Kinkkujunppaa

Näin tapaninpäivänä olisi vissiin pitänyt suunnata tansseihin, mutta mä valitsin tutun ja turvallisen vaihtoehdon ja menin salille. En malttanut olla menemättä, tässähän on jouluna saanut levätä ja syödä (kuin possu), ja haluan käyttää vapaa-ajan hyödyksi myös treenaamalla. Oli kunnon kinkkujumppailua: kyykkyä ja maastavetoa.

Possut puntilla.

Treenin päälle tein extrana hiukan rinnallevetoja ja työntöjä kahvakuulalla. Lähinnä ehkä kokeilumielessä, että vieläkö sujuu. Oikealla kädellä osaan tehdä paremmin sen tietynlaisen ranteen kiepsautuksen kuulan alle rinnallevedossa, vasen käsi ei meinaa ottaa kuulaa aina nätisti vastaan... Saa nähdä, millaiset mustelmat kyynärvarsiin tulee.  

Musta tuntuu, että kropassa on tapahtunut muutosta tälläkin treenityylillä, tai voihan se olla niinkin, että toi paksumpi rasvakerros vain hämää mua. Mut jos kolmesti viikossa eli joka treenissä on kyykkyä ja yläkropalle työntäviä ja vetäviä liikkeitä, kai se jonkinlaista kehitystä aiheuttaa, vaikkei sarjapituudet olekaan varsinaisesti hypertrofisia. Nyt olen 14-viikkoisen ohjelman kutosviikolla (useimmissa liikkeissä), mikä tarkoittaa sitä, että syyskuussa testattujen ykkösmaksimien avulla lasketuista vitosmaksimeista on jo menty ohi ja jokainen onnistunut treeni tästä eteenpäin kertoo voimien kehittymisestä. :) Tässä samassa pisteessähän olin jo ennen sitä pahuksen flunssaa... 

Opin jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä vahingossa, miten puhelimella kuvatusta videosta saa otettua kuvankaappauksen. Eihän tuo puhelin ole ollut kuin vasta kolme vuotta mulla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...? Pistän vielä muutaman kuvan jouluaaton treenistä. Sain sen verran kuvia ja videoita siitä treenistä, että ehkä viljelen niitä vielä pitkään postauksissa. Paitsi en ehkä enää sitten keväämmällä, (jos) kun olen vähemmän "turvoksissa" enkä halua enää näyttää "turvonneita" kuvia. :D 

Siellä oli pinkki selätin ja pinkit käsipainot! Mitä muuta voi tonttu tehdä, kuin pelleillä... 
 

Rauhallista joulua!

Kirjoitan tätä puhelimella, joten postaus on lyhyt ja kuvat saattaa mennä miten sattuu. Vietän joulua kotikotona perheen kanssa. Muuten on mennyt aika rennoissa merkeissä mutta aattona käytiin iltapäivällä veljen kanssa salilla. Joulun paras lahja. :) Ruokaa on tullut syötyä, aika paljon jouluherkkujakin... Siirrynkin seuraavaksi mahan viereen makoilemaan ja sulattelemaan.

Mukavaa ja rauhallista joulua! 

Viikkokooste

Jaahas, tässä onkin viikon treenit raportoimatta. Tällä viikolla on aikataulutus mennyt pieleen ja treenejä kertyy vain kaksi, mutta ehtiihän niitä vielä tehdä. Tämän viikon kolmostreeni siirtyy tulevan viikon maanantaille. Sen jälkeen pääsenkin siirtymään sarjapainoissa ohjelman kutosviikolle, joka oli se viimeinen, jonka ehdin tehdä ennen ikävää flunssaa. Muissa liikkeissä oon saanut edettyä, mutta penkkipunnerruksessa jäin taas junnaamaan. Ehkä mun pitäisi harjoitella sitä jotenkin eri tyylillä, jotta saisin kehitystä. Mutta siis jouluviikolla pääsen takaisin niihin painoihin, joilla syksyllä jo ehdin treenata, ja sen voi siis ajatella ihan kivana joululahjana. 

 

Keskittymisilme. Rakas joulupukki, toivon ensi vuodelle tuollaisia kyykkypainoja. Nuo oli kaverin. Mulla oli tuo reunassa juuri ja juuri näkyvä pikkukiekko pystäreissä.

Mieluummin mä oisin ottanut joululahjaksi kyykyssä 100 kg, penkissä 70 kg (heh heh) ja mavessa 120 kg sarjapainoina. :D No mut ensi vuonna sitten. Paitsi se penkki, siinä ei taatusti mee ikinä noin paljoa... Menis edes se 50 kg joskus rikki.

Keskiviikkona oli siis kyykkyä, penkkiä ja kulmasoutua, vähän selälle ja vatsalle vielä apuliikkeitä. Kyykyssä vikassa sarjassa 77,5 kg meni hyvin, penkissä meni 40 kg hädin tuskin ja kulmasoudussa 50 kg. Ei ihan oikeasti ole mun laji tuo penkki. :D Lauantaina kyykkäily oli kevyttä, kun oli vuorossa myös mavea, jossa vikassa sarjassa 95 kg. Ensin yritin ilman remmejä sitä, mutta kun ote alkoi lipsua muutaman toiston jälkeen, piti ottaa remmit käyttöön. Pystypunnerruksia itse asiassa teen sarjapainoissa viikon muita liikkeitä edellä, siinä oli nyt 30 kg. 

 

Tai siis miten niin penkki ei oo mun laji, onhan tuo istuskelu ihan kivaa. (Harmaat huulet, what? Peilissä tahra?)

Mulla on näistä mun voimista ristiriitaisia ajatuksia. Jos vertaa johonkin treenaamattomaan naiseen, mulla ehkä on vähän voimaa, mutta jos vertaa vähänkään voimaa treenanneisiin, nää mun painot on vielä pieniä. Ei pitäisikään vertailla itseään muihin. Ja sekin pitäisi muistaa, että enhän mä ole kauaa tällä tyylillä vielä treenannut, enkä kauaa ylipäänsä käynyt salilla muutenkaan. Nää on tällaisia taas, että miettimisen sijaan pitäisi keskittyä tekemiseen. Yhtälöön voi lisätä vielä, että sen lisäksi, että haluisin olla vahva, mulla on myös tietynlaisia ulkonäkötavoitteita. Ei oo helppoo kun ehtii ajatella ja pähkäillä liikaa.

Viime lauantailta ojentajapumppailujen jälkeen kuvaa. Kädestä tulee aina tuollainen möhkäle vain. :D

Tiistaina olin taas kerran selkää hierotuttamassa. Seuraava kerta on vuorossa uutenavuotena. Aion hyödyntää sen arkivapaan tehokkaasti ja käydä treenaamassa ennen hierontaa. Voisi olla hyvä availla vaikka noita olkapäitä. Etuolkapäät saa niin paljon rasitusta tässä ohjelmassa, että voisi vaikka se penkkikin sujua paremmin, kun siihen osallistuvia lihaksia huoltaisi vähän paremmin. 

Ennen vuodenvaihdetta tässä on vielä se joulukin tosiaan... Oon vähän myöhässä lahjojen kanssa, alla kuvassa on lähes epätoivoiselta tuntuva yritelmä. Tuo sukka varmaan tulee ajoissa valmiiksi, mutta kun niitä kai pitäisi tehdä kaksi. 

 

Kuvia ruoasta ja muusta

Oon kirjoittanut treenipainoitteisia postauksia ja nyt ei näppäimistö vaan jaksa sauhuta. On siis hyvä hetki koota tähän kuvia esimerkiksi siitä, mitä on tullut taas syötyä. Muutakin on mennyt suusta alas, esimerkiksi kebabia ja Quest bareja, mutta niitä en ole kuvannut näköjään. Sensuuria vai itsepetosta...?

Ihan alkuun söpö klementiini. :) Mulle nää kaikki on yleensä mandariineja, en tunnista kaiken maailman mandariineja, satsumoita, klementiinejä ja muita tällasia appelsiinin pikkusisaruksia toisistaan. Tälle kaverille oli jäänyt oksanpätkä mukaan. Melkein en raaskinut syödä.

Töissä oon istuskellut tauoilla usein kirkasvalon äärellä erityisesti aamuisin. Tahtoisin kotiinkin tuollaisen. Näemmä olen syönyt ananasta ja manteleita, kun pöydällä on ollut tarjolla jotakin karkkeja. Teetä hörpin Mörkö-mukista.
 

Aamupalasmoothiekuvia! Vasemmalla smoothiessa on muistaakseni puolukkaa, oikealla mahdollisesti karpaloa. Ja sitten tietysti ne vakioainesosat eli vähintäänkin heraproteiinia ja avokadoa.
 

Sitten niitä varsinaisia ruokakuvia. 

Ostin kaupan palvelutiskiltä valmiita kaalikääryleitä ja jotakin tuollaista salaattia, jossa oli vaikka mitä herkkua, kuten pähkinöitä ja sinihomejuustoa. Tää oli kiva pikaruoka-annos. Tykkään kaalikääryleistä, kaalipadasta ja muista sellaisista kaaliruoista.

Kanaa (broileria) ja riisiä, niin fittiä taas, että... Käytän aika vähän mitään valmiita kastikkeita tms, mutta kun kaupassa oli paholaisenkastiketta, sitä piti testata. Oli aika makeaa ja mietoa, ei kovin tulista. Jos söisin enemmän maitotuotteita, olisin änkenyt tuohon varmaan vuohenjuustoa mukaan, kun se toimii paholaisenhillon kanssa niin kivasti - mikähän ero muuten mahtaa olla paholaisenhillolla ja -kastikkeella? Sokeripitoisuus?
 

Lisää riisiä, tässä kuvassa kalan kanssa salaatin alle kätkettynä. Kokeilin seitiä varmaan ensimmäistä kertaa höyrytettynä. Laitoin liikaa pippuria. Mä en vaan pääse tuosta samasta salaattisetistä näköjään millään eroon. :D Aina on kurkkua ja paprikaa. 

Oon mä herkkujakin kuvannut (ja siis syönyt). Pandalla on aika paljon gluteenittomia suklaita, ja kun noita vadelmamarmeladisuklaasydämiä näin kaupassa, halusin maistaa. Ne oli kovin hyviä. Vien tuollaisen rasian varmaan jouluksi kotikotiin. Raakasuklaatakin teen, mutta aikaisempien havaintojen perusteella taidan olla ainoa, joka meillä niitä syö. Meillä on "Leenan suklaata" ja "muiden suklaata". 
 

Kiipeilykokeilu

On ollut välillä puhetta, että pitäis käydä kokeilemassa seinäkiipeilyä, mutta ollaan oltu lievästi saamattomia ja asia on aina jäänyt. Perjantaina käytiin illalla kuitenkin pienellä porukalla Kiipeilypalatsissa, kun kaveri huhuili kiinnostuneita mukaan. Oli ihan huippua! Siis olin ihan onnettoman huono, en päässyt taidon, voimien ja uskalluksen puutteen vuoksi ihan ylös asti ollenkaan, mutta silti oli tosi kivaa. Ens kerralla sitten...  

"Hei mä kiipeen nyt vähän matkaa ni ota sit kuva."

En välttämättä ole korkeanpaikankammoinen, mutta kuitenkin joka kerta kiivetessa tuli sellainen olo, että nyt oot väärässä paikassa ja mees nyt äkkiä (turvallisesti) pois täältä. Sitten vaan huusin alas varmistajalle, että nyt tuun alas. Muut porukasta kiipeili ihan ylös asti ja kun ympärilleen (tai siis ylöspäin) katseli, siellä ne muut kiipeilijät vaan meni kattoa pitkin sujuvasti. No ehkä ne ei olleetkaan ihan aloittelijoita kaikki.

"Joo se oli siinä, haluun alas!"

Kiivetessä valjaiden ja hyvien kenkien lisäksi magnesium oli aika kova juttu. Kaiken tarvittavan sai kätevästi vuokrattua. Omat tavalliset sisäliikuntakengät mulla oli mukana turhaan, niillä olisi vain jalat lipsuneet, nuo kiipeilykengät oli hyvät. 

 




















Kuviakin oli ihan pakko räpsiä. Ensin toki kiipeiltiin kunnolla ja sit vasta lopuksi otettiin kuvia. Mä oisin ehkä halunnut saada kuvia tai videota mun ilmeistä siellä ylhäällä aina siinä vaiheessa, kun iski se paniikki, että nyt neiti vähän äkkiä alas täältä. :D Kaveria varmistaessa piti katsoa koko ajan ylöspäin, samoin itse kiivetessä, joten arvatenkin niska heittäytyy hankalaksi tämän illan jälkeen. Se onkin ainut ikävä puoli. Oli niin hienoa, että pitää ehdottomasti mennä uudestaan. :) 

Hellävaraista faskiakäsittelyä

Otsikko on pahemman luokan huijaus. Siltä musta ainakin tuntui, kun hierojan pöydällä makasin maanantaina melkein itkua tihrustaen ja hieroja luki ääneen jossain kirjoitetun pätkän faskiakäsittelystä. Ei ollut hellävaraista ja miellyttävää. :D No en mä sinne nautinnon vuoksi kai mennytkään. Selkää murjottiin taas ja kyllä se oli sen tarpeessakin. Oli hirvittävää ja kamalaa, lihaksissa oli seuraavana päivänä kosketusarkuutta, mutta liikkuvuus parani ja pääkin taas kääntyy. Ens viikolla uudestaan, jes jes. Kaikesta kamaluudesta huolimatta tuo oli hyvä juttu. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää turhan pitkä aika. 

Mä opin, että kun ärsyyntyessä ja murehtiessa ja muuten vaan tuimana ollessa puren hammasta tiukasti yhteen, jumiutan tehokkaasti lihaksia leuan ja niskan alueelta. Jospa yritän ressata vähän vähemmän jatkossa.  

Varauduin tiistaina siihen, että kulmasoudut jäisi tekemättä. Ei ne jääneet. Treeni kulki ihan  kivasti. :) Rullailin treenin jälkeen vielä extrapaljon, jotta en heti uudelleen jumiuttaisi vasta avattuja lihaksia. Voimat nousee sairastelun jälkeen hitaasti mutta varmasti, vaikka en millään pääsekään enää tämän vuoden puolella sille tasolle, jolle ohjelman mukaan periaatteessa olisi pitänyt. 100 kg sarja kyykyssä on vielä kaukana, kun nyt mennään 75 kilossa. Penkissä ohjelman laskema 70 kg on aivan utopistinen ajatus, eilen meni 40 kg ja sekin vähän vaivalloisesti. Jotenkin se ei silti ärsytä mua enää niin paljon kuin aikaisemmin. Saa nähdä, miten maastaveto huomenna sujuu. 

Vatsalihakset on eilisestä kipeenä... No niitä mä en kyllä mitenkään venytellytkään, hyi hyi. Tosin olisivat varmaan venytyksistä huolimatta kipeytyneet. Oon tehnyt sellaisia rutistuksia tangossa roikkuen, tai siis jalkojen epämääräistä nostelua. Tarkoitus olisi saada jalat pidettyä mahdollisimman suorana ja nostaa niitä siististi ja hallitusti kohti ylävartaloa, mutta mulla on kyllä polvet erittäin koukussa ja se nostaminenkin on vähän niin ja näin. Paljon kivempi liike kuitenkin kuin vaikka istumaannousut ja tuntuu olevan toimivampikin. 

Tästä taitaa tulla sellainen "oli synkkä ja myrskyinen yö". Lepo ois tarpeen, joten toivottavasti uni tulee siitä huolimatta, että sade hakkaa ikkunaan.

Pumppailua ennen pikkujouluja

Tässä on nyt ollut pikkujoulumeininkiä jo useampaankin otteeseen, viimeksi eilen. Samaan reissuun yhdistyi treenit paikallisella pikkusalilla. Pitihän sitä vähän käydä pumppia hakemassa ennen pippalointia. Tai ei se ihan pelkkää pumppailua ollut, niitä lyhyitä sarjoja tein ja pääsin taas hiukan lähemmäksi niitä sarjapainoja, joita syksyllä jo tein. Noustaan noustaan, hitaasti mutta varmasti. :) Ihan keskenämme saatiin reenata, ei ollut itsenäisyyspäivänä alkuillasta salilla ruuhkaa (veikkaan, että kotisali ei tuolloinkaan ollut tyhjänä, siellä on aina vähintään se kourallinen vakiotreenaajia paikalla). Kaikkia mahdollisia hilavitkuttimia siellä ei ollut, mutta ei onneksi tässä treeniohjelmassa sellaisia tarvitakaan, joten kaikki tarvittava löytyi. Ihan kiva sali.

Kun salilla ei ollut muita, olisi tietty voinut ottaa treenistäkin kuvia, mutta enpä hoksannut.

Lainahauiksenkin sain kuvaan.

 

Tuosta selkäkuvasta huomaan, että jotain muutosta on kesän jälkeen tapahtunut: kasvamista ainakin lisääntyneen rasvan muodossa. Ruoka-aikaan on tullut oltua kippojen ja kuppien äärellä. Tällä viikolla bongasin sattumalta taas jonkinlaisen kehonkoostumusmittausmahdollisuuden ruokatauolle mennessä. Laite oli taas joku sellainen hiukan halpismalli ja mittaustuloksessa luotettavana pidän vain laitteen punnitsemaa painoa (vaatteet päällä mitattuna), en noista rasva- ja lihasprosenteista sano mitään. Mittaaja sanoi, että vaikka laite sanoi rasvaprosentiksi 27, se saattaa oikeasti olla noin 20 (ihan pikkuisen suuri mittausepävarmuus...). Mieluummin jälkimmäinen, kiitos, mutta kun tuota selkää katsoo, niin... No saisi tuosta jonkun läskisoosin varmaan tehtyä. :D 

Eilen oli kivaa, tänään ei. Mä meen rikki tällaisista illanvietoista. Ehkä saatoin lupautua juhlimaan mun opintojen päättymistä vielä tässä joulukuun aikana. On sitten kunnolla marinoitua stressihormonilihaa jouluna.

Mato

Tähän ihan alkuun laitan tällaisen iloa tuottaneen ilmestyksen:

Viimeisen penkkisarjan jälkeen sain kuulla, että olkapäässä pullottaa suoni. Vilkaisin peiliin ja totesin, että kappas, niin tekee, kiva kun luikero on tullut moikkaamaan taas. :) Treenin jälkeen yritin ujoa matoa tallentaa kuvaan, mutta se oli niin kovin ujo, että hankalaa oli moisen kuvaaminen. Sain onneksi loistavan vinkin korostaa kuvasta sitä tärkeää kohtaa eli suonta! Niin tein. :) Kuvassa kannattaa siis keskittyä tuohon kirkkaalla värillä ympäröityyn alueeseen. 

Viime viikolla sen hehkutuspostauksen jälkeen tulikin seuraavana päivänä jotenkin väsähtänyt ja kipeä olo. Otin pari päivää enemmän levon kannalta ja kävin perjantaina tekemässä viikon toisen treenin. Siinä ne sitten olikin viime viikon osalta. Toivottavasti tällä viikolla vointi pysyisi parempana. Sarjapainoja olen saanut vähitellen hilattua ylöspäin. Viime viikolla sain sentään edes sen verran painoja liikuteltua, että pääsin treeniohjelman ekojen viikkojen mukaisiin sarjapainoihin. Sieltä olisi kiva päästä hyppimään joitakin viikkoja yli. 
 

Tästä en enää viitsinyt ympyröidä sitä kohtaa, jossa suonen voisi nähdä, jos se näkyisi.

Olkapäämatosen pikaisesta visiitistä huolimatta vähän jäi negafiiliksiäkin tänpäiväisestä treenistä. Tai ei niinkään itse treenistä vaan vaatekappaleesta. Tuon Better Bodiesin topin ostin keväällä salikisojen jälkeen (vähän niinku muistoksi itelle siitä omasta hopeasijoituksesta - meitä naispuolisia osallistujia oli kaksi) ja silloin se kyllä taatusti oli vähemmän kireä. Oli ärsyttävää kiskoa jatkuvasti ylöspäin hilautuvaa topin helmaa alemmas. Käytän tuota seuraavan kerran sitten, kun mun jäätävän isot vatsalihakset ei ole näin pumpissa tai sitten, kun vyötärö on jostakin muusta syystä hiukan kapeampi. Kattellaan sitä sitten keväämmällä.

On helppo hymyillä, kun kaikki toimii

... ja kun oikein mikään ei tunnu toimivan, voi tirauttaa pienet pettymyksen kyyneleet vaikka kyykkytankoon nojaten sen jälkeen, kun on yliarvioinut omat voimansa, jäänyt alas tanko niskassa ja tullut sitten onneksi pelastetuksi. Kuulemma jollekulle kävi viikonloppuna näin. (Saatoin olla minä. Se siitä viime viikolla miettimästäni järkevämmästä suhtautumisesta sairastelun pudottamiin voimatasoihin...) No, ei sitä aina jaksa kannatella maailman taakkaa harteillaan. 

Joskus kannattaisi ilmeisesti olla hiukan kärsivällisempi eikä heti menettää hermoja. Tänään treeni sujui jo paremmin ja kun koko päivä on muutenkin ollut hyvä, olen paikkaillut viime viikon mökötyksiä leveällä hymyllä. Enhän mä nyt tietysti ole vielä siinä kunnossa kuin ennen taukoa, mutta suunta on selvästi ylöspäin. Lauantaina kyykyt omalla painolla oli liian raskaita ja tänään sain sentään lisätä tankoon viisi kiloa painoa ilman, että sarja jäi kesken. Tässä kohtaa voin todeta itsekin sen kliseisen "kyllä se siitä" -lausahduksen. Alakropan voimatasot kärsi enemmän kuin yläkropan. Ehkä se johtuu siitä, että jaloissa voimaa on ollutkin paljon enemmän kuin muualla. Kun sitä voimaa ei muutenkaan ole ollut, ei ole harmittanut nitkutella hiukan kevyemmillä painoilla yläkropan liikkeitä, mutta jalkaliikkeissä ero on ollut huomattava ja harmistus onkin sitten ollut sen mukaista. 

Taattua laatua - vain Leenan puhelimesta. Yhtä epätarkkaa kuin aina ennenkin. 

Oli han hyvä idea nukkua lyhyet päikkärit ennen treeniä. Tehokas piristymiskeino on sellainen, että juo kahvia juuri ennen päikkäreitä ja nukkuu sitten 15-30 minuuttia. Kunnon power nap. Sellaiset sopivan lyhyet nokoset virkistää ja herätessä kofeiinikin on alkanut vaikuttaa. Tällaisia lukuun ottamatta olen juonut kahvia vain aamuisin ja siitä olenkin saanut kuulla hämmästelyä ja "rispektit siitä". Hassua. Toivottavasti teen vielä joskus jotain muutakin, mistä saa moista kunnioitusta osakseen, koska ei se mun mielestä vielä kovin ihmeellinen teko ole, jos yrittää pysyä hereillä ilman jatkuvaa kahvin hörppimistä. :D 

Nyt nukkumaan... :)

Ei se oo niin vakavaa

Mulle tuo sairastelun vuoksi tullut kolmen viikon tauko treeneistä on ollut aika kova pala. En tarkoita pelkästään treenitaukoa tietenkään, oli se ihan muistakin syistä tosi kurjaa olla niin pitkään kipeänä. Mutta täytyy myöntää, että ei ole tuntunut mukavalta, kun kroppa ei näytä ja tunnu samalta ja tauon jälkeiset pari treeniä on kevyistä painoista huolimatta tuntuneet raskailta. On ollut ihan eri olla viikon verran pois joko flunssan vuoksi tai sitten siksi, että on tarkoituksella antanut kropan levätä. Kolmen viikon tauon aikana alkaisi lihasmassa kadota jo ilman kuluttavaa sairasteluakin. Oikeastaan on aika lievästi ilmaistu tuo "ei ole tuntunut mukavalta", kyllä se on aika tavalla ärsyttänyt, siis ihan julmetusti! Oon useamman kerran nyt saanut kuulla, kuinka voimat kyllä palautuvat entiselleen aika nopeastikin. Neiti kärsimätön ihmettelee tässä kohtaa, että kuinka nopeasti, voisiko se tapahtua jo vaikka heti tänään tai viimeistään huomenna?

Olipas tuima ilme keskittyessä.

Kuitenkin liikuntaharrastuksen pitäisi olla sellainen kiva asia, jota tekee mielellään, stressittömästi. Tästä oli eilen salilla puhetta. Eihän kaikki tekeminen aina ole ihan uskomattoman kivaa, välillä on niitäkin päiviä, kun ei vain huvita, mutta noin pääsääntöisesti pitäisi harrastuksen olla kuitenkin iloa tuova asia. Ja sellaista mulle tämä salilla käyminen oikeasti onkin. 

Tiedostan nuo edellä mainitut asiat ja sitten kuitenkin olen naama vääränä ja mieli mustana, kun rauta ei liiku entiseen malliin. Mulla ei aina nämä asiat siirry teoriasta käytäntöön... Mulla oli niin toiveikkaat odotukset loppuvuoden aikana kehittymisestä, että tämä takaisku tuntuu siksi nyt niin suurelta, vaikka eihän tämä nyt ole mitään vakavaa. Tavoitteet nyt vain siirtyy vähän eteenpäin kalenterissa.

Palasokeri

Aika pieniä on ihmisen muut murheet, jos siitä jaksaa märistä, että kyykky ei hetkellisesti kulje. Enköhän mä ole nyt ihan tarpeeksi prosessoinut tätä. Pystyn jo suhtautumaan tähän järkevämmin. :)

Lapset osaa yllättää

Mun piti jo viikonloppuna hehkuttaa yhtä juttua, mutta ilmeisesti oli kova kiire postausta kirjoittaessa, kun unohdin. Lapset on todella taitavia kehonhallinnassa. Mun neljävuotias kummityttö yllätti tekemällä hienon maastavedon tuolla mun 16-kiloisella kahvakuulalla. Siis hienon maastavedon! Näytti siltä, että enemmänkin ois noussut, mutta ei toki yllytetty neitiä yrittämään, kun ehkä neljävuotiaan ei kuulu vielä testata mitään maksimeja. :P Mutta se nosto, siinä oli hyvä tekniikka ja koko homma näytti hyvältä, sujui ihan luonnostaan. Onks kaikki lapset noin huippuja vai onks mulla ihan superhuippu kummityttö? :)

(Ei enempää yllätyksiä lapsiin liittyen. Ei niin minkäänlaisia vauvauutisia.)

Toinenkin kiva yllätys oli, mutta se nyt ei liity lapsiin millään tavalla. Ihana Seidi teki postauksen lukemistaan blogeista ja siellä mun nimi on muiden joukossa. :) Tuntuu tosi hienolta tulla mainituksi tuollaisessa listauksessa, moni noista Seidin vinkkaamista blogeista on mulle entuudestaan tuttu ja kuuluu säännöllisesti seuraamiini blogeihin. :) Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia tuolla oli myös. 

lähde

Sunnuntaisen treenin jälkeen yläkroppa ei ole oirehtinut pahasti. Sen sijaan jalat on tuntuneet hyvällä tavalla kipeiltä (no se nyt ei ollut lainkaan yllättävää). Niissä olikin loppuviikolla sellaista ikävää liikkumattomuudesta johtuvaa jumittelua ja kipuilua... Eiköhän nuo koivet ole huomenna jo palautuneet sen verran, että taas voi kyykkäillä. Tänään on vielä huilipäivä.

Back in business

Nopea kuulumispäivitys, tällä kertaa ei enää "yhyy olen kipeä" vaan "jee pääsin salille". :) 

Treeni oli vähän sellainen höntsäilytreeni. Tein kyykkyä, penkkiä ja kulmasoutua periaatteessa ohjelman mukaisesti 5 sarjaa 5 toistoa, mutta sarjapainot oli mitä oli. Yritin silmäillä treenivihosta, milloin viimeksi olen niin pienillä painoilla kyykännyt, ja pitikin aika kauas taaksepäin selata, jonnekin viime syksyyn... Ei sitten niin minkäänlaista voimaa tuntunut jaloissa olevan tallella. Penkissä olin henkisesti varautunut heiluttelemaan vaikka ihan vain pelkkää tankoa ees taas, mutta yllättäen yläkropan voimat ei olekaan romahtaneet niin pahasti. :) Oli se vähän tunnelmaa latistavaa tehdä ihan pikkupainoilla, vaikka olinkin iloinen siitä, että pääsin pitkästä aikaa salille.

Pitää nyt malttaa ottaa kevyt paluu punttien pariin. Kai ne voimat sieltä taas nousee sairastelua edeltävälle tasolle melko nopeastikin, näin mua lohduteltiin. Painokin tipahti melkein pari kiloa - eikä taatusti rasvasta. Kipeänä oleminen, ruokahaluttomuus ja liikkumattomuus ei varsinaisesti auta pitämään lihasmassaa yllä, mutta kyllähän suuri osa tuosta lähteneestä painosta on nesteitä. Kreatiinistakin oli samalla kolmen viikon tauko. Ruokahalu on onneksi nyt palannut. Nälkä, mikä ihana tunne, ja syöminen... <3

Illalla on ainakin vuorossa jalkojen rullailua, koska tahdon huomenna pystyä kävelemään. :D

Pipi vieläkin...

lähde

 
Viikonloppuna oli jo tervehtyneempi olo ja erehdyin luulemaan, että tauti olisi lähes selätetty. Varovasti haaveilin palaavani alkuviikolla salillekin. Hiukan tukkoinen ja väsynyt olo oli, mutta kuitenkin jo vähän parempi. Joo, toiveajattelua, ekan antibioottikuurin loputtua olo meni heti paljon huonommaksi ja oli selvää, että ei ole kaikki kunnossa. Sainkin sitten vahvemmat antibiootit poskiontelotulehdukseen maanantaina. Pari päivää oli korkeaa kuumetta ja ruokakin maistui toooosi huonosti (kahden päivän saldona 2,5 banaania ja mandariini), mutta tänään oon jo pystynyt syömään hiukan enemmän ja kuume on poissa. Jospa tämä kuuri nyt sitten tepsisi pöpöihin. :) 

Nyt mua harmittaa se, että piti ensin kokeilla noita miedompia lääkkeitä, joista ei ollut apua. Olenko sairastanut yhden viikon turhaan sen takia? Oon syönyt maitohappobakteereja näiden kahden antibioottikuurin aikana. Ei maha silti ole tykännyt. Varmasti tuo tujumpi lääke jo yksinään on hyville suolistobakteereille huono asia, mutta se ei tilannetta ainakaan paranna, että alla on jo yksi antibioottikuuri. No eipä asialle mahda nyt mitään jälkikäteen. 

Oon viihdyttänyt itseäni katsomalla Netflixistä sellaisia sarjoja, joita ei muuten tulisi katsottua, ja joiden seuraamista ei haittaa, vaikka välillä nukahtelisi. Eilen meni yksi tuotantokausi RuPaul's Drag Race -sarjaa. Vois olla hauskaa saada oppia sarjaan osallistuneilta drag queeneilta korkokengillä kävelemisestä ja meikkaamisesta. :D Vastapainona tutustun tässä tätä tekstiä kirjoittaessani Foxilta tulevaan sarjaan nimeltä Paksut poliisit. Kaikkea sitä on. Ja näihin viitsii vain tälleen puolikuntoisena käyttää aikaa. Kaiken lisäksi rupesin miettimään, et mitä hittoa, näiden molempien ohjelmien miehillä on isommat tissit kuin mulla?! :D

Maanantaina lääkäri toppuutteli, että ei voi nyt vielä heti palata treenien pariin. Niin. Ei siinä maanantain olotilassa käynyt mielessäkään lähteä salille. Voi olla, että tämä treenitauko venyy muutaman viikon mittaiseksi nyt. Mut jos ehkä viikonloppuna jo kuitenkin... 

Mä oon varmaan jo unohtanut, mistä ovesta salille mennään sisälle ja miten päin ne kompressiosäärystimet kiskotaan jalkaan.

Mikä voima, mitkä lihakset?

Mulla on flunssan takia ollut parin viikon treenitauko. Koska tää blogi on aika pitkälti treenipäiväkirjamainen, ei ole tullut kirjoiteltua mitään, ei oikein ollut mitään järkeviä aiheita mielessä kun pää on ollut täynnä räkää. Tai jos ei koko pää, niin poskiontelot ainakin. Ääni on sentään kohtalaisesti jo tullut takaisin monen päivän pihinän ja vinkumisen jälkeen. Vieläkään en oo niin terve, että suuntaisin salille ainakaan viikonlopun aikana, toivottavasti ensi viikolla jo kuitenkin. Päähän tässä hajoaa! Tulee melkein pieni kiukku, kun joku mainitsee salille lähtemisestä, vaikka eihän se muiden treenaaminen multa ole millään tavalla pois. :D Ärsyttää vain tämä tauko. Lisäksi lihakset on ihan jumissa ja olo on aika kankea.

Koska liikkuminen on parin kuluneen viikon aikana ollut pääasiassa luokkaa "jospa kulkisin taas tätä sohvan ja jääkaapin väliä", oon täysin vakuuttunut, että mun vähäisetkin lihakset on muuttuneet suoraan rasvakudokseksi. Sitä ajatusta voimistaa se, että kipeänä mun syömiset ei välttämättä pysy järkevänä vaan ruokahalun kadotessa syön sitä, mikä sattuu maittamaan, eli yleensä ei todellakaan mitään kanaa ja parsakaalia vaan suklaata. Oon mä jotain ruokaakin sentään syönyt. Ei vain ole nälkä eikä mikään oikein maistu. Ei se suklaakaan oikeasti ole miltään maistunut, mutta se suutuntuma ja ne mielikuvat... :D 

Mutta sen suklaan lisäksi oon syönyt "suklaavanukasta", joka kuulemma on ihan huijausta ("et sä ravintolassakaan olis tyytyväinen, jos tilaisit suklaavanukasta ja saisit tuota" "no olisinpas"), koska se ei ole vanukasta. Ohjeen olen keväällä bongannut netistä, varmaan jostakin blogista, ja nyt tällaisia samanlaisia on näkynyt useammassakin blogissa syksyn mittaan. Banaania, avokadoa, kookosmaitoa ja kaakaojauhetta (ja suklaaheraa, koska... no miksei) surautetaan blenderillä tai muulla vastaavalla soseeksi ja syödään. On hyvää.

Tosiaan mulla on kauhea hinku takaisin salille raudan pariin. Treeniä en voi jatkaa tietenkään siitä, mihin jäin, vaan pitäisi aluksi tehdä hiukan kevyempiä treenejä. Sitä vähän kauhulla odotankin, että kuinka paljon voimatasot on tästä kärsineet... :( Mä oon huono arvioimaan, paljonko sarjapainoja kannattaa keventää tai montako viikkoa taaksepäin mun pitää tuossa treeniohjelmassa palata, mutta eiköhän siihen saa neuvoa. Ja kroppahan siitä sopivasta keventelystä kertoo.


Lunta on jo kaikki tietty hehkuttaneet, mut minäkin haluun: eilen satoi lunta! Tänään se jo suli pois. Silti, lunta!

Hei joo, terveisiä Saksaan vielä, auf Wiedersehen! :)

Villasukat < 3

Flunssa vaan jatkuu. Keskiviikkona tilanne paheni: ensin lähti töissä päivällä ääni (onpa muuten hyvä, että koirat osaa sanallisten käskyjen lisäksi toimia käsimerkeillä) ja illalla nousi kuume. Oon nyt suosiolla pari päivää ollut ihan levossa. Ärsyttää. Tänä vuonna olen mielestäni sairastanut jo useamman vuoden tarpeiksi. Mut ei se valittamalla parane, täytyy vaan levätä. Onpahan hyvä syy makoilla sohvalla ja tuijottaa Netflixistä sarjoja. 

Tykkään villasukista. Käytän niitä mielelläni aina, kun on hiukankin viileämpää, ja erityisesti kipeänä pitää kiskaista lämpimät villasukat jalkaan. On lyhytvartista, pitkävartista, koristeellista, ihan tavallista ja vähän jo kulahtanutta. Oon kutonut sukkia itsekin useammat parit, tosin en kyllä viime talvenakaan kutonut kuin yhdet pienet villasukat, jotka jäi viimeistelemättä. Tuolla ne lojuu keskeneräisten laatikossa vieläkin. Mahtaako ne olla jo ihan liian pienet sille, jolle ne oli tarkoitus tehdä...

Hyviä flunssanselätysvinkkejä otetaan vastaan!

Lenzulla on lenssu.

Kiirettä on pitänyt, joten en oo kirjoitellut tänne, miten paljon raskaammalta tanko tuntuu, kun siihen lisää joka viikko levyjä päihin, tai miten selkä on jumissa tietokoneen ääressä huonossa asennossa könöttämisestä tai miten humpsautin joka-aamuisen smoothien joukkoon vahingossa liikaa inkivääriä. On pitänyt priorisoida. Suurta henkistä taistelua kävin itseni kanssa ja päätin jättää maanantaina treenin väliin, koska oli valmistauduttava tenttiin. Vihoviimeiseen tenttiin tämän tutkinnon aikana (ja nyt kun se on ohi, alkaa stressikin helpottaa). No, ehkä oli hyvä pitää lepopäivä myös siksi, että olo ei ollut ihan parhain mahdollinen. Tänään tää olo on ollut vielä flunssaisempi... :( Johan mä olen sitä ihmetellytkin, miten ihmeessä taudit ei hyökkää kimppuun, vaikka olisin ihan täydellinen uhri: liian vähän unta ja lepoa, paljon stressiä, välillä ulkona vesisateessa kastumista ja kylmettymistä... 

Viime viikolla harmittelin maanantain treenin jälkeen sitä, että niin kökösti kyykkäsin. Lauantaina sain kuitenkin tehtyä ohjelman mukaiset sarjat ja toistot, eikä se kova sarja tuntunut niin pahalta haparoimiselta kuin maanantaina. Muutenkin jäi hyvä fiilis, vähän sellainen tuollainen:

Ihan hurjaa biletystä ei lauantaina ollut, vaikka hyvässä seurassa keikalla käytiinkin, kun väsähdin kesken kaiken. En ottanut kuvia meikit naamalla ja menovaatteet päällä, mutta kotiin palatessa peilistä kyllä katsoi aika erilainen ilmestys kuin tavallisesti. Oon niin tottunut mun meikittömään tai vain vähän meikattuun naamaan (tai itse asiassa väsymystä oon kyllä yrittänyt peittää aina vaan enemmän ja enemmän meikkaamalla), että lauantaina kunnon sotamaalaus näytti vähän pelottavalta. Salillakin mulla oli värit ihan illan dresscoden mukaiset, ellei noita neonpinkkejä säärystimiä lasketa. Kuvasta voi helposti havaita, mihin mun kesän jälkeen kertyneet kilot on varastoituneet: tuonne takapuoleenhan ne on menny. Mahaankin, mutta ehkä taisin vetää mahaa sisään tuossa kuvassa... Ei se oo siis ihmekään, ettei kaikki kesällä sopivalta tuntuneet housut enää tunnu kivalta yllä. Onpahan pehmustetta, minkä päällä istua, kun pitää siinä tietokoneen edessä könöttää kovalla tuolilla. Ja on noihin reisiinkin jotain muotoa ehkä tullut.

Tänään olisi pitänyt olla ah-niin-ihanaa selkähierontaa, mutta tän flunssan vuoksi se piti jättää väliin. Harmi, selkä ois kyllä kaivannut taas huoltoa. Mut jospa nyt olisin sen verran fiksu, että en menisi tautia pahentamaan salille vaan toipuisin tästä kunnolla. Sali ei toivottavasti karkaa mihinkään muutaman päivän aikana.