Kesä kuvina

Tää kesä on mennyt ihan käsittämättömän nopeasti. Enkä nyt edes tarkoita sitä, että näiden kesäkuukausien aikana kesäisiä, lämpimiä päiviä oli aika vähän. ;o)

Kesällä 2015...

... söin

 

... vietin kesäpäivän mahtavan työporukan kanssa purjehtien

... humputtelin :D

 

... liikuin. Osallistuin kahvakuulahaasteeseen ja tein 10 000 heilautusta heinäkuussa. Jumppasin salilla. Juoksin!

... rentouduin luonnosta ja maisemista nauttien, ehkä vähän höpsähdin värityskirjoihin

 ... katselin auringonlaskua elokuun viimeisenä viikonloppuna Ruissalossa

Väsähtänyt

Tahtomattani pidin juuri viikon verran taukoa treeneistä. Ei ollut tarkoitus, mutta olin niin väsynyt, että yritin levätä ja keräillä energiaa. Keventelyviikko olisi osunut muutenkin tälle viikolle, joten ajattelin, ettei muutama lepopäivä välttämättä ole huono vaihtoehto. Muutama päivä ei olisikaan ollut, mutta tällainen viikon mittaiseksi venynyt tauko on henkisesti kova paikka, kun mieli tekisi treenata täysillä! 

Väsyneenä ja mieli maassa on tullut syötyä ihan miten sattuu nyt viime päivinä. Ihan kuin se auttaisi, että väsymyksen ja ylimääräisten taukopäivien aiheuttamaa ketutusta yrittää lievittää syömällä... Mistä lähtien huono olo ja turvotus on kohtentanut mielialaa? (Herkuttelu ei siis tarkoita mulle automaattisesti huonoa oloa.) Jep, ei auttanut esimerkiksi viime päivien jäätelöt ollenkaan. (Paitsi hei joo, Pätkis-jäätelö varmasti kyllä ilostuttaisi...)

Se, mikä auttoi, oli ensimmäinen treeni tauon jälkeen. Tiesin jo etukäteen, että rauta ei kulje totuttuun tapaan, eikä oikeastaan voi puhua treenistä vaan puuhastelusta, mutta kävinpä edes hiukan heilumassa. Ensi kerralla on taatusti taas enemmän tekemisen meininki mukana, niin se aina on näiden taukojen jälkeen, ja sitä tekemisen meininkiä kaipaankin.

Oon yrittänyt valita voimatreeniohjelmaa, mutten ole vielä päätynyt mihinkään. Yhtenä vahvana (heh) vaihtoehtona on se sama Bill Starin 5x5, jota tein viimeksikin, mutta pienillä muutoksilla. Siihen ei ole suunniteltu keventelyjä mukaan ollenkaan, mutta niitä ujuttaisin viikko viikolta kovenevien treenien väliin säännöllisesti. En myöskään tekisi enää muita kuin kyykkyä, penkkiä ja mavea voimaliikkeinä, ja heittäisin ne kulmasoudut ja pystypunnerrukset apuliikkeiksi muiden joukkoon. 

Muitakin houkuttelevia ohjelmia olen tutkaillut. Kunhan tämä väsymys ei nyt ole flunssan tai muun sairauden enteilyä, voimatreenit voisi alkaa jo ensi viikolla, joten valinta pitäisi lähipäivinä tehdä. 

Nyt on kuitenkin aika mennä moikkaamaan nukkumattia ja lepäämään.

Värjäsin hiukset ja pohdiskelin.

Treenihöpinöitä on luvassa taas piakkoin, nyt kuitenkin jotain ihan muuta. Mulla on ollut viime aikoina tarve tehdä jotakin muutoksia. Ei välttämättä mitään suuria ja mullistavia, kunhan jotain. Yksi tällainen muutos on koskenut niinkin hirmuisen tärkeää asiaa kuin hiuksia - jep, ihan järisyttävän suuri juttu. Monen tumman vuoden jälkeen musta on nyt tullut värikäs.

Kuvat on tuossa vähän hassussa järjestyksessä. Oikeassa alakulmassa on lähtötilanne, vasemmalla puolella molemmat kuvat eri valaistuksessa värinpoiston jälkeen. Oikeassa yläkulmassa tilanne ensimmäisen suoraväriläträyksen jälkeen ja keskellä nyt tämä viimeisin hiuslook toisen, vähän paremmin onnistuneen värjäyksen jälkeen. Käytin Elumenin RV@all -väriä ja hiisi vie täähän on aika hauska väri. Hyvä sinänsä, tätä tuli kuitenkin tilattua muutama puteli kerralla... Toivottavasti tää ei luonnonvalossa näytä ihan hirveältä. Oon nähnyt tuloksen vasta keinovalossa.

Mulla on latvoissa vielä pätkä kasviväreillä (hennalla ja indigolla) tummaksi värjättyä hiusta, joka värinpoiston myötä hiukan kyllä vaaleni, mutta muuttui myös vihertäväksi, mikä ei onneksi tullut täytenä yllätyksenä. Tavalliset kestoväritkerrostumat vaaleni tummanruskeasta oranssiksi ja juuresta vähemmän kerrostunut osa sekä juurikasvu vaalenivat kaikkein eniten. Pariin otteeseen napsaisin hiuksista kuivimpia ja vihreimpiä latvoja pois. Nyt ehkä harmittaa. Punainenhan taittaa vihreyttä pois hiuksista eikä ne latvat nyt oikeasti ihan kamalan huonossa kunnossa olleet. Nooooh, kasvaahan nuo taas. 

Värinpoiston jälkeen levitin hiuksiin suoraväriä, jota laimensin hoitoaineella. Olin intternetsistä oppinut, että niin voi tehdä. Mössö näytti herkullisen väriseltä päässä, mutta huuhtelun jälkeen hiukset näytti melko erilaiselta kuin odotin... Punertavuutta oli tarttunut latvoihinkin, koska vihreää ei enää näkynyt, mutta erityisen pinkkinä loisti juuret ja päänahka. Tarttuu siis ihoon aika napakasti tämä. Ei hyvä. Kehtasin käydä sekaväritukkaisena salilla. Aika komee pinkki kypärä kuvissa, haha... :D 

Toistin suoravärikäsittelyn, mutta en laittanut joukkoon enää hoitoainetta vaan ihan tilkkasen verran vettä notkistamaan väriaineen hyytelömäistä koostumusta, jotta värin levittäminen helpottuisi. No nyt tarttui! Väristä tuli ehkä hitusen voimakkaampi kuin oisin toivonut, siksihän alunperin kokeilinkin sitä laimentamista. Tykkään silti. Saattaa olla, ettei hoitoaine oikeasti pilannut värin tarttumista, vaan ehkä tuo suoraväri ei vain tartu heti värinpoiston jälkeen hiuksiin. 

Tää näinkin pieni ja mitätön muutos toi aika paljon helpotusta mun viimeaikaiseen kriiseilyyn. En ehkä ole vielä ihan valmis olemaan tosi kypsä aikuinen, enkä halua, että tästä eteenpäin loppuelämä vain menee jotain putkea pitkin. En halua olla täysillä eteenpäin puksuttavan junan kyydissä. (Vaikka puksuttaminen kuulostaa kyllä hitaahkolta etenemiseltä...) Mun juna saattaa vielä vaihtaa raidetta. Sellainen lopullisuuden tunne on ollut ikävästi läsnä ja sitä vastaan olen yrittänyt kapinoida ja taistella. Välttämättä mitään oikeasti merkittäviä muutoksia mun elämään en tee, mutta tää tunne siitä, että asioihin voi vaikuttaa, on tosi helpottava. Hiusten väriin ja värjäämiseen voi liittää uskomattoman syvällisiä ajatuksia, jos on tällainen yliajatteleva pohdiskelija.

10 000 heilautusta heinäkuussa - ei välttämättä yhtään elokuussa :D

Hups, tähän kirjoitteluun livahti vahingossa taas pieni tauko. Salitreeneissäkin oli taukoa. Viime viikolla oli sikäli tosi harvinainen tilanne, että kotisali on ollut poikkeuksellisesti kiinni lattiarempan vuoksi. Nyt sali on taas auki ja oonkin käynyt tällä viikolla joka päivä siellä, sekä yksin että kaverin kanssa. Odotan tulevia yhteistreenejä, kivaa kun ei tarvii aina mennä salille yksin. :) (Nyt jos ko. henkilö lukee, niin terveisiä vaan, että enää ei voi perääntyä.) 

Viikonloppufiiliksiä. En taida olla ihan ainoa aikuisten värityskirjoista innostunut...

Tuo taukoviikkokaan ei ollut mulle kokonaan taukoa liikkumisesta tai treenaamisesta, koska olin hiukan typerästi jättänyt sen kahvakuulaheilautushaasteen heilautuksista aikamoisen osan heinäkuun loppuun, kun tiesin salin olevan kiinni. Heinäkuun viimeisten viiden päivän aikana tein yhteensä 3600 heilautusta: 900 maanantaina, 1500 keskiviikkona ja viimeiset 1200 perjantaiaamuna ennen töihin lähtöä - hullua puuhaa, en tykkää yhtään aamutreeneistä. Jästipää kun on, ei voi jättää haastetta kesken, kun tavoitteen saavuttaminen on niin lähellä... Kymppitonni tuli siis täyteen ja oon tyytyväinen. :) Tällä hetkellä tuntuu siltä, että heilautukset saa hetkeksi jäädä. Sehän ei haasteen tarkoitus varmasti ollut... Ehkä parin viikon päästä sit taas maistuu nuokin. Tekniikka parani kyllä varsinkin yhden käden heilautuksissa, niitä tein aika paljon. Kämmenien ihon pelkäsin kärsivän mutta eipä oikeastaan tullut kuin pieniä jälkiä.

Ostin vähän aikaa sitten tollaset uudet treenipökät. Tai ostin kyllä toisetkin, ja yhden topin. Vaatekaappi alkaa olla jo ihan riittävän täynnä liikuntavaatteista, täytyy tehdä stoppi tälle shoppailulle ja ostaa uutta vasta sitten, kun oikeasti on tarvetta. Ehkä nuo avaruuspäntsit nyt voin ajatella jonkinlaisena palkkiona tuosta kahvakuulahaasteen suorittamisesta? Sen sijaan muita vaatteita (siistejä vaatteita töihin ja vapaa-ajalle) voisi olla enemmänkin, siis sellaisia, jotka mahtuu ja istuu. Mahtuvuus- ja istuvuusongelma ei varsinaisesti ole poistunut kilojen karistessa. Oon kevään suurimmasta painosta pudotellut viitisen kiloa välillä taukoa pitäen ja tässä kai alkaa olla kohta se vaihe edessä, että pitäisi nostella ruokamääriä vähitellen. Se on kivaa, koska kuka nyt ei syömisestä tykkäisi!

En mä nytkään ole kärvistellyt kurjia mössöjä syöden, enkä kauheasti ole nälkääkään nähnyt. Ainakin oon syönyt ihan kivoja välipaloja ja herkutellut. Jos haluaisi rasvattomampaan kuntoon, olisi vielä varaa pudottaa energiansaantia pienemmäksi. Oon aivan ihastunut mikrossa lämmitettyihin Quest bareihin! Ne on ihan tavallisesti syötynäkin hyviä, mut taikinaisista patukoista tulee mikrossa sellaisia herkullisia cookieita. Yhtenä iltana mustikkametsäreissun jälkeen valmistin raakasuklaata ja onneksi tuli mieleen kokeilla, miten mustikat toimisivat konvehdeissa. Toimiihan ne! Pitää testata seuraavaksi muitakin marjoja suklaan kanssa. Maapähkinävoi nyt on ihan takuuvarma täyte. Erityisesti, kun käyttää Dart Vader -muotteja.
 

Koska ON/OFF-kesä on tällä viikolla ON, mä lakkasin kesäkynnet. Hankin myös kauniit rusketusraidat itseruskettavalla voiteella, joten pääsenpä minäkin auringossa normaalisti vain palava ihminen nauttimaan rusketusraidoista vähän aikaa. :D Voi kunpa tehokas kuoriminen kuluttaisi tän äkkiä pois ja voisin olla taas tasaisen kalpea.