Jossain vaiheessa keväällä oli mediassa vähän juttua siitä, että monella Suurin pudottaja -ohjelman kilpailijalla paino on palannut ohjelman jälkeen takaisin, ehkä korkojen kera. Eihän se nyt ollut silleen uusi juttu. Nyt oli kuitenkin tutkittu syitä painon palaamisen taustalla. Kävi ilmi, että tuollainen superraju painonpudotus hidastaa aineenvaihduttaa yllättävän paljon yllättävän pitkäksi aikaa runsaasta liikkumisesta huolimatta. Juttua oli ainakin Me Naiset -lehden nettisivuilla ja Reijo Laatikaisen Pronutrionist-blogissa (jota näistä kahdesta lähteestä arvostan "vähäsen" korkeemmalle).
Omaan painonpudotteluun peilaan tätä ja mietin, että toivottavasti dieetin jälkeen saan lisättyä ruokamääriä kuitenkin suht nopeasti takaisin ylöspäin. Maltillisesti se täytyy tietty tehdä eikä rysäyttää kertaheitolla pääaterioille kattilallista riisiä. :D Ei oo kuitenkaan tarkoitus syödä koko kesää näin pieniä määriä kuin nyt syön - ja nytkin oon kuitenkin syönyt sen noin parituhatta kilokaloria päivässä. Siihen saa mahdutettua aika paljon ravintoa ja ravinteita. Siihen itse asiassa saa mahtumaan vähän pieniä herkkujakin, ja silti saa pidettyä makrotkin suht järkevinä, jos vähän suunnittelee tai ei niin nipota. (Syön muuten suklaata tässä samalla... ei mee makroihin eikä kaloreihin tänään.)
Mut kyllä mä aion kesällä syödä jäätelöä ja käydä ravintolassa syömässä, eikä sellaisina päivinä sit välttämättä energiansaanti pysy kovin pienenä. Niitä päiviä on ollut tän kevään ja dieetin aikana muutenkin (no mitä nyt toukokuussa kolme viikkoa putkeen :D). Toivon, että niistä on ollut kaiken muun ilon lisäksi vielä sekin hyöty, että elimistö ei oo tottunut matalampaan energiansaantiin ehkä niin paljoa ja sopeuttanut (hidastanut) perusaineenvaihduntaa sen mukaisesti ja suurempia ruokamääriä tosiaan saisi otettua kuvioihin edes melko nopeasti. Ainakin kunto on siistiytynyt nyt, kun oon pysynyt vähän taas tiukemmin ruokavaliosuunnitelmassa. En siis todellakaan nyt pelkää, että mulla olisi jotain säästöliekkiä tai metabolic damagea, ehei. :) Kunhan pohdin. Ja haaveilen niistä riisikattiloista.
Sitten oli tämä Arman Alizadin Täällä Pohjantähden alla -sarjan ravitsemusta käsittelevä jakso. Katoin sitä hiukan, mutta en jaksanut koko jakson ajan keskittyä. Vähän liikaa oli salaliittoteorioita, "omat empiiriset kokeiluni kumoavat lukuisat tutkimukset aiheesta" -asennetta ja muuta hömpötystä. Mä en itse juurikaan käytä maitotuotteita (poikkeuksena heraproteiinijauhe) mun tavallisessa arkiruokavaliossa (jäätelö ei ole osa sitä sentään) enkä syö gluteeniviljoja, koska tää sopii mun mahalle, mutta en pidä ravitsemussuosituksia huonoina, vaikken ihan täysin niitä noudatakaan. Tavallaan tässä on ristiriitaa, tavallaan ei. Suosituksissa on liikkumavaraa ja tietysti pitää aina ottaa huomioon se, että ne on suunnattu isolle populaatiolle, ei kirjaimellisesti noudatettaviksi yksittäiselle ihmiselle. Suosituksissa on paljon hyvää; kehotetaan syömään reippaasti kasviksia, sopivasti hiilihydraatteja kuitupitoisista lähteistä, välttämään liiallista sokerin ja suolan saantia jne.
Hesarissa oli Mikael Fogelholmin haastattelu ja hän mielestäni hyvin totesikin, ettei syy suomalaisten lihavuuteen ole ravitsemussuosituksissa vaan siinä, että syödään liikaa ja vääränlaista ruokaa. Niin ja liikutaan liian vähän. Jos tekee elämäntapamuutoksen, ei oo ilmeisesti hyvä harpata heti toiseen ääripäähän eli mättösyömisistä tosi rajoitettuun syömiseen ja sohvaperunasta monta tuntia päivässä kovalla teholla liikkumiseen.
Kohtuus kaikessa. Kultainen keskitie. Tasapaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti