Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogia päivitin. Tässä välissä ehti tapahtua sellaisia asioita, ettei ole oikein tehnyt mieli kirjoittaa mitään, on pitänyt kerätä ajatuksia kasaan. 

Nuorempi koira sairasteli ja vaikka näytti jo siltä, että koira olisi paranemassa, sairaus iskikin takaisin. Kaapo oli sitkeä taistelija. Lemmikin omistaja on kuitenkin vastuussa siitä, että eläin voi hyvin ja elää hyvää elämää, ja siihen vastuuseen kuuluu se ikävä puoli, että on tehtävä vaikeitakin päätöksiä ja osattava päästää irti, kun on sen aika.

 

Pari viikkoa on pitänyt totutella siihen, ettei kotiin tullessa ole kuin yksi koira vastassa, ruokaa pitää laittaa vain yhteen kuppiin (tai ei Väinö pahastuisi, jos saisi kaksi annosta) ja ulos lähtiessä pitää napata vain yksi remmi naulakosta. 

On kova ikävä.