torstai 16. kesäkuuta 2016

Voihan univaje

Kesä on ihan kivaa aikaa, jos ei oteta huomioon siitepölyallergian oireita, ötököitä, kärmeksiä, liian kuumia kelejä (> 25 C) ja valoisuuden sotkemaa unirytmiä. Mulla on tässä suunnilleen kuukauden ajan ollut vaikeuksia pitää kiinni siitä edes vähän aikaisemmasta nukkumaanmenosta. Tiiän kyllä, että nukkumaan pitäis mennä, mutta valoisuus huijaa kroppaa ja minä huijaan itseäni siinä samalla. En vaan malta mennä nukkumaan taas. Keväällä sain arkisin aika hyvin pidettyä noin 7-7,5 tunnin yöunista kiinni. Joinain öinä oon myös syystä tai toisesta nukkunut tosi huonosti.  

Vähäisemmät unet on ilmeisesti aiheuttaneet mussa jonkinasteista mummoutumista, kun eksyin lukemaan Studio55.fi:n artikkeleita. Tai en mä niitä lukenut kuin muutaman, esim. tän yhden unesta kertovan jutun verran (klik), joten kenties en oo vielä peruuttamattomasti ikääntynyt. Ihan hyvää asiaa kyllä. Luulen vahvasti, että mun jatkuvat sairastelut liittyi tuohon liian vähäiseen nukkumiseen. Varmasti oli muutakin, mut ei se univaje ainakaan voinut parantaa tilannetta. Niin tuossa artikkelissakin sanotaan, että jatkuessaan univaje alentaa vastustuskykyä, kaiken muun kivan lisäksi. Onneksi oon nyt pysynyt kuitenkin terveenä! Ois syytä kyllä nukkua enemmän, koska tuolla uhkaillaan, että viikon huonojen unien jälkeen näyttää 10 vuotta vanhemmalta. Ilmankos multa niin harvoin kysytään papereita missään.





Oon saanut nukuttua päikkäreitä aina välillä, itse asiassa tänäänkin. Torkun yleensä sohvalla koirien kanssa. Niillä on omat vakiopaikat, Väinö ryntää kiireellä mun kainaloon tai ihan kylkeen kiinni ja Kaapo käpertyy polvitaipeeseen tai menee varpaanlämmittimeksi. :) Kyllä on pienillä koirilla kiire asettua asemiin, kun ne hoksaa, että nyt ois yhteisten nokosten aika. Ja ne omat paikat on tärkeet. :D Ihan täysi hiljaisuus ei välttämättä oo mulle otollisin ympäristö rauhoittumiseen ja päikkäreiden nukkumiseen vaan oon ruvennut kuuntelemaan jotain rauhallista musiikkia siinä taustalla. Puhelimessa mulla on sovellus (Calm), josta voin laittaa vaikka sadepisaroiden ropinaa kuulokkeista soimaan, mut oon löytänyt myös Spotifysta tosi hyvän soittolistan: Ambient sleeping pill. Sopivia soittolistoja on ihan taatusti enemmänkin. Tollanen ambient on hyvä, sitä kuuntelemalla pääsee lipumaan unten maille. :)

Lisäys: heti tän julkaisemisen jälkeen ruoanlaittopuuhissa sipulia pilkkoessani mietin, että miten se voikin olla niin vaikeeta saada tasapainoon ne kolme perusasiaa eli ravinto, liikunta ja lepo. Sit mun ajatukset siirtyi tasapaino-sanasta termodynamiikkaan ja aloin pohtia, saisko noille jotain kivoja taulukkoarvoja, jotta vois päätellä noiden välisestä reaktiosta sen spontaanisuutta, tai sitä, paljonko työtä tarvii tehdä, että tietty lopputilanne saavutetaan. Onkohan tässä nyt suljettu vai avoin systeemi? Lämpötilan kai voidaan ajatella pysyvän samana, jos tehdään karkea yksinkertaistus kehonlämmöstä, ja paine (stressi tässä tapauksessa) tuntuu olevan vakio sekin... Reaktiokinetiikkaakin vois laskea, jotta tietäis, kuinka kauan tasapainotilanteen saavuttamisessa kestää. Käykö kellekään muulle ikinä näin? :D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti