Joillekin tammikuu tai kevät on sellaista energistä uuden alun aikaa. Mulle syksy on sitä. Luulen, että se liittyy vahvasti siihen, että kouluissa lukuvuosi alkaa syksyllä (no on niitä tammikuussakin alkavia, mutta ei välitetä siitä nyt). Liekö sitten niin, että kesäisin saan akut ladattua täyteen ja olen ihan innoissani syksyllä touhuamassa, mutta sitten kylmän ja pimeän talven aikana ne akut tyhjenee enkä jaksa keväällä tehdä mitään... Ja keväällä se silmiä häikäisevä auringonpaiste, joka lähinnä paljastaa kaiken pölyn, lian ja harmauden ennen luonnon vihertymistä kesällä, ei oikein jaksa piristää. Eikä lähetä edes puhumaan siitepölyallergiasta.
Koulusta valmistumisen jälkeen mulla on kesäisin ollut voimakas tarve lähteä taas opiskelemaan jotain, ehkä jotain ihan muuta alaa tai sitten jotain jatkokoulutusta. Se tunne herää aina siinä vaiheessa, kun kouluihin valitut ilmoittelevat iloisista uutisistaan. Opiskelun lisäksi mielessä on käynyt jonkin pt-kurssin suorittaminenkin, sekin olis uuden opettelua. Se kurssi olisi ihan omien treenien (ynnä muun) kannalta varmaan hyödyllinen ja kiva. Tuskin loikkaisin sen myötä kuitenkaan nykyisistä päivätöistä kokonaan liikunta-alalle vaan tekisin ehkä jonkun verran ohjauksia päivätyön ohella.
Tänäkin vuonna loppukesästä alkoi nostaa päätään taas se tunne, että nyt tarttis saada jotain uusia haasteita... Opiskelemaan en lähtenyt - no enhän edes hakenut minnekään - eikä mulla ole ollut varaa pt-kurssiinkaan. Alanvaihdon sijaan oon sitä paitsi alkanut kallistua jatko-opintojen suuntaan ja vahvana vaihtoehtona on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen, mutta sitä varten mun pitää vielä kerryttää kokemusta työelämästä ennen kuin pääsen YAMK-tutkintoa opiskelemaan.
Uusia haasteita kuitenkin oon saanut. :) Aloin syyskuussa tehdä jonkin verran viikonlopputöitä salilla. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi tehdä asiakaspalvelutöitä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Oon ollut kaupassa töissä aika pitkään, vierähti siellä pari välivuottakin lukion jälkeen ihan täyspäiväisenä (vaan ei -päisenä?) asiakaspalvelijana sen lisäksi, että oon opiskelun ohella tehnyt myyjän töitä. Aasiakkaista joskus puhutaan mutta kyllä vaan jäi jonkinlainen ikävä sitä asiakaspalvelutyötä, kun näissä "isojen aikuisten oikeissa oman alan töissä" mun työpäivät ja -tehtävät on aika erilaisia. Onkin ollut kiva päästä taas tekemään eri tavalla ihmisten parissa töitä. :)
Tiedän, että pidempi työviikko lisää haasteita riittävään lepäämiseen. Mulla kun tuo nukkumispuoli on niin helposti niin hukassa. Oon saanut kuitenkin nukuttua useimpina öinä enemmän kuin vaikka viime talvena, joten oon edistynyt ainakin jossain asiassa. :) Lisäksi olen oikeesti tajunnut jättää kaikkein väsyneimpinä päivinä treenit väliin. Mitä sitä turhaan rasittaa kehoa siinä kohtaa, kun on jo valmiiksi liian väsynyt eikä tehoja tai keskittymiskykyä riitä. Mieluummin käyn sitten vähän harvemmin tekemässä laadukkaampia treenejä ja pysyn terveenä enkä treenaa itseäni kipeäksi kerran kuukaudessa. Oisin toivonut pystyväni treenaamaan Muscle Madnessin aikana ehkä vähän enemmän, mutta yhden tai kahden viikottaisen treenikerran lisääminen ei tällä hetkellä onnistu ja kolme kertaa viikossa tasaisesti ilman sairastelun aiheuttamia taukoja ja takapakkeja on ihan hyvä. :)
