Pieleen mennyt tuorepuuro

Mä olen katsellut netissä näitä tuorepuuroreseptejä jo vähän aikaa sillä silmällä, että joskus pitäisi tuommoistakin kokeilla aamupalaksi vaihteluna sammakonkutusmoothieille. Yksinkertaisimmillaan ei tarvitsisi kai muuta tehdä kuin liottaa chia-siemeniä vaikka yön yli jossakin valitsemassaan nesteessä, esimerkiksi mantelimaidossa. Tykkään yksinkertaisista ruoista, mutta ihan kahden ainesosan puuroon mä en luota tällaisissa erikoispuuroissa - tavallinen kaurapuuro on asia erikseen. Pitäähän siinä nyt jotain muutakin olla, varsinkin, kun nesteenä tahdon käyttää ennemmin vettä kuin noita riisi-, soija-, kaura- ja mantelimaitoja ynnä muita. (Kookosmaito on poikkeus, mutta ei kai se tämmöseen sopisi.)

Tuorepuuro

chia-siemeniä 10 g

tattarihiutaleita 30 g

auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä 20 g

vettä 1,5 dl (liikaa!)

herajauhetta  30 g (harkitse maku tarkkaan)
(marjoja)

Siemenet ja hiutaleet oli vedessä likoamassa yön yli jääkaapissa. Vettä taisi olla hiukan liikaa. Ite suhtauduin tähän vielä ihan positiivisesti tässä vaiheessa, mutta sain varsin varauksellisia kommentteja puuron ulkonäöstä.

Sitten pähkäilin, mitä heraa tuohon kannattaisi sotkea joukkoon. Valitsin vaniljan. VIRHE! Tässä kohtaa puuro ei enää munkaan mielestä näyttänyt kovin houkuttelevalta. Vieressä sen sijaan meinattiin jo yökkäillä. En kyllä ihmettele. Rehellinen palaute on sitä paitsi hyvä asia.

Koostumus oli mun mielestä ihan kiva. Tämän vois surauttaa tasaiseksi vaikka blenderissä, mutta mä tykkäsin tästä näinkin (ja vähensin tiskin määrää). Ällömakeaa vaniljaheraa en tuohon enää ikinä erehdy laittamaan, enkä ole muistakaan mauista ihan varma, ehkä pitää ottaa ne proteiinit sitten muualta... Pienempi vesimäärä ja ripaus suolaa voisi tehdä puurosta paljon paremman. En tuomitse tuorepuuroja vielä tän epäonnistumisen perusteella.

 Aina ei voi onnistua. :D 

Alkuviikon puntit ja pohdinnat

Nythän on ihan syksy jo! Ulkona ei oo enää kuuma, iltaisin on hämärää tai ihan jopa pimeää, koirat lyö neliraajajarrut päälle ulko-ovella kun sataa vettä, pihlajanmarjat kypsyy... Ja sitten vielä yksi syksyn tuntomerkki, se ruuhka salilla. Kesän aikana hiljaisina aamupäivinä treenaamaan tottuneelle se usean kymmenen kenkäparin näkeminen salin eteisessä meinaa aiheuttaa pientä hengenahdistusta. On sinne joukkoon kuitenkin mahtunut hikoilemaan ja puuskuttamaan.

Etureisiä ja pohkeita tahkosin maanantaina. Etukyykkyjä, hackia, prässiä, reidenojennuksia ja lopuksi pohjenostoja. Kesken treenin tuli kova nälkä ja se tuntui häiritsevän jonkun verran. Kyllä sen huomaa, jos päivän ruokailut on menneet ihan päin honkia. Ilahduin kuitenkin, kun huomasin, että olin hikoillut (todella epäsymmetrisen) sydämenmuotoisen hikiläiskän. Kankut kiittää? :D

Taas tuli hackista kivat jäljet olkapäihin. Ratkaisuvaihtoehtoina näkisin, että joko lopetan hackin käyttämisen, käytän tolkuttoman paksuja olkapäitä suojaavia paitoja tai paksunnan selkää niin paljon, että mun olkapäät asettuu parempaan kohtaan sitä telinettä. Eihän nuo jäljet nyt silleen pahat ole, mutta ärsyttää, kun ne tulee joka kerta. Kämmenetkin on sentään tottuneet jo tankoon hiukan, ei aina tule uusia känsiä joka ikinen kerta vaikka selkätreenin jälkeen, niin vois nuokin vähitellen karaistua.

Tänään yllätyin, kun kymmenistä kenkäpareista ja hillittömästä ihmismäärästä huolimatta en joutunut ollenkaan jonottelemaan. Penkkiä tosin tein vuorotellen toisen treenaajan kanssa, mutta sainkin sitten näppärästi varmistajan viimeisiin sarjoihin - ja palautetta, että tekniikka on ihan hyvä (siis että tanko ei ainakaan heilu holtittomasti) ja "näytän vahvalta". No juu, joo, mutta kun en ole vahva. :D Hiukan oon saanut siinäkin voimaa nyt viime viikojen aikana, kun en oo tehnyt vain 3x10 vaan pyramidina siten, että on hiukan lyhempiäkin sarjoja. Seuraavaksi haluun ehdottomasti tehdä voimapainotteista treeniä tämän bodailun sijaan, vaikka tästäkin kyllä paljon tykkään. Ties vaikka varovaiset haaveet bling bling -bikineistä vaihtuiskin voimanostoon. Tai pitäähän sitä ihmisellä unelmia olla, miksei voisi noista molemmistakin vähän haaveilla ja hakea motivaatiota.

Dipit jätin tällä kertaa pois, kun etuolkapäät alkoi kiukutella viime viikolla. Niiden tilalle tuli flyes käsipainoilla tasapenkillä. Ei ainakaan nyt illalla vielä tunnu samalla tavalla keljulta olkapäissä kuin viime viikolla. :) Taisi olla hyvä ratkaisu. Oikeastaan tää koko ohjelma on ollut yllättävän hyvä siihen nähden, että nappasin vaan pohjan netistä ja vaihdoin lihasryhmiä ja liikkeitä jonkun verrankin.

Viikkokooste

Taas tällainen. Ei nää treenikoosteet loppujen lopuksi edes poikkea toisistaan. Aina on sumeita peilikuvia. Treenipainoistakaan en kirjoita, ei huvita kirjata viikosta toiseen samoja painoja tänne. :D  Kyllä mä voin sitten hehkuttaa täällä, kun saan jotain hehkuttamisen arvoiselta tuntuvia painoja liikuteltua. Nyt laitan pukuhuonepeilikuvien lisäksi joitakin kuvia tällä viikolla syödyistä ruoista, koska olen niistä taas napsinut puhelimeen läjän otoksia. Jostain syystä en oo jaksanut parempaa kameraa niiden kuvaamiseen käyttää.

Laitankin sen ruokakuvakoosteen tähän alkuun. Paistoin kuivia jauhelihapihvejä, en tarkoituksella tosin. Onneksi kuivaa oli myös gluteeniton pakastesämpylä, jonka sulatin ohjeen mukaan mikrossa. Varsin mainio hamppari tuli siitä kombosta, kun laittoi riittävästi ainoaa jääkaapista löytyvää kastiketta eli jotain salsakastiketta. Lisukkeena vahingossa kolme varttia keitettyä kvinoaa (unohtui levylle, ei palanut pohjaan pahasti).

Maailman paras salaatti: tomaatteja, basilikaa, oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria ja suolaa. Yleltä tuli joskus se Tinan keittiössä -kokkiohjelma, jossa kokki muisti aina joka ruokaan lisätä salt och pepper ihanasti eteläruotsalaisella murteella. :) Laiskan kokkaajan ateria: pekonia ja sopivan kypsäksi paistettuja munia tomaattisalaatin kera.

Sitten niitä salijuttuja.

Maanantai: etureidet ja pohkeet. Oli liian lyhyet yöunet takana, mutta tein treenin kuitenkin aamulla, koska aamupäiväksi oli sovittu myös selkähieronta, eikä sen jälkeen oikein kantsi kyykkäillä. Väsymyksestä huolimatta treeni oli ihan. En oo aamuihminen, en sitten ollenkaan... 

Tiistai: rinta-hauis. Vihdoinkin oli KIVA rinta-haukkareeni! :) Salivihkoon (Nasu-aiheiseen...) meni monta hymiötä. Oli siellä vähän turhautumistakin joukossa, mutta varmistajan avulla sain penkattua kuitenkin sen verran, että sain turhautumisärsytyksen käännettyä iloksi. Mä luulen, että kevyt viikko teki tehtävänsä, kroppa jaksaa taas. :) Sitten jätinkin ite kaiken viimeaikaisen urputtamisen jälkeen levyt tankoon vinopenkissä ja olin vähän nolona, kun joku tuli perässä kysymään, onko mulla vielä sarjoja kesken siinä. "ÄÄÄÄ sorisorisori en mä tahallani jättänyt niitä!" Pahus sentään. Muistanpa kyllä jatkossa tämän. (Ja oispa edes ollut kunnon painot siinä eikä mun pikkukiekkokokoelmaa.) Ei tissikuvia tai habakuvia tiistain reenistä.

Olkapäissä ei oo tuntunut superhyvältä tiistain treenin jälkeen ja pohdinkin, että jotain pitää ohjelmassa muuttaa, jotta olkapäiden kuormitus ei olisi niille liikaa. Päätin, että dipit jää pois. Jos se ei auta, vaihdan olkapäät ja hauikset ohjelmassa päittäin. Oon tehnyt tiistain jälkeen joka ilta olkapäille jumppailua kepillä ja lacrossepallolla. Selkääkin olen maanantaisen hieronnan jälkeen murjonut kotikonstein useana iltana, jotta jumit pysyis poissa. Pari kuvaa siitä, miten mun kehonhuollot sujuu, kun on vähän tylsää ja väsyttää ja stressaa ja koiratkin häiritsee... Tai eihän ne häiritse, nehän vaan osallistuu aktiivisesti mun touhuihin.

Torstai: takareidet ja ojentajat. Taas oli kauhea väsymys. Treeni sujui kyllä hyvin siitä huolimatta. (Onneksi sen yhden suuren stressitekijän aka opinnäytetyön pitäisi kohta puoliin olla valmis - tai siis sehän se tässä just stressakin, että valmis pitäisi olla. No, ei tuo kauaa enää roiku to do -listalla.) Hiukan hajamielisenä jätin pyramidina tekemääni kyykkyyn yhteen sarjaan lisäämättä painoa ja olin ihan innoissani, että nyt muuten kulkee, light weight baby ja this girl is on fire ja mitä kaikkea. :D Sitten palasin takaisin maanpinnalle (nostolavalle) ja tein yhden extrasarjan. 

Lauantai: selkä ja olkapäät. Kauheessa kiireessä kävin illalla hakemassa selkään uusia lihasjumeja ja olkapäihin kaameeta pumppia. Yritin kiirehtiä ja se kyllä näkyi, taisin sinkoilla pitkin salia hiukan päättömänä. No, olkapäille muutamat pystypunnerrukset ja viparivimputtelut meni perille kuitenkin. Ne ei enää olleet onneksi kipeät tiistain treenin jäljiltä. :)

Joo. Ens viikko vois olla vähemmän väsynyt.

Puntti-Leena 1 v! :)

Muistan, kuinka lähetin tän kuvan parhaalle ystävälle. "Kato nyt mulla on tällanen vihdoin!" :)

Siitä on nyt vuosi, kun ostin salikortin. Koko kesän olin siitä haaveillut, mutta pitkähköjen työpäivien vuoksi siirsin kortin ostamisen kesätyön loppumiseen, jotta olisi varmasti aikaa käydä salilla enkä maksaisi turhasta. Siinä vaiheessa olin jo jonkin aikaa tehnyt kotona kahvakuulatreenejä (aluksi jonkinlaista heiluttelua mm. Youtube-videoiden mukaan ja myöhemmin "oikeita kahvakuulaliikkeitä"). Liikunta oli jo siinä mielessä tullut osaksi mun elämää, mutta se oli vielä aika erilaista. Ei siitäkään kauaa aikaa ole, kun mun liikunta oli pelkästään kävelylenkkejä koiran (/ koirien) kanssa ja olin aika sohvaperuna. Jos en nyt ihan vihannut liikuntaa, en siitä erityisemmin tykännytkään - osittain ehkä siksi, että koululiikunnassa olin kaikissa joukkuelajeissa aivan hirvittävän huono enkä silloin löytänyt mitään omaa lajia. Sohvaperuna-Leenasta alla kuva viiden vuoden takaa. Kädessä on jotain "muotoa" ollut rasvan ansiosta. :D Selkäkuvassa on kuvattu tuolloin tuoretta tatuointia eikä lihaksia.

2009

11/2012

Kehtaanpa nyt lykätä läjän kehityskuvia vuodenmittaisen matkan varrelta... Tuo sivukuva on viime vuoden elokuun loppupuolelta, siis ajalta just ennen salitreenejä. Tikkujalkaa ja kaameen kokoista ahteria havaittavissa. :D Se ei oo ikinä ollut mikään pieni. On tuohon kuvaan verrattuna jonkinlaista muutosta tapahtunut mun mielestä tässä vuoden aikana. Teinipeilikuva on otettu marraskuun lopussa ennen keikalle lähtemistä ja tuolloin taisin jo nähdä jonkinlaista olkapäiden hahmottumista, kun sitä olen tainnut tuossa kuvassa hakea takaa. (Miksi noi kuvat heittelehtii laidalta toiselle, onko ne kännissä? Blogger ei suostu laittamaan niitä samaan linjaan keskenään...)

11/2013

08/2013

Seuraavat kuvat ovatkin keväältä ja kesältä. Maaliskuun lopussa oli kovat dieettisuunnitelmat jo tehty, toimeen ei vielä ollut ryhdytty. Salin pukkarissa otetun peilikuvan laitoin Facebookiinkin ja tavallaan tein mun kesäkuntoprojektista puolijulkisen. Ajattelin, että siten en voi lipsua, kun en kehtaisi. Mikä ihmeen vinkurapose tuo on ollut olevinaan, voi hyvää päivää... Vieressä on sille vertailuna kesäkuun lopussa otettu pukkaripeilikuva, joka on niin suttuinen, että siitä mitään näe. Se oli kuitenkin sellainen projektinpäätöskuva. Niin no näkee siitä ton hymyn. Hyvä fiilis oli. :) Alimpana tuossa kuvaryppäässä on pari koipikuvaa, jotka elokuun alussa jo läiskäisinkin johonkin postaukseen. Jos ylemmästä kuvaparista ei mitään kehitystä pysty näkemään, niin tuosta ehkä jo näkee. 

03/2014

06/2014

02/2014

07/2014

Kesän aikana otettuja kuvia on täällä jo vilissytkin. Loppuun kuitenkin muutama tuoreempi kuva vielä.  

08/2014

08/2014

08/2014

Pitää toki mainita, että ulkonäkömuutosten lisäksi paljon on tapahtunut pääköpan sisällä, varmasti jopa paljon merkittävämpiä muutoksia. Oon kokenut iloa ja onnistumisen tunnetta, purkanut stressiä salilla ja saanut itsevarmuutta. Oon myös tutustunut tosi mukaviin ihmisiin. Ei ihan turha harrastus. Ja matkahan jatkuu... :)

Raakasuklaakokeilu

Nyt on meikäläisen raakasuklaanvalmistusneitsyys viety. Vähän sottaista sähläämistähän se eka kerta oli, mutta ei ole kaduttanut jälkikäteen.

Ois niistä voinut kauniimpiakin tulla, mutta ei se ulkonäkö vaan se maku... :)

Mulla oli tuollainen Cocovin pakkaus, jossa oli muottien lisäksi periaatteessa kaikki tarvittavat ainesosat raakasuklaan valmistamiseen: kookosöljyä, agavesiirappia, kaakaovoita, raakakaakaojauhetta, macaa, lucumaa, suolaa ja gojimarjoja. Sen takia vain periaatteessa, että pitihän sinne suklaan joukkoon heittää kaikenlaisia mausteita niiden pakkauksessa mukana olleiden gojimarjojen lisäksi: kookoshiutaleita, suolapähkinöitä ja maapähkinävoita. Osa suklaasta jätettiin ilman mitään ylimääräisiä mausteita. Mä halusin laittaa suklaata myös tuollaisiin kuvioituihin muotteihin, jotka oon ostanut joskus Ikeasta. Oon tehnyt niissä muoteissa aikaisemmin konvehteja sulatetusta tummasta suklaasta. (Niihin oon laittanut kuivattua persikkaa ja pähkinärouhetta, ei huono.) Silikoniset muotit olis varmaan kaikkein kätevimpiä konvehtien irrottamisen kannalta.

Luulen, että suklaamassa lämpesi tuossa vesihauteessa ehkä yli sen 42 celsiuksen, kun ei tullut sitä lämpötilaa millään mittarilla tarkasteltua. Että nää on mahdollisesti epäraakasuklaata nyt sitten. Kypsää suklaata. Tapettua. Pahaa ei silti ollut. Ainesosien tarkkoja määriä pakkauksessa ei ollut mainittu, harmi. Laitoin tuohon kuitenkin sulkeisiin jotain arvioituja määriä tärkeimpiin ainesosiin - ne on sitten tosi suurpiirteisiä arvauksia, kun kuiva-aineet oli kaikki samassa pussissa. Aion kokeilla suunnilleen noilla mittasuhteilla seuraavaksi - rasvaa ja kaakaojauhetta 2:1, rasvana joko pelkkää kaakaovoita tai kaakaovoin ja kookosöljyn seosta. 

sulata kookosöljy (noin 1 dl) miedolla lämmöllä vesihauteessa 

sekoita makeuttava ainesosa (pieni loraus esim. agavesiirappia tai hunajaa) öljyn joukkoon

lisää kuiva-ainekset: kaakaovoi (noin 1 dl), kaakaojauhe (noin 1 dl), hyppysellinen suolaa (+ ne macat, lucumat ynnä muut)

sekoita, kunnes massa on tasaista

levitä suklaamassa (ja lisukkeet) muotteihin tai vaikka lautaselle 

anna jähmettyä jääkaapissa tai pakastimessa puolisen tuntia

nauti! :) 

Gojimarjatkin oli ihan jees, mutta kookoshiutaleet ne vasta suklaan kanssa todella hyvin sopikin! Aika onnistunut kokeilu mun mielestä oli myös Snickersiä muistuttava ratkaisu, jossa muotteihin meni suklaan lisäksi murskattuja suolapähkinöitä ( ne oli tosin cashew-pähkinöitä eikä maapähkinöitä) ja sokeroimatonta maapähkinävoita. Todettiin myös, että pakkauksessa mukana tulleen agavesiirapin määrää olis voinut vähentää reippaasti tai jättää kokonaan pois, kun suklaasta tulikin yllättävän makeaa. En tiedä, paljonko tuossa paketin kuiva-ainesekoituksessa tarkalleen ottaen oli macaa ja lucumaa - niistäkin tulee makeutta suklaamassaan.

Ihan halpahan toi pakkaus ei ollut (ts. maksoi maltaita, mansikoita, hunajaa ja paljon muita käypiä valuuttayksiköitä), mutta tosi kätevä kuitenkin suklaata ensimmäistä kertaa valmistaessa. Helppoa, kun kaikki tarvittavat (ja osin tarpeettomat?) ainesosat oli valmiiksi annosteltu ja piti vain sotkea ne keskenään. Seuraavaksi taidan tehdä pienemmän annoksen pelkistetyillä ainesosilla eli kenties vain kaakaovoita, kookosöljyä ja kaakaojauhetta käyttäen. Ei kai se nyt yhtään vaikeampaa voi olla? Ainesosat erikseen ostamalla pääsee halvemmalla. Noita konvehteja tuli aika paljon siihen nähden, kuinka vähän niitä pystyy syömään kerralla! Tuhtia herkkua. 

Girya, kettlebell, kahvakuula.

Ennen salitreenejä mun liikuntamuotona oli kahvakuulan epämääräinen heiluttelu ja kahvakuulan nostaminen. Epämääräinen heiluttelu tuli ensin, sen jälkeen vähän fiksumpi ja suunnitelmallisempi nostaminen. Oon harjoitellut perusliikkeiden tekniikoita Kukka Laakson ohjeiden ja Tiski.fi:n sekä Steve Cotterin videoiden avulla yksikseni kotona. Järkevää olisi tietty opetella niitä jonkun osaavan ohjaajan valvovien silmien alla... Perusliikkeillä tarkoitan rinnallevetoa, työntöä ja tempausta ja niiden lisäksi etuheilautuksia. Työntö ja tempaushan on kahvakuulaurheilussa tehtäviä liikkeitä, kuten myös rinnallevedon ja työnnön yhdistelmä eli long cycle. Tempaus on tosi hyvä liike, mutta mulla se on vieläkin ihan harjoitteluasteella, koska sen kokeilemiseen on ollut paljon suurempi kynnys kuin muihin liikkeisiin, joissa kuula viedään pään yläpuolelle. Ei sen vuoksi, että kuula on ylhäällä, vaan siksi, että epäilen mun kykyä pysäyttää kuula yläasennossa oikein tempauksessa. En haluu, että olkapää tai kyynärpää rusahtelee rikki.

 

Hups, yhdestä puuttuu magnesiumkuorrute.

Mulla on kotona enää pari kisamallista kuulaa ja yksi tuollainen perus markettikuula (joka kyllä lojuu nurkissa käyttämättömänä turhaan). Ihan eka kuula oli kolmekiloinen siniharmaa muovimötikkä. Kauhean söpö tavallaan, mutta eihän sillä mitään kuulaliikkeitä saanu tehtyä, ihan liian kevythän se oli oikeiden tekniikoiden opetteluun saati kunnolliseen treeniin. Kymmenkiloisella markettikuulalla sain ranteet mustelmille ja kipeiksi rannesuojista huolimatta. Sijoitin siksi noihin törkyhintaisiin kisakuuliin, että niillä saa tehtyä muutakin kuin mustelmia. Saahan muitakin kuulia toki käytettyä lisäpainona monenlaisissa liikkeissä, mutta kun mua ei kiinnosta sellainen, mua kiinnostaa vain näiden perusliikkeiden oppiminen ja tekeminen. :)

Kevyen salitreeniviikon päätteeksi halusin tehdä jotain salitreeneistä poikkeavaa ja teinkin sitten kuulilla lyhyen höntsäilytreenin sunnuntaina. Lähinnä kokeilin, miten kuula pysyy käsissä lyhyen tauon jälkeen. Ensin pyörittelin keppijumppailemalla paikkoja lämpimäksi, sitten vähän heiluttelin kuulaa. Oon tykännyt tehdä kuulalla myös intervallityyppisiä treenejä siten, että ajastin piippaa työsarjat ja tauot; vaikkapa etuheilautuksia 5 x 30 s työ + 30 s lepo. Ideana kuulan kanssa treenatessa ei niinkään ole tietty toistomäärä vaan aikasarja ja sopiva tempo. Siksi oon tavallisesti käyttänyt ajastinta kaikissa kuulaliikkeissä. Nyt tosiaan en käyttänyt vaan huvikseni heiluin ja tempaustakin harjoittelin. No eihän se ihan sujunut. :D Hiki tuli kuitenkin eikä tainnut kroppa mennä rikki. Kuvat on just niistä tempausyrityksistä, ilmeet ihan hassuja ja kuvien valotukset aivan päin honkia - en näytä intiaanitytöltä normaalisti - mutta olkoon nyt tuollaisia. "Treeni" koostui tuollaisista:

etuheilautuksia

rinnalleveto + työntö -komboa (eli one arm long cycle, oalc)

tempausyrityksiä 

Magnesium on kuulan kanssa melkein välttämätön. Tai ainakin mulla kädet hikoaa ja ote alkaa siksi lipsua, jos tekee edes minuutin mittaisia sarjoja. Kisoissa aika on sen kymmenen minuuttia, teepä sellaista suoritusta sitten hikisillä käsillä ilman kahvan kunnollista mankkaamista. (Ei sillä, että pystyisin läheskään niin pitkiä aikasarjoja tekemään edes. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...) Tuosta mun 16-kiloisesta keltaoranssista heppusesta näkee heti, että sillä ei paljon ole tehty yhden käden liikkeitä, kun siinä ei oo magnesiumia juuri lainkaan. Heilautuksia oon tehnyt niin lyhyinä sarjoina, että oon vaan välissä pyyhkinyt hikeä pois pyyhkeellä. :D Rannesuojatkin mulla on. Poikkeuksellisesti en käyttänyt niitä nyt, ihan puhdas unohdus. 

Meni tästä lyhyestä höntsäilystäkin selkä ihan jumiin. Oli tähän asti epämiellyttävin selkähierontakokemus tänään. Mutta täytyy ottaa se positiivisesti, oonpahan ainakin saanut selästä lihaksia aktivoitua. Vielä kun sais ne jumit availtua ite pois. 

Miks ihmeessä en oo tehnyt näitä kuulatreenejä vähään aikaan?

Kevyen viikon treenit

Ei alkanut tämä viikko kovin lupaavissa merkeissä treenifiiliksen suhteen, kun luin kalenterista, että olen tälle viikolle suunnitellut kevyitä treenejä. Mä olen pitänyt kevennettyjä viikkoja noin joka neljäs tai viides viikko, yleensä joka viides. Mun pitää kirjoittaa ne etukäteen kalenteriin, jotta muistan välillä kevyitä viikkoja pitää - ja jotta niiden tekeminen tuntuu suunnitelmalliselta ja järkevältä eikä pelkästään löysäilyltä. :P Vähän uutta näkökulmaa aiheeseen tuli salilla jutellessa: kevyen viikon sijaan voisi puhua hermoston herättelystä. Niin, onhan se vaihtelua ja herättelyä normaalien treenien välissä. On ne myös palauttelujaksoja kovempien jaksojen välissä. Mä uskon, että kevättalvella kun en hoksannut ajoissa kevennellä treenejä, sain silleen tosi fiksusti vastustuskykyä laskettua ja sairastin pari flunssaa. Saattoipa jotain samanlaista liittyä heinäkuun alkupuolella sairastamaani flunssaan. Pitäisi antaa kropalle palautumisaikaa ennen kuin tulee kipeäksi.

Keventelyjä voi tehdä monella tavalla. Mä kokeilin joskus tehdä samat sarja- ja toistomäärät pienemmillä painoilla kuin tavallisesti, mutta se vasta tylsältä hinkuttelulta ja laiskottelulta tuntuikin! Vaikka eihän se sitä oo. Joissain liikkeissä teen kyllä vähän pidempiä sarjoja pienemmillä painoilla, mutta oon tykännyt enemmän tehdä niin, että teen lähes samoilla painoilla samanpituisia sarjoja kuin tavallisesti, mutta pudotan sarjamäärät puoleen. Siten saa treenissä pidettyä sitä tekemisen meininkiä yllä samalla kun treenin kesto lyhenee, eikä treeni tunnu niin turhauttavalta raajojen heiluttelulta kuin vain kuormia pienentäessä. Sillä tavalla ei saa kyllä varsinaisesti mitään vaihtelua ja sitä kautta sellaista herättelyä hermostolle... Pitäisi varmaan kokeilla tehdä kevyemmillä painoilla pidempiä sarjoja kaikissa liikkeissä näillä kevyillä viikoilla. Päälle se ei välttämättä ole yhtä hyvä juttu kuin kropalle. No, kai siihenkin vois asennoitua vähän paremmin. Mulla vaan on jo osassa viimeisiä apuliikkeitä 15 toiston sarjoja, en mä nyt sitä pidempiä vemputteluja lähde tekemään! :P Sit hajoo nuppi.

Jalkojen rullailua maanantailta. Yllättävän epäkärsiviä ilmeitä, on tainnut kuvan eukko siirtää painoa pois rullalta kuvan näpsimisten ajaksi...

Kehonhuoltoon oon yrittänyt panostaa enemmän näillä kevennetyillä viikoilla, mutta välillä se on jäänyt aika kehnoksi yritykseksi. Oon kuitenkin aatellut niin, että kun treeni kerran ei vie aikaa yhtä kauan kuin normaalisti, mulle vapautuu "ylimääräistä" aikaa, jonka voi käyttää kropan huoltamiseen. No miten kävi tällä kertaa? Kotona en tehnyt mitään tavallista enempää, mutta salilla panostin rullaamiseen ja keppijumppailuun enemmän kuin normaalisti. Kotona tosiaan oon käynyt lihasryhmiä läpi kertaalleen rullalla ja / tai palloilla. Vieläkin hehkutan noita hierontapalloja, oli kannattava ostos. :)

Olen treenien keventyessä vähentänyt myös ruoan määrää hiukan tällä viikolla. Sellainen lyhyt viikon "välidieetti". En nyt ehkä mitään hurjaa painonpudotusta tältä odottanut, mutta onpa tullut heräteltyä aineenvaihduntaakin nyt sitten, ettei ehdi kroppa tottua samoihin ruokamääriin. Ja sitä paitsi se välidieetti oikeasti jäi noin neljän vuorokauden mittaiseksi, kun loppuina päivinä söinkin sitten enemmän taas. :D Muahhah. Miten mä keväällä pysyinkin niin hyvin ruodussa ja nyt en kestä viikkoakaan? Taitaa aika paljon vaikuttaa se, onko tekemisellä tavoitetta vai ei. Nyt ei oikeestaan ollut. Ei ne hiilaritkaan ihan vähissä ole tällä viikolla olleet, oon syönyt välipalaksi esimerkiksi tällasia (makeuttamattomalla) mangososeella ja banaaniviipaleilla makeutettua verigreippi-appelsiinikulhollisia:

Hedelmäsokerilla aivotoiminta hetkellisesti ylös ja opinnäytetyötä näpytinäpy.

Loppuun pakollinen peilikuva: 

Kevyttä rautaa. :D

I put my headphones on

Yhyy, mä kirjoitin jo tästä aiheesta postausta luonnoksiin, mutta se katosi jonnekin. :( Otsikko on Disco Ensemblen Headphones-kappaleen kertsistä. Se ei tosin ole mun salibiisi, mutta muuten merkittävä biisi mulle.

Musiikin kuunteleminen salilla. Sen piti nyt olla pointtina tässä tekstissä. Ihan alussa sinkoilin salilla laitteelta toiselle epämääräisessä järjestyksessä ja yritin muistella oikeita tekniikoita, keskittyä tuntuman löytämiseen jne. Tuolloin olisin varmaan ollut vielä enemmän pihalla, jos olisin vielä yrittäny kuunnella musiikkia kuulokkeista samalla. Jossain vaiheessa kuitenkin kokeilin, miltäs se tuntuisi reenata napit korvilla. Huomasin, että se auttaa keskittymään omaan tekemiseen, ja oikeanlaisesta musiikista voi saada vähän tsemppiä ja voimaa. Niin ne uutisoivat äskettäin iltapäivälehdissäkin. Tai ei se nyt suurena yllätyksenä tullut, oon tottunut muutenkin kuuntelemaan erityyppistä musiikkia erilaisten tekemisten taustalla, koska se on auttanut keskittymään.

Sitten tulikin se vaihe, kun mulla oli aina treenatessa musiikki soimassa. Alkulämmittelyt tykkäsin joskus tehdä crossarilla ja se paikallaan heiluminenhan sujui paljon kivemmin, kun kuunteli jotain konemusajumputusta - en ole noiden luokittelemisessa kauhean hyvä. Rauta nousi tietysti metallimusiikin voimin. Mitä jyräävämpi dödisblasari, sen parempi. Loin Spotifyhin oman soittolistan myös venyttelylle ja muulle rauhallisemmalle toiminnalle, sellaiseen sopiikin sitten ihan erityyliset rauhalliset biisit. 

Haha! :D En oo täysin samaa mieltä.

Mut sitten jossain vaiheessa rupesin jättämään musiikin kuuntelua treeneissä vähemmälle. Tykkään salilla myös moikkailla tuttuja ja ehkä vaihtaa kuulumisiakin, en halua täysin eristäytyä muista omaan kuplaani (heh heh blogin nimi tirsk heh). Onhan se aika epäsosiaalista, jos on aina kuulokkeet päässä. Joskus on hankala saada katsekontaktia edes kovasti toisen naaman edessä huitomalla, jos tahtoisi vaikka kysyä, onko toisella vielä montakin sarjaa kesken tai voisiko mahdollisesti tehdä vuorotellen sarjoja. Mä oon yrittänyt musiikkia kuunnellessakin pysyä sen verran mukana tässä todellisuudessa sen musiikin luoman rinnakkaistodellisuuden lisäksi, että huomaisin, jos joku yrittää lievällä tai korkeintaan kohtuullisella vaivalla saada muhun jostain syystä keskusteluyhteyden. Mä tosin olen ilman musiikkiakin ihan omissa maailmoissani välillä, ehkä aika useinkin. 

Välillä siihen kuuntelemaansa musiikkiin uppoutuu. Uppoutuu niin hyvin, ettei muista sitä (tai välitä siitä), että ympärillä on muitakin, jotka ei itse asiassa kuule sitä just huippuhyvää biisiä, jota rupeat hyräilemään tai ihan ääneen laulamaan ehkä hiukan nytkähdellen tai enemmänkin tanssahdellen. Sellaistakin olen havainnut tapahtuvan. Ite en myönnä mitään. Laulamista ja tanssimista ainakaan, lievempiä muotoja korkeintaan. Eikä siinä mitään pahaa tai väärää ole siinä hyräilyssä ja muussa, kerran multa vaan katosi oma keskittyminen kun yritin tunnistaa, mitä vieressä treenaava mahtaa laulaa. Olis pitänyt olla omat musat silloin.

Laitan tähän vielä jotain tällä hetkellä toimivalta tuntuvia biisejä. Ehkä jossain vaiheessa kyllästyn joihinkin tai muuten vaan karsin pois salisoittolistoilta. Voin sitten palata joskus muistelemaan, mitä on joskus tullut kuunneltua. Tää ei nyt ole mikään kattava läpileikkaus mun musiikkimausta, vaikka osaa noista kuuntelen myös salin ulkopuolella paljon.

James Zabiela - The Healing (Midland tape mix) (sellainen jonkun sortin jumputusbiisi)

Huoratron - §§ Troopers (jos ei tee mieli metallia)

Lamb of God - In Your Words (koko treenin voisi painaa LoG:n voimalla)  

Children of Bodom - Are You Dead Yet? / In Your Face (näillä on menny vikatkin sarjat ja toistot)

Survivors Zero - Reclaim My Heritage 

Amaranthe - Nexus (popimpaa meteliä)

Carbon Based Lifeforms - World Of Sleepers -albumi (ambientia venyttelyyn, rauhoittumiseen) 

Sokeri

Sokeri. Mulla on sen kanssa viha-rakkaussuhde. Jään helposti koukkuun makeaan, mutta kun olen pari viikkoa ollut, ei tee enää mieli tyhjentää kaupan karkkihyllyä tai peräti kokonaista karkkikauppaa. Sokerihimoissa menee kyllä puolen kilon irtokarkkipussi helposti. Sen jälkeen onkin hei tosi hyvä ja nautinnollinen olo! Päällimmäisenä ajatuksena useimmiten, että ei enää ikinä, ei ainakaan ennen seuraavaa kertaa, ja sitten se seuraava kerta voikin olla jo parin päivän päästä. Kierre jää helposti päälle. Toisaalta oon myös kuukausia pystynyt olemaan irti tuosta kierteestä. Tarkoitus on pystyä siihen nytkin! Kirjoitan tän tekstin, jotta saisin lisämotivaatiota sokeriherkuista erossa olemiseen. Se alkoi muuten maanantaina, kuten kaikki kunnon elämäntaparemontit ynnä muut. :D

Mun on siis vaikea noudattaa sokerin kanssa sitä kohtuus kaikessa -periaatetta, mulle se on enemmänkin kaikki tai ei mitään. Hatunnosto kaikille kohtuuteen kykeneville. Juhannuksen jälkeen elin vähän aikaa kaikki-vaihetta, sen jälkeen on tullut kallistuttua enemmän ei mitään -vaiheeseen päin kuitenkin satunnaisesti sokerilla herkutellen. Tuloksia eli finnejä saankin ihailla kasvojen, selän ja rintakehän iholla... Nice. Sekin entisestään alentaa kynnystä jatkaa irtokarkkien ja jäätelön mättämistä, kun naamassa on jo näppylöitä, eihän sillä sit ole enää merkitystä syökö tän yhen kerran vielä... Mä olen mun ruokavaliokokeiluiden aikana huomannut, että mulle finnejä ei tule niistä yleisesti syytetyistä eli rasvaisista ja mausteisista ruoista, vaan suuri syypää (ei silti välttämättä ainoa) on sokeri. Ja koska mulla se sokerin mättäminen ei yleensä jää pieneen kertamäärään, finnejäkin tulee enemmän kuin pari pientä hassua, eikä niistä pääse eroonkaan nopeasti. Jotkut sanoo, että hetken suussa, ikuisesti vyötäröllä. Mä voisin sanoa, että hetken suussa, ikuisesti naamassa. :P No onneksi ei ikuisesti, muutamassa viikossa tilanne jo paranee.

Herkutteluahan voi harrastaa muutenkin kuin sokerimätöllä. Mä oikeastaan pidän suurta osaa mun syömisistä aika herkkuina. Syön päivittäin jotain marjoja ja hedelmiä, kuten appelsiinia tai ananasta, kesällä vaikka tuoreita mansikoita tai kirsikoita. Luontaisesti makeita herkkuja ilman lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita. Suklaahimon iskiessä mun ei tee mieli Fazerin sinistä vaan enemmänkin tummaa suklaata - mutta kyllä kaikkia konvehteja tähän napaan uppoaisi ja paljon! :D Raakasuklaan valmistuspakettikin mulla on kaapissa odottamassa sitä kaunista päivää, kun saan aikaiseksi valmistamista kokeilla. Aamupalasmoothiet ja kesäinen satunnainen välipala banaanijäätelö on namia. Molemmissa toki oon käyttänyt keinotekoisesti makeutettuja herajauheita, sieltähän sitä makeutta noihin tulee. Zero Colaa ja muita kevytlimsojakin juon. Näitä pidän kuitenkin pienempänä pahana kuin niitä hirvittäviä sokerimääriä, mitä pystyn syömään. Tiedän kyllä, että makeutusaineillakin voi olla ihon kuntoon vaikutusta. Hedelmien ja marjojen luontaista sokeria en myöskään kammoksu. Pahimman sokerikoukun taltuttamiseen voi auttaa myös makeutusaineiden ja hedelmäsokerin välttäminen ainakin parin viikon ajan ja muutenkin ns. huonojen hiilareiden karsiminen. 

Löysin mahtavan kuvan, tuon sokeripääkallon. Blogissa, josta kuvan lainasin, sanotaan sokerin olevan myrkkyä. En mä itse ihan niin mustavalkoisen kärkevästi siitä ajattele kuitenkaan...

http://blogg.passagen.se/sannaehdin/entry/socker_%C3%A4r_gift

Sokerin terveysvaikutuksista (terveyshaitoista) en tässä enempää halua paasata, mutta listaan alle muutaman linkin aiheesta. Käyn niitä sitten ite lukemassa, kun seuraavan kerran huomaan syöväni kilon irtokarkkipussia jo viidentenä peräkkäisenä päivänä. :P

Terveyskirjasto.fi

Pronutritionist.net/

YLE terveys

Treenikooste

Kokosin kuluneen viikon salitouhuista taas tällaisen koostepostauksen. 

Superhelteiden kuumin päivä ainakin täällä päin taisi olla maanantaina, jolloin mulla oli vuorossa kevyttä jalkojen tahkoamista etureisipainotteisesti. Lähes aina mä käyn salilla yksin ja tietysti moikkaan tai hiukan enemmänkin juttelen, jos on tuttuja, mutta treenikaveria harvemmin on seurana.  Nyt käytiin samaan aikaan salilla poicciksen kanssa (iih). Tehtiin ihan omat erilliset treenimme, mutta sain hirmu kivasti kuvausapua. Näin myös pitkästä aikaa yhden kivan salitutun <3, jota olin vähän ehtinyt kaivatakin, kun ei olla samaan aikaan salille osuttu.  

Huomattiin yhessä vaiheessa, että nyt on melkein sateenkaari tuossa. Aika söpö. :) Kuva ei kyllä liity mun koipiin mitenkään.

Etukyykkyä. Huomionarvoista oikeanpuoleisessa kuvassa on ihan jäätävän hieno kuvanmuokkaus: poistin taustalla näkyneeltä henkilöltä yläkropan ja jätin jalat. Leg day.

"Ennen."

"Jälkeen." Ei näköjään sitten hymyä enää irronnutkaan... Opetus? Älä käy salilla, ei näytä olevan kauheen kivaa touhua.

Tiistaina lähdin salille puolivahingossa ruuhka-aikaan. Oli kyllä tarkoitus mennä rauhallisempaan aikaan sinne. Ei silti ollut mitään ongelmia oman treenin tekemisessä, kaikki meni sujuvasti. :) Liekö helle sekoittanut turkulaisten päät vai ollaanko me sittenkin jotain muuta kuin ikäviä tuppisuita, kun ihmiset todellakin on jutelleet tällä viikolla pukuhuoneessa. Vaikutusta varmaan on silläkin, että pukkarissa ylipäätään oli muitakin kuin minä, ei kai rauhallisempina aikoina olekaan pukkarijutustelua kun on YKSIN siellä pukkarissa...

Jollain tavalla tää rinta-hauispäivä on mun inhokki. En ala urputtamaan siitä, kuinka syvältä ahterista penkkipunnerrus on (siksi koska oon siinä ihan surkea), koska ei se valittamalla parane vaan tekemällä. Pitäisi varmaan suhtautua siihen vähän paremmalla asenteella eikä aina etukäteen jo olla kettuuntunut ja turhautunut. Lisäksi mitään huikeaa edistystä voimassa on ihan turha odottaa, kun kerran viikossa tekee bodauspenkkiä bodausmittaisina sarjoina, mutta siitä huolimatta tää paikoillaan junnaaminen ärsyttää vietävästi. Tällä kertaa oli salilta lähtiessä kuitenkin kiva fiilis. Semmoinen noin kiva fiilis: 

Mun teki keskiviikkonakin kovasti mieli mennä salille, mutta ei ollu jalat vielä maanantaista palautuneet niin hyvin, että oisi ollut järkevää mennä takareisiä treenaamaan. Muutenkin oli hyvä antaa kropalle vähän kevyempi päivä. Ei ole minua tarkoitettu kolmenkympin helteisiin (ei ehkä kolmenkympin pakkasiinkaan kyllä). Olen ollut todella loppu jatkuvaan kuumuuteen, nukkuminen on ollut huonoa ja sillä on tietysti vaikutusta kaikkeen, pääkään ei ole toiminut enää yhtään ja pipoa on kiristänyt urakalla. Oon tosi iloinen ensi viikolle ennustetuista viileämmistä ilmoista ja vesisateistakin.

Torstaina oli sitten takareisien ja ojentajien vuoro. :) Tosi looginen jako, käsien ja jalkojen ojentajat... Muoks: What was I thinking? Jalkojen koukistajat ja käsien ojentajat vissiin kuitenkin kyseessä... Oon sitä vähän naureskellut. No mutta tää on tuntunut ihan hyvältä kuitenkin. Takakyykky on myös alkanut vihdoin sujua, mulla oli sen tekemisessä melkein puolen vuoden tauko, ja sen huomasin haparointina ja epävarmuutena. Palaset tuntuu loksahtaneen kohdalleen siinä taas. :) Sain vinkkiä ranskalaisten punnerusten tekniikkaan ja siitäkös ojentajat ovatkin nyt muistutelleet.

Kompressiosukkien pukeminen kävi alkulämmittelystä, hiki tuli. Paita vaihtoi treenin aikana väriä, vaikkei sitä tuosta suttuisesta kuvasta näekään. Huomasin muuten pukuhuoneessa hikiset kengät riisuttuani, että noihin sukkiin on kirjaimin koodattu, kumpi on oikean ja kumpi vasemman jalan sukka. :D Kai niissä on sitten jotenkin ne kompressio-ominaisuudet niin hienosti suunniteltu jalkakohtaisesti, mene ja tiedä. Ihan hyviltä sukilta vaikuttivat. 

Semmonen belfie!

Sattumalta oli osuneet oikein päin sukat jalkoihin. :)

Lauantaina kävin aamupäivällä hoitamassa viikon viimeisen reenin pois alta ennen mökkirientoja. Testasin mun uusia vetoremmejä. Ostin omat, jotta ei tarvii salilla etsiä sopivalle remmille paria. Tuollaisia samanlaisia nahkaisia olen tykännyt tähän asti käyttää. Samalla ostin liilan sheikkerin, kun en vaan millään pystynyt vastustamaan sen kutsuhuutoja... Liila on uusi pinkki ja musta! 

Koska en saa liikkeistä yksinäni otettua in action -kuvia, otin jälleen kerran kuvan tangosta mave-sarjojen välissä. Ois pitänyt latoa levyjä eri järjestykseen niin oisin saanut jatkettua väreillä leikkimistä ja muodostettua raidallisen otuksen nostettavaksi. :) Ehkä tuo oli amppari, joka räpytteli siipiään ja kevensi siten mun työtä, kun melkein kevyen tuntuisesti nousi tuo satku viimeisessä sarjassa. :D Kyllä mä ihan kunnolla reenaan näistä pelleilyistä huolimatta, ei pidä liian vakavaksi vaan mennä. Pommiin nukkumisesta ja pienestä kiireestä johtuen tein osan sarjoista selälle ja olkapäille superina (ylätaljaa eri otteilla ja vipareita sivuille ja taakse). Suht tehokkaalta tuntui. Sain olkapäiden ja epäkkäiden kasvamisesta palautettakin. :) Lämmittää mieltä semmoinen. 

Kuva on törkeän sumea, mutta liila väri toistuu aikalailla oikein tässä.

Melkein kuin ampiainen tai tiikeri! Ois pitänyt latoa levyt vaan uudestaan eri järjestykseen. :D

Oli niin sumea ja suttuinen alkuperäinen kuva, että vähän teki mieli leikkiä kirkkauden ja kontrastin säätämisellä.

Hih mulla oli perjantai-iltana kunnon meal prepit sitä mökkeilyä varten (jokainen tuo omat eväät -periaatteella), mennäänhän me sinne kokonaiseksi yhdeksi yöksi... :D Illaksi hampurilaispihvejä ja cheddarjuustoviipaleita sekä salaattia, prodevohveleita, aamuksi sheikkerissä puolukka-suklaasmoothie. Proteiinipatukka hätävaraksi. Harkitsen gluteenittomien sämpylöiden testaamista, jotta saisin hampurilaisen kasattua, mutta niitä kohtaan mulla on valtavasti ennakkoluuloja. On myös suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä pakattu mukaan. Muut taitaa lähteä juomaan, mä lähden jälleen SYÖMÄÄN. Muovipurkkia muovipurkin perään menee kylmälaukkuun. Fitnesslaiffii hei. :D Syöminen nyt vaan on maailman parhaimpia asioita.

Vähän evästä, ettei nälkä pääse yllättämään.

Suurehko kurkku. Väsyneenä suuret kurkutkin on hervottoman hauskoja.

Rentoa viikonloppua! :) Mää ainakin aion ottaa aika lungisti loppupäivän.