Kinkkujunppaa

Näin tapaninpäivänä olisi vissiin pitänyt suunnata tansseihin, mutta mä valitsin tutun ja turvallisen vaihtoehdon ja menin salille. En malttanut olla menemättä, tässähän on jouluna saanut levätä ja syödä (kuin possu), ja haluan käyttää vapaa-ajan hyödyksi myös treenaamalla. Oli kunnon kinkkujumppailua: kyykkyä ja maastavetoa.

Possut puntilla.

Treenin päälle tein extrana hiukan rinnallevetoja ja työntöjä kahvakuulalla. Lähinnä ehkä kokeilumielessä, että vieläkö sujuu. Oikealla kädellä osaan tehdä paremmin sen tietynlaisen ranteen kiepsautuksen kuulan alle rinnallevedossa, vasen käsi ei meinaa ottaa kuulaa aina nätisti vastaan... Saa nähdä, millaiset mustelmat kyynärvarsiin tulee.  

Musta tuntuu, että kropassa on tapahtunut muutosta tälläkin treenityylillä, tai voihan se olla niinkin, että toi paksumpi rasvakerros vain hämää mua. Mut jos kolmesti viikossa eli joka treenissä on kyykkyä ja yläkropalle työntäviä ja vetäviä liikkeitä, kai se jonkinlaista kehitystä aiheuttaa, vaikkei sarjapituudet olekaan varsinaisesti hypertrofisia. Nyt olen 14-viikkoisen ohjelman kutosviikolla (useimmissa liikkeissä), mikä tarkoittaa sitä, että syyskuussa testattujen ykkösmaksimien avulla lasketuista vitosmaksimeista on jo menty ohi ja jokainen onnistunut treeni tästä eteenpäin kertoo voimien kehittymisestä. :) Tässä samassa pisteessähän olin jo ennen sitä pahuksen flunssaa... 

Opin jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä vahingossa, miten puhelimella kuvatusta videosta saa otettua kuvankaappauksen. Eihän tuo puhelin ole ollut kuin vasta kolme vuotta mulla, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...? Pistän vielä muutaman kuvan jouluaaton treenistä. Sain sen verran kuvia ja videoita siitä treenistä, että ehkä viljelen niitä vielä pitkään postauksissa. Paitsi en ehkä enää sitten keväämmällä, (jos) kun olen vähemmän "turvoksissa" enkä halua enää näyttää "turvonneita" kuvia. :D 

Siellä oli pinkki selätin ja pinkit käsipainot! Mitä muuta voi tonttu tehdä, kuin pelleillä... 
 

Rauhallista joulua!

Kirjoitan tätä puhelimella, joten postaus on lyhyt ja kuvat saattaa mennä miten sattuu. Vietän joulua kotikotona perheen kanssa. Muuten on mennyt aika rennoissa merkeissä mutta aattona käytiin iltapäivällä veljen kanssa salilla. Joulun paras lahja. :) Ruokaa on tullut syötyä, aika paljon jouluherkkujakin... Siirrynkin seuraavaksi mahan viereen makoilemaan ja sulattelemaan.

Mukavaa ja rauhallista joulua! 

Viikkokooste

Jaahas, tässä onkin viikon treenit raportoimatta. Tällä viikolla on aikataulutus mennyt pieleen ja treenejä kertyy vain kaksi, mutta ehtiihän niitä vielä tehdä. Tämän viikon kolmostreeni siirtyy tulevan viikon maanantaille. Sen jälkeen pääsenkin siirtymään sarjapainoissa ohjelman kutosviikolle, joka oli se viimeinen, jonka ehdin tehdä ennen ikävää flunssaa. Muissa liikkeissä oon saanut edettyä, mutta penkkipunnerruksessa jäin taas junnaamaan. Ehkä mun pitäisi harjoitella sitä jotenkin eri tyylillä, jotta saisin kehitystä. Mutta siis jouluviikolla pääsen takaisin niihin painoihin, joilla syksyllä jo ehdin treenata, ja sen voi siis ajatella ihan kivana joululahjana. 

 

Keskittymisilme. Rakas joulupukki, toivon ensi vuodelle tuollaisia kyykkypainoja. Nuo oli kaverin. Mulla oli tuo reunassa juuri ja juuri näkyvä pikkukiekko pystäreissä.

Mieluummin mä oisin ottanut joululahjaksi kyykyssä 100 kg, penkissä 70 kg (heh heh) ja mavessa 120 kg sarjapainoina. :D No mut ensi vuonna sitten. Paitsi se penkki, siinä ei taatusti mee ikinä noin paljoa... Menis edes se 50 kg joskus rikki.

Keskiviikkona oli siis kyykkyä, penkkiä ja kulmasoutua, vähän selälle ja vatsalle vielä apuliikkeitä. Kyykyssä vikassa sarjassa 77,5 kg meni hyvin, penkissä meni 40 kg hädin tuskin ja kulmasoudussa 50 kg. Ei ihan oikeasti ole mun laji tuo penkki. :D Lauantaina kyykkäily oli kevyttä, kun oli vuorossa myös mavea, jossa vikassa sarjassa 95 kg. Ensin yritin ilman remmejä sitä, mutta kun ote alkoi lipsua muutaman toiston jälkeen, piti ottaa remmit käyttöön. Pystypunnerruksia itse asiassa teen sarjapainoissa viikon muita liikkeitä edellä, siinä oli nyt 30 kg. 

 

Tai siis miten niin penkki ei oo mun laji, onhan tuo istuskelu ihan kivaa. (Harmaat huulet, what? Peilissä tahra?)

Mulla on näistä mun voimista ristiriitaisia ajatuksia. Jos vertaa johonkin treenaamattomaan naiseen, mulla ehkä on vähän voimaa, mutta jos vertaa vähänkään voimaa treenanneisiin, nää mun painot on vielä pieniä. Ei pitäisikään vertailla itseään muihin. Ja sekin pitäisi muistaa, että enhän mä ole kauaa tällä tyylillä vielä treenannut, enkä kauaa ylipäänsä käynyt salilla muutenkaan. Nää on tällaisia taas, että miettimisen sijaan pitäisi keskittyä tekemiseen. Yhtälöön voi lisätä vielä, että sen lisäksi, että haluisin olla vahva, mulla on myös tietynlaisia ulkonäkötavoitteita. Ei oo helppoo kun ehtii ajatella ja pähkäillä liikaa.

Viime lauantailta ojentajapumppailujen jälkeen kuvaa. Kädestä tulee aina tuollainen möhkäle vain. :D

Tiistaina olin taas kerran selkää hierotuttamassa. Seuraava kerta on vuorossa uutenavuotena. Aion hyödyntää sen arkivapaan tehokkaasti ja käydä treenaamassa ennen hierontaa. Voisi olla hyvä availla vaikka noita olkapäitä. Etuolkapäät saa niin paljon rasitusta tässä ohjelmassa, että voisi vaikka se penkkikin sujua paremmin, kun siihen osallistuvia lihaksia huoltaisi vähän paremmin. 

Ennen vuodenvaihdetta tässä on vielä se joulukin tosiaan... Oon vähän myöhässä lahjojen kanssa, alla kuvassa on lähes epätoivoiselta tuntuva yritelmä. Tuo sukka varmaan tulee ajoissa valmiiksi, mutta kun niitä kai pitäisi tehdä kaksi. 

 

Kuvia ruoasta ja muusta

Oon kirjoittanut treenipainoitteisia postauksia ja nyt ei näppäimistö vaan jaksa sauhuta. On siis hyvä hetki koota tähän kuvia esimerkiksi siitä, mitä on tullut taas syötyä. Muutakin on mennyt suusta alas, esimerkiksi kebabia ja Quest bareja, mutta niitä en ole kuvannut näköjään. Sensuuria vai itsepetosta...?

Ihan alkuun söpö klementiini. :) Mulle nää kaikki on yleensä mandariineja, en tunnista kaiken maailman mandariineja, satsumoita, klementiinejä ja muita tällasia appelsiinin pikkusisaruksia toisistaan. Tälle kaverille oli jäänyt oksanpätkä mukaan. Melkein en raaskinut syödä.

Töissä oon istuskellut tauoilla usein kirkasvalon äärellä erityisesti aamuisin. Tahtoisin kotiinkin tuollaisen. Näemmä olen syönyt ananasta ja manteleita, kun pöydällä on ollut tarjolla jotakin karkkeja. Teetä hörpin Mörkö-mukista.
 

Aamupalasmoothiekuvia! Vasemmalla smoothiessa on muistaakseni puolukkaa, oikealla mahdollisesti karpaloa. Ja sitten tietysti ne vakioainesosat eli vähintäänkin heraproteiinia ja avokadoa.
 

Sitten niitä varsinaisia ruokakuvia. 

Ostin kaupan palvelutiskiltä valmiita kaalikääryleitä ja jotakin tuollaista salaattia, jossa oli vaikka mitä herkkua, kuten pähkinöitä ja sinihomejuustoa. Tää oli kiva pikaruoka-annos. Tykkään kaalikääryleistä, kaalipadasta ja muista sellaisista kaaliruoista.

Kanaa (broileria) ja riisiä, niin fittiä taas, että... Käytän aika vähän mitään valmiita kastikkeita tms, mutta kun kaupassa oli paholaisenkastiketta, sitä piti testata. Oli aika makeaa ja mietoa, ei kovin tulista. Jos söisin enemmän maitotuotteita, olisin änkenyt tuohon varmaan vuohenjuustoa mukaan, kun se toimii paholaisenhillon kanssa niin kivasti - mikähän ero muuten mahtaa olla paholaisenhillolla ja -kastikkeella? Sokeripitoisuus?
 

Lisää riisiä, tässä kuvassa kalan kanssa salaatin alle kätkettynä. Kokeilin seitiä varmaan ensimmäistä kertaa höyrytettynä. Laitoin liikaa pippuria. Mä en vaan pääse tuosta samasta salaattisetistä näköjään millään eroon. :D Aina on kurkkua ja paprikaa. 

Oon mä herkkujakin kuvannut (ja siis syönyt). Pandalla on aika paljon gluteenittomia suklaita, ja kun noita vadelmamarmeladisuklaasydämiä näin kaupassa, halusin maistaa. Ne oli kovin hyviä. Vien tuollaisen rasian varmaan jouluksi kotikotiin. Raakasuklaatakin teen, mutta aikaisempien havaintojen perusteella taidan olla ainoa, joka meillä niitä syö. Meillä on "Leenan suklaata" ja "muiden suklaata". 
 

Kiipeilykokeilu

On ollut välillä puhetta, että pitäis käydä kokeilemassa seinäkiipeilyä, mutta ollaan oltu lievästi saamattomia ja asia on aina jäänyt. Perjantaina käytiin illalla kuitenkin pienellä porukalla Kiipeilypalatsissa, kun kaveri huhuili kiinnostuneita mukaan. Oli ihan huippua! Siis olin ihan onnettoman huono, en päässyt taidon, voimien ja uskalluksen puutteen vuoksi ihan ylös asti ollenkaan, mutta silti oli tosi kivaa. Ens kerralla sitten...  

"Hei mä kiipeen nyt vähän matkaa ni ota sit kuva."

En välttämättä ole korkeanpaikankammoinen, mutta kuitenkin joka kerta kiivetessa tuli sellainen olo, että nyt oot väärässä paikassa ja mees nyt äkkiä (turvallisesti) pois täältä. Sitten vaan huusin alas varmistajalle, että nyt tuun alas. Muut porukasta kiipeili ihan ylös asti ja kun ympärilleen (tai siis ylöspäin) katseli, siellä ne muut kiipeilijät vaan meni kattoa pitkin sujuvasti. No ehkä ne ei olleetkaan ihan aloittelijoita kaikki.

"Joo se oli siinä, haluun alas!"

Kiivetessä valjaiden ja hyvien kenkien lisäksi magnesium oli aika kova juttu. Kaiken tarvittavan sai kätevästi vuokrattua. Omat tavalliset sisäliikuntakengät mulla oli mukana turhaan, niillä olisi vain jalat lipsuneet, nuo kiipeilykengät oli hyvät. 

 




















Kuviakin oli ihan pakko räpsiä. Ensin toki kiipeiltiin kunnolla ja sit vasta lopuksi otettiin kuvia. Mä oisin ehkä halunnut saada kuvia tai videota mun ilmeistä siellä ylhäällä aina siinä vaiheessa, kun iski se paniikki, että nyt neiti vähän äkkiä alas täältä. :D Kaveria varmistaessa piti katsoa koko ajan ylöspäin, samoin itse kiivetessä, joten arvatenkin niska heittäytyy hankalaksi tämän illan jälkeen. Se onkin ainut ikävä puoli. Oli niin hienoa, että pitää ehdottomasti mennä uudestaan. :) 

Hellävaraista faskiakäsittelyä

Otsikko on pahemman luokan huijaus. Siltä musta ainakin tuntui, kun hierojan pöydällä makasin maanantaina melkein itkua tihrustaen ja hieroja luki ääneen jossain kirjoitetun pätkän faskiakäsittelystä. Ei ollut hellävaraista ja miellyttävää. :D No en mä sinne nautinnon vuoksi kai mennytkään. Selkää murjottiin taas ja kyllä se oli sen tarpeessakin. Oli hirvittävää ja kamalaa, lihaksissa oli seuraavana päivänä kosketusarkuutta, mutta liikkuvuus parani ja pääkin taas kääntyy. Ens viikolla uudestaan, jes jes. Kaikesta kamaluudesta huolimatta tuo oli hyvä juttu. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää turhan pitkä aika. 

Mä opin, että kun ärsyyntyessä ja murehtiessa ja muuten vaan tuimana ollessa puren hammasta tiukasti yhteen, jumiutan tehokkaasti lihaksia leuan ja niskan alueelta. Jospa yritän ressata vähän vähemmän jatkossa.  

Varauduin tiistaina siihen, että kulmasoudut jäisi tekemättä. Ei ne jääneet. Treeni kulki ihan  kivasti. :) Rullailin treenin jälkeen vielä extrapaljon, jotta en heti uudelleen jumiuttaisi vasta avattuja lihaksia. Voimat nousee sairastelun jälkeen hitaasti mutta varmasti, vaikka en millään pääsekään enää tämän vuoden puolella sille tasolle, jolle ohjelman mukaan periaatteessa olisi pitänyt. 100 kg sarja kyykyssä on vielä kaukana, kun nyt mennään 75 kilossa. Penkissä ohjelman laskema 70 kg on aivan utopistinen ajatus, eilen meni 40 kg ja sekin vähän vaivalloisesti. Jotenkin se ei silti ärsytä mua enää niin paljon kuin aikaisemmin. Saa nähdä, miten maastaveto huomenna sujuu. 

Vatsalihakset on eilisestä kipeenä... No niitä mä en kyllä mitenkään venytellytkään, hyi hyi. Tosin olisivat varmaan venytyksistä huolimatta kipeytyneet. Oon tehnyt sellaisia rutistuksia tangossa roikkuen, tai siis jalkojen epämääräistä nostelua. Tarkoitus olisi saada jalat pidettyä mahdollisimman suorana ja nostaa niitä siististi ja hallitusti kohti ylävartaloa, mutta mulla on kyllä polvet erittäin koukussa ja se nostaminenkin on vähän niin ja näin. Paljon kivempi liike kuitenkin kuin vaikka istumaannousut ja tuntuu olevan toimivampikin. 

Tästä taitaa tulla sellainen "oli synkkä ja myrskyinen yö". Lepo ois tarpeen, joten toivottavasti uni tulee siitä huolimatta, että sade hakkaa ikkunaan.

Pumppailua ennen pikkujouluja

Tässä on nyt ollut pikkujoulumeininkiä jo useampaankin otteeseen, viimeksi eilen. Samaan reissuun yhdistyi treenit paikallisella pikkusalilla. Pitihän sitä vähän käydä pumppia hakemassa ennen pippalointia. Tai ei se ihan pelkkää pumppailua ollut, niitä lyhyitä sarjoja tein ja pääsin taas hiukan lähemmäksi niitä sarjapainoja, joita syksyllä jo tein. Noustaan noustaan, hitaasti mutta varmasti. :) Ihan keskenämme saatiin reenata, ei ollut itsenäisyyspäivänä alkuillasta salilla ruuhkaa (veikkaan, että kotisali ei tuolloinkaan ollut tyhjänä, siellä on aina vähintään se kourallinen vakiotreenaajia paikalla). Kaikkia mahdollisia hilavitkuttimia siellä ei ollut, mutta ei onneksi tässä treeniohjelmassa sellaisia tarvitakaan, joten kaikki tarvittava löytyi. Ihan kiva sali.

Kun salilla ei ollut muita, olisi tietty voinut ottaa treenistäkin kuvia, mutta enpä hoksannut.

Lainahauiksenkin sain kuvaan.

 

Tuosta selkäkuvasta huomaan, että jotain muutosta on kesän jälkeen tapahtunut: kasvamista ainakin lisääntyneen rasvan muodossa. Ruoka-aikaan on tullut oltua kippojen ja kuppien äärellä. Tällä viikolla bongasin sattumalta taas jonkinlaisen kehonkoostumusmittausmahdollisuuden ruokatauolle mennessä. Laite oli taas joku sellainen hiukan halpismalli ja mittaustuloksessa luotettavana pidän vain laitteen punnitsemaa painoa (vaatteet päällä mitattuna), en noista rasva- ja lihasprosenteista sano mitään. Mittaaja sanoi, että vaikka laite sanoi rasvaprosentiksi 27, se saattaa oikeasti olla noin 20 (ihan pikkuisen suuri mittausepävarmuus...). Mieluummin jälkimmäinen, kiitos, mutta kun tuota selkää katsoo, niin... No saisi tuosta jonkun läskisoosin varmaan tehtyä. :D 

Eilen oli kivaa, tänään ei. Mä meen rikki tällaisista illanvietoista. Ehkä saatoin lupautua juhlimaan mun opintojen päättymistä vielä tässä joulukuun aikana. On sitten kunnolla marinoitua stressihormonilihaa jouluna.

Mato

Tähän ihan alkuun laitan tällaisen iloa tuottaneen ilmestyksen:

Viimeisen penkkisarjan jälkeen sain kuulla, että olkapäässä pullottaa suoni. Vilkaisin peiliin ja totesin, että kappas, niin tekee, kiva kun luikero on tullut moikkaamaan taas. :) Treenin jälkeen yritin ujoa matoa tallentaa kuvaan, mutta se oli niin kovin ujo, että hankalaa oli moisen kuvaaminen. Sain onneksi loistavan vinkin korostaa kuvasta sitä tärkeää kohtaa eli suonta! Niin tein. :) Kuvassa kannattaa siis keskittyä tuohon kirkkaalla värillä ympäröityyn alueeseen. 

Viime viikolla sen hehkutuspostauksen jälkeen tulikin seuraavana päivänä jotenkin väsähtänyt ja kipeä olo. Otin pari päivää enemmän levon kannalta ja kävin perjantaina tekemässä viikon toisen treenin. Siinä ne sitten olikin viime viikon osalta. Toivottavasti tällä viikolla vointi pysyisi parempana. Sarjapainoja olen saanut vähitellen hilattua ylöspäin. Viime viikolla sain sentään edes sen verran painoja liikuteltua, että pääsin treeniohjelman ekojen viikkojen mukaisiin sarjapainoihin. Sieltä olisi kiva päästä hyppimään joitakin viikkoja yli. 
 

Tästä en enää viitsinyt ympyröidä sitä kohtaa, jossa suonen voisi nähdä, jos se näkyisi.

Olkapäämatosen pikaisesta visiitistä huolimatta vähän jäi negafiiliksiäkin tänpäiväisestä treenistä. Tai ei niinkään itse treenistä vaan vaatekappaleesta. Tuon Better Bodiesin topin ostin keväällä salikisojen jälkeen (vähän niinku muistoksi itelle siitä omasta hopeasijoituksesta - meitä naispuolisia osallistujia oli kaksi) ja silloin se kyllä taatusti oli vähemmän kireä. Oli ärsyttävää kiskoa jatkuvasti ylöspäin hilautuvaa topin helmaa alemmas. Käytän tuota seuraavan kerran sitten, kun mun jäätävän isot vatsalihakset ei ole näin pumpissa tai sitten, kun vyötärö on jostakin muusta syystä hiukan kapeampi. Kattellaan sitä sitten keväämmällä.