvissa aika suuren muutoksen, eikä se pelkästään näy kuvissa tai videoissa, se myös tuntuu kyykätessä. Hallitulta, rauhalliselta ja turvalliselta. :)

Vastaavasti sitten taas toiset palaset tuntuvat murenevan, mutta sellaista se vain on joskus. En ole purkanut tänne mitään oikeasti henkilökohtaisia, mieltä musertavia asioita, enkä aio vastedeskään niin tehdä. Niiden purkamiseen pitää olla muita keinoja. En halua vaikkapa läheisiin ihmisiin liittyvistä asioista kirjoitella, ja toisaalta tämä blogi on mun kupla, jossa voin hetkeksi sivuuttaa sellaiset oikeasti tärkeät tai raskaat asiat ja niiden sijaan pohtia, olisiko kivempi tai parempi tehdä hauiskääntöä käsipainoilla vai tangolla. 

Sen olen kuitenkin nyt ymmärtänyt, että jos omaa jaksamista on kuormittamassa raskaita juttuja, ei voi vaatia hirmu kovia suorituksia vaikkapa salilla treeneissä. Aika pitkään on pitänyt tätä ajatusta työstää, varmaan jo useita kuukausia. Olen ollut tyytyväinen siihen, että treenatessa saan ajatukset pois muusta murehtimisesta ja pystyn keskittymään vain sillä hetkellä olennaiseen, ainakin useimmiten. Olen ollut siihenkin tyytyväinen, että nyt olen ollut terveenä ja olen päässyt salille. Jos nyt ei kehitystä tulekaan ohjelman lineaarisen progression mukaisesti, en oikeastaan jaksa siitä välittää. Haluaisin kyllä treenata kovien tavoitteiden mukaisesti ja olla koko ajan parempi kuin aikaisemmin, mutta on pakko hyväksyä se, että ei aina pysty. 

Tän kirjoittaminen tuntuu aika helpottavalta. Toivottavasti se sanonta "vaikeuksien kautta voittoon" pätisi nyt edes jollain tavalla, enkä nyt tarkoita todellakaan mitään kyykkyennätyksien takomista vaan elämässä vähän suurempien asioiden järjestymistä. 

Kulttuuria ja kyykkyjä

Taas oon pitänyt taukoa treeneistä. Flunssa yrittää tehdä hyökkäyksiä ja kuumetta on ollut, joten siksi oli pari päivää lepoa. Loppuviikolla en enää ollut kipeä, mutta nyt olisi ollut muutenkin treenikeventelyn paikka, joten toteutin keventelyn ylimääräisiä lepopäiviä pitämällä. Lisäksi täällä Turussa oli viime viikolla pari keikkaa, joilla kävin, eli nyt myös meni kulttuuri liikunnan edelle. Viikonloppuna oli taas paluu treenien pariin. 

In Flames

Amorphis

  
Vähän aikaa sitten näin salilla jonkun hyödyntävän selkäpenkkiä "väärin päin", tehden siinä samanlaista liikettä kuin olen yrittänyt tehdä ison boxin päällä. Testasin sitä itekin ja havaitsin oikein näppäräksi liikkeeksi. :) Boxiin verrattuna tuo selkäpenkki on ainakin superpaljon tukevampi eikä kaadu, vaikka joku siinä vähäsen väärin päin heiluisikin. Reunaa ei ole pehmustettu kuin sitä oikein päin tehtävää liikettä varten, joten käytin pehmusteena jumppamattoa. Tätä aion kyllä jatkossakin tehdä.

Penkkitekniikkaoivalluksesta olenkin kirjoitellut, mutta viimeisimmät oivallukset liittyvät kyykkyyn. (Oon muuten saanut vähän paremmin otettua penkissä asentoon tukea jaloista nyt, kun ainoa asia penkatessa ei ole se, milloin olkapää alkaa kenkkuilla.) Lueskelin viikonloppuna blogeja ja törmäsin mutkan kautta tällaiseen kyykkytekniikkaa käsittelevään tekstiin (linkki). Täytyy myöntää, että mulla on (tähän asti) kyynärpäät sojottaneet taaksepäin kaukana vartalosta. Myös tuo tangon irrottaminen telineestä tai ainakin telineeltä pakittaminen voisi sujua fiksumminkin, ei tarvitse pakittaa metritolkulla ja hakea asentoa askeltolkulla, kun tämän voi hoitaa muutamalla askeleella... Eihän tuon tangon kanssa mitään maratonia ole tarkoitus juosta.

 
Muutenkin tekniikassa on hiomista vielä, mutta erityisesti tuo kyynärpäiden osoittaminen enemmän alas kuin taakse tuntui muuttavan liikettä huimasti parempaan suuntaan. Mulla on vähän ollut ongelmana turhan paljon eteen kaatuva kyykky raskaissa sarjoissa. Viikonlopun treenissä otin kyykkysarjoista videota ja onhan tuo asento näköjään edelleen vähäsen pystympi, kun painoa on kyydissä vähemmän, mutta sitä kaatumisfiilistä ei kuitenkaan tullut nyt raskaimmallakaan painolla. En ole ihan varma, olisiko pitänyt palata treeniohjelmassa viikko tai pari taaksepäin ja käyttää siis hiukan pienemiä sarjapainoja, mutta jatkoinpa nyt suoraan siitä, mihin jäin. Hyvin kulki. Ei siis välttämättä ollut totaalisen huono päätös.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy mun mielestä hyvin tuo ero asennossa kyynärpään asennon muuttuessa, vaikkei kuvakulma olekaan aivan prikulleen sama. Kuvasarjan ylemmissä kuvissa tein sarjan 5x80 kg, alemmissa kuvissa 3x82,5 kg. Molemmissa oli alla samanlaiset lämmittelysarjat. Uutta tekniikkaa kokeillessa käytin lukkoja, vaikka yleensä en käytä - kyllä pitää sen verran tasapainossa pysyä, ettei kiekot valu pois tangolta. Ehkä kuvakulma hämää, mutta olen näkevinäni, että alemmassa kuvassa hiukan pystymmän yläkropan lisäksi kyykky olisi syvempi ala-asennossa. 

Haluan nähdä ilmeeni, kun joku seuraavaksi sanoo, että kyykky on vain jalkaliike. :D Voi vitsit miten innoissani tästä touhusta jaksan olla, vaikka viime kuukaudet onkin treenien osalta menneet aika paljon vaatimattomammin, kuin olin suunnitellut ja toivonut. Motivaatio ei ole minnekään kadonnut. 

Voimakasta viikkoa! :o)