Miten meni omasta mielestä?

Mustahan on tullut vallan laiska blogitekstien kirjoittelija. On pitänyt kirjoittaa Muscle Madness 2.0:sta jo jonkun aikaa, koska olen ehtinyt niistä treeniohjeista jo siirtyä seuraavaan... Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, eikös. Ei tuo valmennus vielä ole muistista kokonaan kadonnut. :)

MM 2.0 treenit lähti heinäkuussa hyvin käyntiin. Syksyllä alkoi vastaan tulla treeniä haittaavia haasteita, kuten koiran paha sairastuminen ja omakin sairastelu. Multa jäi neljästä ohjelmasta viimeinen tekemättä, tein vain kolme ensimmäistä, koska oma järkyttävä stressi-kiire-flunssatauko katkaisi treenit marraskuussa muutamaksi viikoksi juuri, kun piti aloittaa se viimeinen ohjelma. Stressin takia nukuin huonosti ja liian vähän, sen takia koitin välttää kovien treenien aiheuttamaa turhaa rasitusta etten sairastuisi, mutta lopulta sain kuitenkin flunssan. :P Olin jo suunnitellut ja päättänyt, että joulukuussa aloitan maksimivoiman kehittämiseen tähtäävän ohjelman ja hinkkaan kyykkyä, penkkiä ja mavea, joten tauon jälkeen aloitinkin sitten suoraan sen vähän etukäteen ja jätin MM:n kesken. Ei taaskaan mennyt ihan niin kuin elokuvissa tai Strömsössä. Kaikki ohjelmat oon ottanut talteen ja aion sitä neljättäkin vielä kokeilla.

Mun oli tarkoitus käydä myös kehonkoostumusmittauksessa MM:n 20-viikkoisen jälkeen. Silloin heinäkuun alussahan kävin mittauksessa. Ajattelin, että ei oo mitään järkeä mennä mihinkään kehonkoostumusmittaukseen, kun tässä on ollut niin paljon taukoa kunnollisesta liikunnasta - jollaiseksi en laske sitä, että kahdella kädellä lappaa suuhun syötävää. MM 2.0 tarjosi kyllä oikein hyvät syömisohjeet ja kyllä mulla on itellä muutenkin ajatus siitä, mikä on fiksua ja terveellistä syömistä, mutta eipä kiinnostanut. Tai se ruokailun perusrunko pysyi kyllä aika hyvin kunnossa, tuli vaan syötyä aika paljon kaikkea ylimääräistä. Mittaus kertoisi nyt lähinnä sen, minkä verran sain syötyä lisää lämpöeristettä vyötärölle. Sen havainnoimiseen riittää ihan mittanauha ja peili. :D Pahin ressi ja ahistus on takanapäin, fiksu syöminen kiinnostaa taas ja treenaan säännöllisesti, joten suunta on oikea. :) On muuten jännä, miten motivaatio treenaamiseen säilyy kyllä, mutta jos ei pääsekään liikkumaan, motivaatio järkevää syömistä kohtaan hiipuu. Tuon kanssa on kyllä työstettävää, jos joskus on vaikka jalka paketissa puoli vuotta! 

Vaikka jätin ohjelman lopulta kesken, tykkäsin tästä nettivalmennuksesta. Neljässä treeniohjelmassa oli mulle uusia liikkeitä, joista moni tulee varmasti käyttöön jatkossakin. Helposti sitä jumittuu niihin vanhoihin tuttuihin liikkeisiin. Treenien kesto ei venynyt pitkäksi ja liikkeitä oli sellainen hyvä määrä, se vahvisti myös mun omaa ajatusta siitä, että perusliikemalleilla rakennetaan se runko ja kauheasti ei tarvita mitään hilavitkutuksia joka suuntaan. Unilateraaliset liikkeet puolierojen tasoittamiseksi oli hyvä juttu. Samoin ne pahuksen ärsyttävät, jul-me-tun hi-taat eksentriset vaiheet. :D Etureisien hermotus ainakin parani niiden avulla. Erilaisia tempovaihteluita opin siis hyödyntämään. Tuskin laitan niitä omiin treeneihin kuitenkaan ihan niin paljon jatkossa, enemmänkin mausteeksi kuin pääraaka-aineeksi. En ole ihan varma, kasvoiko mun voimatasot MM:n aikana vaikka se oli yhtenä tavoitteena, mutta sitä tosiaan ei voi pistää pelkästään ohjelman piikkiin. Mikään treeni ei paranna kehonkoostumusta ja voimatasoja, jos sitä treeniä ei tee. Tykkäsin siitä, että tässä valmennuksessa oli huomioitu myös palautuminen ja rentoutuminen. 

Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti siis tälläkään kertaa, koska tuli vähän muuttujia, mutta olen tyytyväinen että ostin valmennuksen. Opin uusien liikkeiden ja muiden asioiden lisäksi omasta toiminnastani sen, että mun pitää saada hakata itse päätä seinään ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppia. :D Tämä valmennus oli siitä tosi hyvä, että ohjeiden taustalle kerrottiin syitä ja perusteluita eikä ollut sellaista lappu kouraan ja sokeasti ohjeita noudattamaan -meininkiä. Varmaan kapinoisin sellaista vastaan niin paljon, että tekisin lopulta kaiken ihan toisella tavalla kuin on ohjeistettu. 

Iloisempiakin kuulumisia

On tässä syksyssä ollut kaikkea kivaakin ikävien asioiden lisäksi. Syksy ylipäätään on mulle ihan mieluista aikaa, ainakin loppukesä ja alkusyksy - en mäkään kurasta ja räntäsateesta tykkää sentään. Tää postaus on ladattu täyteen kauniita syksyn värejä tältä syksyltä joidenkin viikkojen takaa. :)

Joillekin tammikuu tai kevät on sellaista energistä uuden alun aikaa. Mulle syksy on sitä. Luulen, että se liittyy vahvasti siihen, että kouluissa lukuvuosi alkaa syksyllä (no on niitä tammikuussakin alkavia, mutta ei välitetä siitä nyt). Liekö sitten niin, että kesäisin saan akut ladattua täyteen ja olen ihan innoissani syksyllä touhuamassa, mutta sitten kylmän ja pimeän talven aikana ne akut tyhjenee enkä jaksa keväällä tehdä mitään... Ja keväällä se silmiä häikäisevä auringonpaiste, joka lähinnä paljastaa kaiken pölyn, lian ja harmauden ennen luonnon vihertymistä kesällä, ei oikein jaksa piristää. Eikä lähetä edes puhumaan siitepölyallergiasta.

Koulusta valmistumisen jälkeen mulla on kesäisin ollut voimakas tarve lähteä taas opiskelemaan jotain, ehkä jotain ihan muuta alaa tai sitten jotain jatkokoulutusta. Se tunne herää aina siinä vaiheessa, kun kouluihin valitut ilmoittelevat iloisista uutisistaan. Opiskelun lisäksi mielessä on käynyt jonkin pt-kurssin suorittaminenkin, sekin olis uuden opettelua. Se kurssi olisi ihan omien treenien (ynnä muun) kannalta varmaan hyödyllinen ja kiva. Tuskin loikkaisin sen myötä kuitenkaan nykyisistä päivätöistä kokonaan liikunta-alalle vaan tekisin ehkä jonkun verran ohjauksia päivätyön ohella. 

Tänäkin vuonna loppukesästä alkoi nostaa päätään taas se tunne, että nyt tarttis saada jotain uusia haasteita... Opiskelemaan en lähtenyt - no enhän edes hakenut minnekään - eikä mulla ole ollut varaa pt-kurssiinkaan. Alanvaihdon sijaan oon sitä paitsi alkanut kallistua jatko-opintojen suuntaan ja vahvana vaihtoehtona on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen, mutta sitä varten mun pitää vielä kerryttää kokemusta työelämästä ennen kuin pääsen YAMK-tutkintoa opiskelemaan.

Uusia haasteita kuitenkin oon saanut. :) Aloin syyskuussa tehdä jonkin verran viikonlopputöitä salilla. Mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi tehdä asiakaspalvelutöitä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Oon ollut kaupassa töissä aika pitkään, vierähti siellä pari välivuottakin lukion jälkeen ihan täyspäiväisenä (vaan ei -päisenä?) asiakaspalvelijana sen lisäksi, että oon opiskelun ohella tehnyt myyjän töitä. Aasiakkaista joskus puhutaan mutta kyllä vaan jäi jonkinlainen ikävä sitä asiakaspalvelutyötä, kun näissä "isojen aikuisten oikeissa oman alan töissä" mun työpäivät ja -tehtävät on aika erilaisia. Onkin ollut kiva päästä taas tekemään eri tavalla ihmisten parissa töitä. :) 

Tiedän, että pidempi työviikko lisää haasteita riittävään lepäämiseen. Mulla kun tuo nukkumispuoli on niin helposti niin hukassa. Oon saanut kuitenkin nukuttua useimpina öinä enemmän kuin vaikka viime talvena, joten oon edistynyt ainakin jossain asiassa. :) Lisäksi olen oikeesti tajunnut jättää kaikkein väsyneimpinä päivinä treenit väliin. Mitä sitä turhaan rasittaa kehoa siinä kohtaa, kun on jo valmiiksi liian väsynyt eikä tehoja tai keskittymiskykyä riitä. Mieluummin käyn sitten vähän harvemmin tekemässä laadukkaampia treenejä ja pysyn terveenä enkä treenaa itseäni kipeäksi kerran kuukaudessa. Oisin toivonut pystyväni treenaamaan Muscle Madnessin aikana ehkä vähän enemmän, mutta yhden tai kahden viikottaisen treenikerran lisääminen ei tällä hetkellä onnistu ja kolme kertaa viikossa tasaisesti ilman sairastelun aiheuttamia taukoja ja takapakkeja on ihan hyvä. :)

Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun viimeksi blogia päivitin. Tässä välissä ehti tapahtua sellaisia asioita, ettei ole oikein tehnyt mieli kirjoittaa mitään, on pitänyt kerätä ajatuksia kasaan. 

Nuorempi koira sairasteli ja vaikka näytti jo siltä, että koira olisi paranemassa, sairaus iskikin takaisin. Kaapo oli sitkeä taistelija. Lemmikin omistaja on kuitenkin vastuussa siitä, että eläin voi hyvin ja elää hyvää elämää, ja siihen vastuuseen kuuluu se ikävä puoli, että on tehtävä vaikeitakin päätöksiä ja osattava päästää irti, kun on sen aika.

 

Pari viikkoa on pitänyt totutella siihen, ettei kotiin tullessa ole kuin yksi koira vastassa, ruokaa pitää laittaa vain yhteen kuppiin (tai ei Väinö pahastuisi, jos saisi kaksi annosta) ja ulos lähtiessä pitää napata vain yksi remmi naulakosta. 

On kova ikävä.

Tänään vuorossa voimaa

Jos viikonloppu meni fitnesskuplassa, tänään olen eksynyt voimailun puolelle. En tosin omakohtaisesti, koska jumitin viikonloppuna yläselän aika pahasti enkä viitsinyt tänään mennä lihasrelaksantin vaikutuksen alaisena treenaamaan... :( Selkä on tänään ollut jo paljon parempi kuin eilen, onneksi. 

Yle Areenassa on nähtävillä Puhdasta Voimaa -taltiointi (klik). Tapahtuma järjestettiin aikaisemmin syyskuussa ja tuo on siis kooste sieltä. Aika hurjia nuo vahvimman tittelistä kilpailevat naiset ja miehet. Vahvin-kisojen lisäksi kisattiin myös penkkipunnerruksessa maksimivoimasta. Jos vertaa omia voimia noihin kilpailijoihin, niin ei kestä sekunnin murto-osaakaan päätellä, kuinka vähän itellä sitä voimaa onkaan. :D Mutta tuon koosteen katsomisesta tuli taas vähän lisää intoa omiin treeneihin. Ehkä mäkin saan vielä mun penkkitulosta joskus parannettua. :D 

Muscle Madness 2.0 on lähestulkoon puolivälissä. Aloitin viiden viikon mittaisista treeniohjelmista kakkosohjelman uudestaan, kun paranin flunssasta, ja pian voinkin jo siirtyä kolmosohjelmaan. Hitaat eksentriset vaiheet tuntuu olevan näissä kova sana. Brutaalia, inhottavaa, mutta tuntuu aika tehokkaalta. Oon saanut etureisiä hermotettua paremmin noiden hitaiden eksentristen avulla. :)

 

Syvällä kuplassa

Tänä viikonloppuna voi uppoutua syvälle fitnesskuplaan. Niin myös minä aion tehdä. :D Somessa, lähinnä Instagramissa, olen seurannut jonkun verran NFE:n Jyväskylän karsintojen kilpailijoita ja hiukan ehdin jo vilkaista Body-lehden kuvagalleriaakin. Ja sitten, kun tämän päivän kaikki kuvat on galleriasta katsottu ja somea selattu ähkyyn asti, voi mennä nukkumaan ja kerätä voimia vielä huomisen päivän kuvatulvaan! Eikä Lahden kisaviikonloppuunkaan ole kuin pari viikkoa. Kyllä nyt hemmotellaan.

Oon vähän pohdiskellut (kuten aina), että jos joskus lähden valmistautumaan kisoihin, mikä se oikea lajivalinta oikeastaan olisikaan. Body fitness viehättää vähän enemmän kuin bikini fitness, mutta mutta... Keväällä IFBB:n tuomari Piia Pajunenkin salilla vieraillessaan sanoi, että tällä hetkellä sopisin sinne bikinisarjaan paremmin. On sielläkin paljon mun silmää miellyttäviä fysiikoita ja arvostan bikinityttösten työtä siinä missä bodymimmienkin. Käyn salilla ensisijaisesti siksi, että treenaaminen on ihan pahuksen kivaa. Erityisesti kyykky ja mave on ihan törkeän kivoja. :D Niissä tuppaa tuo booty kasvamaan ja sitä mulla on jo sen verran, että pitäisi panostaa varmaan ylävartalon ja etureisien kasvattamiseen aika paljon ja vähän himmailla pakaratreenejä - eli kyykkyä ja mavea. Niistä jos pitää luopua pitkäksi aikaa, ei ole kiva juttu ollenkaan.

Pohdiskelut ei ole johtaneet oikein mihinkään lopputulokseen, joten ehkä en nyt mieti tällaisia vaan yritän pysytellä terveenä ja nauttia treenaamisesta. :) Onhan vaihtoehtona lähteä kokeilemaan rahkeitaan molempiinkin lajeihin sitä paitsi. Nyt kuitenkin sukellan Body-lehden kuvagalleriaan! 

Long time no see

Kaunis auringonlasku veneestä kuvattuna

Jostain syystä mua ei ole huvittanut kirjoittaa mitään hetkeen. Nyt on kuitenkin sellanen olo, että voisin kirjoittaa itselleni muistoksi jotain fiiliksiä loppukesästä ja alkavasta syksystä, joten tästä tulee nyt tällanen epämääräinen tekstipurkaus. Kesäloma hujahti nopeasti, sain rentouduttua ja nautittua ihan vaan olemisesta. :) 

Tällä hetkellä ne fiilikset ei oo kovin korkealla, koska onnistuin nappaamaan flunssan viime viikolla... Flunssan takia väliin jäi salin vahvin -kisat, HARMITTAA!!! :( Viimeksi sairastelin maaliskuussa, joten viitisen kuukautta pysyin suht terveenä. En aio aloittaa tästä samanlaista sairastelutahtia kuin viime vuonna, aion todellakin pistää nukkumisen kuntoon ja pysyä terveenä. Elokuu on mennyt tosiaan vähän huonosti nukkumisen suhteen (loman jälkeen on ollut todella vaikeeta siirtyä taas "normaalin maailman rytmiin"), eiköhän tuo tautikin päässyt hyökkäämään taas väsymyksestä alentuneen vastustuskyvyn vuoksi... Ei välttämättä ollut sen puolesta hyvä idea mennä univeloissa päiväksi Flow'hun ja palata aamuyöllä bussilla kotiin, mutta olipa niin kiva reissu, että en vaihtaisi pois. :) Oli hyvää seuraa ja hyvää musiikkia, pitkästä aikaa oikein kunnon tamppausta, ja oli hienot laserit ja kaikki... 

Flow'ssa oli panostettu valoihin

Kesäloma tosiaan meni melko rennosti. Loman alussa tein kotona suursiivouksen (sotkuisessa kodissa en halua lomailla) ja loppulomaa kohti otin sitten höllemmin, treenasinkin vähän vähemmän niskan pahan jumittelun ja joidenkin lyhyiden lomareissujen takia. Jos nyt jotain opin tulevia lomia ajatellen, niin sen, etten varaa kirppismyyntipaikkaa loman ajaksi välttämättä enää. :P Tyhjensin kaapeista liian pieneksi jääneitä vaatteita ja vähän muutakin sälää. Oli kiva päästä tavaroista eroon mutta ens kesänä en aio käydä lomalla kerran päivässä siivoamassa kirppispaikkaa... Kotona siivoaminen sen sijaan on mulle sellainen hyvä tapa aloittaa loma, vaikka joidenkin mielestä se varmaan on suorastaan rikollista toimintaa. Suursiivouksen jälkeen saan jotenkin ajatukset siirrettyä lomamoodiin paremmin. 

Yksi päivä vierähti Zoolandiassa...

Heinäkuussa oli aika kivoja kesäkelejä. Ulkoilusta pääsi siis nauttimaan. Sadepäivinä ja iltamyöhään katsottiin maratonina sarjoja Netflixistä (Dexter!). Kokeilin frisbeegolfiakin. Harmi, etten mennyt aikaisemmin mukaan kokeilemaan, koska nyt ei enää säät ja/tai aikataulut ole olleet suosiollisia, ja kokeilu jäi vasta yhteen kertaan. Enköhän pääse uudestaankin mukaan kiekkoa heittämään vielä. Oisin halunnut hienon mustan tai harmaan kiekon mut onneksi sain käyttää pelkästään kirkkaanvärisiä, koska nehän lensi minne sattui ja maastoutuivat muuten melko tehokkaasti. :D

... ja toinen päivä Naantalissa.

 

Entäs treenirintamalla? Muscle Madness 2.0 on edennyt jo toiseen treeniohjelmaan. Tässä ohjelmassa ei ole enää unilateraalisia liikkeitä samalla tavalla kuin ekassa ohjelmassa, ja liikkeissä on otettu askel vaativampaan suuntaan. Vieläkään ei ole ihan tavallista kyykkyä ja mavea, mutta sinne ollaan selkeesti matkalla, ja penkkiä on nyt tästä ohjelmasta asti ollut kuvioissa. :)  Oon tykännyt treenien yksinkertaisuudesta. Ei ole sellaista sinne tänne poukkoilua ja kikkailua. Tai ainakaan en laske kikkailuksi sitä, että ohjeissa on tietyt temmot liikkeille, vaikka ehkä jonkun mielestä hitaat eksentriset vaiheet ja lyhyet pidot ala-asennossa on kikkailua.

Rion olympialaisia seurasin jonkun verran. Kiinnostavia olivat erityisesti painonnosto ja eri voimistelulajit. Muistan, miten joskus aikaisemmin en oo ymmärtänyt voimistelua ollenkaan, kun se on näyttänyt niin helpolta ja kevyeltä. Niin että siitäpä vaan tekemään vaakaa renkailla tai voltteja permannolla (jos yksikään noista termeistä ees oli oikein), kun se on niin törkeen helppoa. :D Nyt niitä osaa katsoa ihan eri näkökulmasta ja arvostaa paljon enemmän.

Kesä tuntuu jo kaukaiselta, sitä muistelee jo vähän haikeasti... Syksy tuli niin äkkiä. Syksy on kuitenkin mun mielestä kiva vuodenaika, ellei lasketa sitä loppusyksyn kylmää kura-aikaa. Syksyyn liittyy uusien asioiden alkaminen - saliharrastuskin alkoi kolme vuotta sitten just elokuun lopussa. 

Alku-, väli- tai lopputsekkaus

Tämä teksti on muhinut luonnoksissa jo muutaman viikon enkä millään ole saanut tätä julkaistua... Pää on ollut niin lomamoodissa, etten oo jaksanut edes kirjoittaa kunnolla. 

Mä kävin kehonkoostumusmittauksessa heinäkuun alussa heti mun kesäloman alussa, suunnilleen kolme ja puoli viikkoa sitten. Oli mun mielestä hyvä ajankohta, koska halusin nähdä vähän dieetin päätteeksi tuloksia ja ottaa tän Muscle Madness -valmennuksen alkuun pienen lähtötilannekartoituksen. Käyn vielä uudestaan sitten MM:n päättyessä. Sano nyt tuosta sitten, olikse alku- vai lopputsekkaus vai kenties välitsekkaus... :D Dieetin loppu-, MM:n alku- ja pitkän taipaleen välitilanne. :) 

Kuudessa viikossa sain mittalaitteen mukaan rasvamassaa pienennettyä tasan yhdellä kilolla ja lihasmassaa kasvatettua 300 grammalla. Jos nuo lukemat on joten kuten oikein tai oikeansuuntaisia, voin olla tosi tyytyväinen. Rasvaprosentti oli mittauksessa viidentoista pintaan ja kun mietin, miten laihismotivaatio lopahti juhannuksen jälkeen, se on aika hyvä saavutus... Viime mittauksessa rasvat oli hippasen alle 17 prosenttia eli pudotusta tuli semmoiset puolitoista prosenttiyksikköä sen kuuden viikon aikana. Luulen että oon jo siinä kehitysvaiheessa, että mun on melko haastavaa polttaa rasvaa ja kasvattaa lihasmassaa samaan aikaan. Tuo 300 gramman lisäys lihasmassassa siis joko menee mittausvirheen piikkiin tai sitten oon ennen juhannusta saanut laihdutettua ja juhannuksen jälkeen takonut hiukan lihaa. 

Ylävartalo on ilmeisesti melko hyvin tasapainossa, mut jaloissa näytti olevan pientä puolieroa vasemman ja oikean jalan välillä tässä uusimmassa mittauksessa. Ei siis oo yhtään huono juttu, että tää Muscle Madness -valmennus alkoi juuri puolierojen korjaamisella ja tukilihasten kehittämisellä. En olis ite vältämättä ruvennut näin paljon tekemään yhden raajan liikkeitä, tai rehellisyyden nimissä en ois tehnyt niitä ehkä yhtään... Oisin vaan kyykännyt. :D Valmennuksen ekan ohjelman treenejä on neljä viikkoa jo takana eli vielä tämä viikko menee sillä ohjelmalla, ensi viikolla tulee sitten uusi. En tiiä missä vaiheessa on tulossa kyykkyä, mavea ja penkkiä, mutta toivottavasti pian, koska mulla on niitä ikävä. Kyllä, myös penkkiä.

Tän nettivalmennuksen myötä lähdin nostamaan ruokamääriä jonkun verran ja pakko myöntää, että nyt on lomalla tullut syötyä varmaan joka päivä jotain ylimääräistäkin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän tosi paljon enemmän sitä ylimääräistä. Silti paino on pysynyt koko ajan suunnilleen samana kuin se oli ennen lomaa eikä mulla ole ollut kovin plösähtänyt olo. Tässä mun mielestä näkyy lepäämisen ja rentoutumisen vaikutus. :) On se varmaan jostain toimivasta aineenvaihdunnastakin merkki. Jokseenkin hämmentävää silti. En mä ihan täyspäiväisesti ole possuillut, ruokailun perusrunko on ollut ihan fiksu, sen lisäksi vaan on mennyt herkkuja. Poikkeuksena ihan muutaman viime päivän aikana tullut pieni turvotus ja painonnousu kunnon possuilun myötä... Muutamassa päivässä ei juuri kerry kuin nesteturvotusta, en oo siis mitenkään huolissani tai hermostunut. :)

 

Käännös oikealle, käännös oikealle...

Perjantaina täällä Turussa Kunto Pisteellä pidettiin Pinkkiheidin ja Alona Kuusiston järjestämä seminaari, jossa oli aiheena poseeraus ja esiintyminen bikini- ja body fitnessissä. Ilmoitauduin mukaan ja siellähän sitten köpsöttelin korkokengissä muiden tyttöjen kanssa. :) Ei taida olla aivan sääntöjen mukaiset nuo mun köpsöttimet muuten... Jotkut oli jo kisanneetkin, mutta kaikilla ei ollut kisasuunnitelmia, ainakaan vielä. Mä lukeudun tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Oli aika lohduttavaa etten ollut ainut, jolle poseeraukset ja käännökset ja kaikki on vielä aika uusi juttu. Mut jokainen aloittaa jostain. :) Innostus kyllä kasvoi taas ton seminaarin jälkeen!

Niitä poseerauksia ja käännöksiä hinkutettiin ihan tarpeeks kauan, se ei ole aivan kevyttä puuhaa! Hiki tuli. Mulla alkoi pohkeet krampata heti alussa - varmaan jännityksellä ja edeltävän päivän jalkatreenillä oli osuutta asiaan - mut onneksi se helpotti jossain vaiheessa. Sähläsin käännöksissä, otin kauhean pitkiä harppauksia sivulle niissä ja sohlasin hiusten kanssa. :D Ensikertalaiseksi meni mun mielestä kuitenkin ihan kivasti ja nyt tiedän vähän enemmän ja voin harjoitella kotona. Mulla on jo hiusten varalle hätäsuunnitelmakin: lyhyeksi vaan, jos ei sohlaaminen lopu. :D 

Seminaarin jälkeen jäi sellainen olo, että en mä ihan väärässä paikassa ollut. Alona oli ihan huikee. Kaiken korkokenkäkävely-, käännös- ja poseerausopetuksen lisäksi hän puhui paljon itsetunnosta. Onhan se totta, ettei kisalava ole se paikka, minne itsetuntoa mennään boostaamaan, sen pitää olla kunnossa jo ennen lavalle menemistä. Siellä pitäis itsevarmasti esiintyä tuomareille ja yleisölle. Ei voi mennä pyytelemään anteeksi vaan pitää loistaa. Mä aattelen myös niin, että jos aikoo kohottaa itsetuntoa olemalla kisakunnossa, miten pystyy hyväksymään sen, ettei se kunto ole ikuinen?

Nyt vähän harmittaa, etten ottanut kynää ja paperia mukaan. Koko aikaa ei ois voinut mitään muistiinpanoja tietenkään kirjoittaa, mut jotain ajatuksia oisin voinut kirjata ylös kuitenkin. Sillä tavalla mä yleensä opin ja muistan asioita paremmin (kirjoitan usein treenivihkoonkin kaikenlaista), niin ja tietysti ihan tekemällä. Tuli viimeistään nyt selväksi, että esiintymistä pitää harjoitella ja paljon, jos kisaamaan aikoo ja haluaa olla hyvä. :) 

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Aloitin torstaina kesäloman. :o) Keskiviikkoiltapäivänä töistä lähtiessä tuntui vielä siltä, että nyt alkaa vaan pidennetty viikonloppuvapaa ja palaan maanantaina taas sorvin ääreen, mut kyllä mä nyt oon ihan täysillä lomalainen.

Mulla ei ole mitään hirmu ihmeellisiä kesälomasuunnitelmia, aion vaan ottaa rennosti ja tehdä sellasia asioita, mitä huvittaa tehdä. Aloitin loman käymällä Helsingissä keikalla. Tarkemmin Black Sabbathin jäähyväiskiertueen keikalla. Oli muuten tosi tehokas lomanaloitustapa, kunnon irtautuminen arjesta heti. Amorphis ja Opeth oli just niin hyviä kuin odotinkin, Rival Sons oli erittäin positiivinen yllätys ja Black Sabbath oli näkemisen arvoinen.

Varauduin vesisateeseen sadeviitan lisäksi maihareilla. Luottokengät keikoille ja festareille. :) Ens viikoksi on tänne Turkuunkin luvattu harmittavan paljon vesisadetta. Loma ei mene sateestakaan pilalle toki enkä kaipaa + 30 C helteitä, tää vaan jotenkin niin kuulostaa ihan mun tuurilta, että heti loman alettua auringonpaiste vaihtuu sateeseen. :D Tarkoitus on käyskennellä pitkin kaupunkia, käydä museoissa ja jäätelöllä, ja sellanen kyllä vähenee jonkin verran kelien ollessa epäsuosiollisia.

Onneks salitreeneihin ei vaikuta vesisateet. :) Niiden lisäksi aion ottaa taas kahvakuulan käyttöön ahkerammin. Ei sellasta 10 000 heilautuksen kuukausiurakkaa kuin viime kesänä, mut jotain vähän tolkullisempaa.

Dieetti seis, nyt alkaa Muscle madness!

Söin varmaan pienen Afrikkalaisen kylän tarpeen verran juhannuksena, ruokaa ja herkkuja kumpaakin. Herkuttelu jää mulla niiiiin helposti päälle... Niin meinaa olla nytkin. Suunniteltujen ruokien lisäks tekis mieli syödä joka päivä jotain hyvää. Kai se kertoo nälästäkin. Nälkä oli muuten hirmuinen viime viikolla! Aineenvaihdunta vissiin otti vauhtia niistä syömispäivistä. :D Toisaalta olin ihan turvoksissa myös. Fiksulla tankkaamisella ois saanut sen aineenvaihduntabuustin ja välttänyt monta päivää kestäneen turvotuksen, mut tuo oli kyllä ihan tietoinen valinta tuo ei-fiksu ruokajuhla. 

  

En oo ihan sellasessa kunnossa, mitä oisin toivonut, mut nyt saa riittää. Motivaatiota ei nyt oo tarpeeksi tän timmimpään kuntoon. Viihdyn mun vartalossa tällaisena ja tykkään niin paljon syömisestä (sekä ruoan että herkkujen), että pitäisi olla vähän suurempi tavoite kuin "ois kiva olla kesällä kunnossa". :P Nyt lähen siis vähitellen nostamaan ruokamääriä. 

Sopivasti Optimal Performancella on just nyt kesäalennuksessa Muscle Madness 2.0 -nettivalmennus. Päätin, että nyt kokeilen tätä. :) Oon seurannut Optimal Performancen somejuttuja ja tykkään heidän ajatusmaailmastaan. Ruokaohjeissa on joustoa ja sekä makroissa että kaloreissa on liikkumavaraa, mikä on kiva juttu, näiden puitteissa on hyvä lähteä nostamaan energiansaantia. En oikein tykkää sellaisista "noudata tätä orjallisesti, vaikken kerro syitä tämän käskyn takana" -tyyppisiä ohjeista, koska mä haluan aina tietää, miksi jotain tehdään. Voi olla, että varsinkin loman aikana otan nämä joustavatkin ohjeet aika rennosti ja syön vähän ohjeita useemmin jotain ylimääräistä... En mä ihan läskiksi meinaa hommaa heittää, heheh, ei oo tavoitteena nyt kuitenkaan kerätä kymmentä kiloa massaa kesäloman aikana, vaikka lihasmassa on kyllä ihan tervetullutta. Ja voima. Muttei ylipaino ja ylivoima. :D

Tässä valmennuksessa on 20 viikon aikana neljä erilaista viiden viikon jaksoa, joissa jokaisessa on ainakin erilaiset treeniohjelmat ja painotukset. En oo ihan varma (en oo ehtinyt lukea kaikkea), miten paljon ruokavalio muuttuu. En tehnyt ekaa treeniä vielä tänään, tänään palauttelin jalkoja kävelylenkillä kaverin kanssa, mut huomenna meen testailemaan uutta ohjelmaa. On aika erilaista settiä kuin mitä oon tähän asti tehnyt. Sarja- ja toistomäärät liikkuu tutuilla suurehkoilla alueilla, mut liikkeet on osittain uusia. Tutustun tänään vielä huolellisesti noihin lämmittelyliikkeisiin. Paljon uusia dynaamisia lämmittelyliikkeitä, aah! <3 Niihin kaipaankin vähän vaihtelua ja uusia liikkeitä, koska oon tehnyt aikalailla samoja vaan koko ajan. 

Aika yllättäen päätin tähän valmennukseen lähteä. Tässä vaiheessa oon kuitenkin tyytyväinen päätökseen. :) Ja mikä tärkeintä, oon tosi innoissani tästä! 

Juhannuksen viettoon

Mulla on vielä pakkaaminen kesken, mutta tulin nopsaan kirjoittelemaan. Tänä vuonna mennään sisämaanmökille, kun muutamana edellisenä juhannuksena ollaan mökkeilty saaressa. Sikäli kiva, että pelkään vettä ja veneilyä ihan törkeen paljon. :D 

Aion juhannuksena ottaa rennosti syömisen (ja juomisen) suhteen. En heittäydy sellaselle supisuomalaiselle olutta ja makkaraa -linjalle, mut loimulohta ja hampurilaisia ainakin on luvassa, niin ja kuoharia. On myös karkkia ja sipsiä. Odotettavissa on siis turvonnutta oloa... Kyllä se turvotus sit laskee kun palaa taas normaaliin ruokavalioon. Näyttäis siltä, että on tulossa tällä kertaa lämmin juhannus. Oon silti pakannut villasukat jo laukkuun. :D 

 

Mun juhannuskakara Väinö-herra täytti alkuviikolla yhdeksän vuotta. :) 

Mukavaa ja rentoa juhannusta! :) 

Voihan univaje

Kesä on ihan kivaa aikaa, jos ei oteta huomioon siitepölyallergian oireita, ötököitä, kärmeksiä, liian kuumia kelejä (> 25 C) ja valoisuuden sotkemaa unirytmiä. Mulla on tässä suunnilleen kuukauden ajan ollut vaikeuksia pitää kiinni siitä edes vähän aikaisemmasta nukkumaanmenosta. Tiiän kyllä, että nukkumaan pitäis mennä, mutta valoisuus huijaa kroppaa ja minä huijaan itseäni siinä samalla. En vaan malta mennä nukkumaan taas. Keväällä sain arkisin aika hyvin pidettyä noin 7-7,5 tunnin yöunista kiinni. Joinain öinä oon myös syystä tai toisesta nukkunut tosi huonosti.  

Vähäisemmät unet on ilmeisesti aiheuttaneet mussa jonkinasteista mummoutumista, kun eksyin lukemaan Studio55.fi:n artikkeleita. Tai en mä niitä lukenut kuin muutaman, esim. tän yhden unesta kertovan jutun verran (klik), joten kenties en oo vielä peruuttamattomasti ikääntynyt. Ihan hyvää asiaa kyllä. Luulen vahvasti, että mun jatkuvat sairastelut liittyi tuohon liian vähäiseen nukkumiseen. Varmasti oli muutakin, mut ei se univaje ainakaan voinut parantaa tilannetta. Niin tuossa artikkelissakin sanotaan, että jatkuessaan univaje alentaa vastustuskykyä, kaiken muun kivan lisäksi. Onneksi oon nyt pysynyt kuitenkin terveenä! Ois syytä kyllä nukkua enemmän, koska tuolla uhkaillaan, että viikon huonojen unien jälkeen näyttää 10 vuotta vanhemmalta. Ilmankos multa niin harvoin kysytään papereita missään.

Oon saanut nukuttua päikkäreitä aina välillä, itse asiassa tänäänkin. Torkun yleensä sohvalla koirien kanssa. Niillä on omat vakiopaikat, Väinö ryntää kiireellä mun kainaloon tai ihan kylkeen kiinni ja Kaapo käpertyy polvitaipeeseen tai menee varpaanlämmittimeksi. :) Kyllä on pienillä koirilla kiire asettua asemiin, kun ne hoksaa, että nyt ois yhteisten nokosten aika. Ja ne omat paikat on tärkeet. :D Ihan täysi hiljaisuus ei välttämättä oo mulle otollisin ympäristö rauhoittumiseen ja päikkäreiden nukkumiseen vaan oon ruvennut kuuntelemaan jotain rauhallista musiikkia siinä taustalla. Puhelimessa mulla on sovellus (Calm), josta voin laittaa vaikka sadepisaroiden ropinaa kuulokkeista soimaan, mut oon löytänyt myös Spotifysta tosi hyvän soittolistan: Ambient sleeping pill. Sopivia soittolistoja on ihan taatusti enemmänkin. Tollanen ambient on hyvä, sitä kuuntelemalla pääsee lipumaan unten maille. :)

Lisäys: heti tän julkaisemisen jälkeen ruoanlaittopuuhissa sipulia pilkkoessani mietin, että miten se voikin olla niin vaikeeta saada tasapainoon ne kolme perusasiaa eli ravinto, liikunta ja lepo. Sit mun ajatukset siirtyi tasapaino-sanasta termodynamiikkaan ja aloin pohtia, saisko noille jotain kivoja taulukkoarvoja, jotta vois päätellä noiden välisestä reaktiosta sen spontaanisuutta, tai sitä, paljonko työtä tarvii tehdä, että tietty lopputilanne saavutetaan. Onkohan tässä nyt suljettu vai avoin systeemi? Lämpötilan kai voidaan ajatella pysyvän samana, jos tehdään karkea yksinkertaistus kehonlämmöstä, ja paine (stressi tässä tapauksessa) tuntuu olevan vakio sekin... Reaktiokinetiikkaakin vois laskea, jotta tietäis, kuinka kauan tasapainotilanteen saavuttamisessa kestää. Käykö kellekään muulle ikinä näin? :D