Puntti-Leena 1 v! :)

Muistan, kuinka lähetin tän kuvan parhaalle ystävälle. "Kato nyt mulla on tällanen vihdoin!" :)

Siitä on nyt vuosi, kun ostin salikortin. Koko kesän olin siitä haaveillut, mutta pitkähköjen työpäivien vuoksi siirsin kortin ostamisen kesätyön loppumiseen, jotta olisi varmasti aikaa käydä salilla enkä maksaisi turhasta. Siinä vaiheessa olin jo jonkin aikaa tehnyt kotona kahvakuulatreenejä (aluksi jonkinlaista heiluttelua mm. Youtube-videoiden mukaan ja myöhemmin "oikeita kahvakuulaliikkeitä"). Liikunta oli jo siinä mielessä tullut osaksi mun elämää, mutta se oli vielä aika erilaista. Ei siitäkään kauaa aikaa ole, kun mun liikunta oli pelkästään kävelylenkkejä koiran (/ koirien) kanssa ja olin aika sohvaperuna. Jos en nyt ihan vihannut liikuntaa, en siitä erityisemmin tykännytkään - osittain ehkä siksi, että koululiikunnassa olin kaikissa joukkuelajeissa aivan hirvittävän huono enkä silloin löytänyt mitään omaa lajia. Sohvaperuna-Leenasta alla kuva viiden vuoden takaa. Kädessä on jotain "muotoa" ollut rasvan ansiosta. :D Selkäkuvassa on kuvattu tuolloin tuoretta tatuointia eikä lihaksia.

2009

11/2012

Kehtaanpa nyt lykätä läjän kehityskuvia vuodenmittaisen matkan varrelta... Tuo sivukuva on viime vuoden elokuun loppupuolelta, siis ajalta just ennen salitreenejä. Tikkujalkaa ja kaameen kokoista ahteria havaittavissa. :D Se ei oo ikinä ollut mikään pieni. On tuohon kuvaan verrattuna jonkinlaista muutosta tapahtunut mun mielestä tässä vuoden aikana. Teinipeilikuva on otettu marraskuun lopussa ennen keikalle lähtemistä ja tuolloin taisin jo nähdä jonkinlaista olkapäiden hahmottumista, kun sitä olen tainnut tuossa kuvassa hakea takaa. (Miksi noi kuvat heittelehtii laidalta toiselle, onko ne kännissä? Blogger ei suostu laittamaan niitä samaan linjaan keskenään...)

11/2013

08/2013

Seuraavat kuvat ovatkin keväältä ja kesältä. Maaliskuun lopussa oli kovat dieettisuunnitelmat jo tehty, toimeen ei vielä ollut ryhdytty. Salin pukkarissa otetun peilikuvan laitoin Facebookiinkin ja tavallaan tein mun kesäkuntoprojektista puolijulkisen. Ajattelin, että siten en voi lipsua, kun en kehtaisi. Mikä ihmeen vinkurapose tuo on ollut olevinaan, voi hyvää päivää... Vieressä on sille vertailuna kesäkuun lopussa otettu pukkaripeilikuva, joka on niin suttuinen, että siitä mitään näe. Se oli kuitenkin sellainen projektinpäätöskuva. Niin no näkee siitä ton hymyn. Hyvä fiilis oli. :) Alimpana tuossa kuvaryppäässä on pari koipikuvaa, jotka elokuun alussa jo läiskäisinkin johonkin postaukseen. Jos ylemmästä kuvaparista ei mitään kehitystä pysty näkemään, niin tuosta ehkä jo näkee. 

03/2014

06/2014

02/2014

07/2014

Kesän aikana otettuja kuvia on täällä jo vilissytkin. Loppuun kuitenkin muutama tuoreempi kuva vielä.  

08/2014

08/2014

08/2014

Pitää toki mainita, että ulkonäkömuutosten lisäksi paljon on tapahtunut pääköpan sisällä, varmasti jopa paljon merkittävämpiä muutoksia. Oon kokenut iloa ja onnistumisen tunnetta, purkanut stressiä salilla ja saanut itsevarmuutta. Oon myös tutustunut tosi mukaviin ihmisiin. Ei ihan turha harrastus. Ja matkahan jatkuu... :)