Kehonkoostumusmittauksen tuloksia

Tiistaina olin salilla hakemassa uusia ykkösmaksimeja pääliikkeissä. Silloin oli salilla myös mahdollisuus kehonkoostumusmittaukseen, ja kun juuri sopivasti laitteelle ei ollut menossa ketään, menin ihan ex tempore mittaukseen. P&P Fitness Center tarjosi mulle tämän lystin ilmaiseksi, vaikkei mun yhteistulos ihan yltänyt siihen, mitä "ehdoksi" asetettiin. (300 kg jäi kyllä aika kauaksi.) Varsin lystikästähän se oli todeta, että kyllä sitä rasvaa on tullut lisää kesän jälkeen, ihan kuten vaaka ja peili ovat vihjailleet. 

Koska tuo mittaus tehtiin ihan epävertailukelpoisesti aiempaan mittaukseen nähden, aion käydä kehonkoostumusta tsekkailemassa myös siten, että olosuhteet olisivat mahdollisimman samat kuin aikaisemmin. Vuorokaudenaika, mittalaite, syömiset ja juomiset ja treenit siis mahdollisimman samalla tavalla kuin viimeksi. Jännä nähdä, miten se vaikuttaa tulokseen, vai vaikuttaako se juurikaan. Lupasin myös salilla käydä näyttämässä näitä vertailutuloksia sitten. 

25.3.2015

No mitäs se mittalaite sitten sanoi? Painoa tullut lisää noin seitsemän kiloa, josta lihasta 1 kg ja rasvaa 5,4 kg, loput nesteitä. Itse asiassa nesteitä on mittaushetkellä ollut kehossa aika reippaasti. Viime mittauksen jälkeen tein vähän aikaa bodaustreeniä ja vaihdoin aika nopeasti voimapainotteiseen, joten tuo voimatreenikin on varmasti kasvattanut lihasmassaa, vaikka se ei ole ollut päätarkoituksena. Kiva kuitenkin näinkin. Painoindeksi huitelee normaalin alueen ylärajan lähellä ollen 24,3, rasvaprosentti 19,3 %. Mun mielestä tuo painoindeksilukema ei kerro mun kohdalla enää oikein mitään... Rasva on kerääntynyt melko tasaisesti, kuitenkin keskivartaloon suhteellisesti eniten (ei tullut yllätyksenä, peili kertoo samaa). Lihastakin on tarttunut melko tasapuolisesti ympäriinsä eikä esimerkiksi puolieroja raajoissa näyttäisi tämän perusteella olevan. Alla on vertailuna (suttuinen...) kuva edellisestä mittauksesta. Silloin olin "hiukan" timmimmässä kunnossa juuri päättyneen dieetin jälkeen. 

 

24.6.2014

Nämä nyt tietysti on vain lukemia. En tiedä näiden bioimpedanssimittausten luotettavuudesta, mutta ei nuo ihan järjettömiä lukuja mielestäni ole. Vertailumittaus eri laitteella (eli samalla laitteella, jolla aikaisemmin pari mittausta on tehty) on kyllä mielenkiintoinen. Yritän saada sellaisen sovitettua tähän muuttoruljanssin keskelle. Mulla tosiaan on tämän viikon treeninä ollut sellainen "pakkaa niin paljon kuin voit" -tyyppinen, ja se tässä jatkuu vielä parin viikon ajan huipentuen "siirrä tavaraa paikasta A paikkaan B" -tyylin kautta "pura laatikot ja järjestä tavarat ainakin kolmeen kertaan" -treeneihin. Yritän aloittaa salitreenit perinteisellä bodaustreenillä ensi viikolla, mutten ota siitä suurta stressiä, jos tämä pahvilaatikkotreeni vie voiton. 

Kevään trendikkäät treenivälineuutuudet!

Jahka saan sen vertailumittauksen tehtyä, teen siitä vielä oman postauksen. Nyt palaan pahvilaatikoiden pariin.

Uudet maksimit

Kyykkyä helmikuulta

Eilen oli aika testailla, onko tän tädin ykkösmaksimit kyykyssä, penkissä ja mavessa nytkähtäneet parempaan suuntaan ja jos, niin kuinka paljon. Puolisen vuotta sitten ne testattiin ennen perusvoimaohjelman aloittamista ja ne tulokset löytyy tästä postauksesta. Silloin piti tsekata myös kulmasoudun ja pystypunnerruksen maksimit, koska niiden perusteella laskettiin ohjelmaan sarjapainot, mutta eilen katsottiin tosiaan vain noiden kolmen pääliikkeen ykkösmaksimit. Salilla (P&P Fitness Center, tässä kohtaa on taas pakko vähän hehkuttaa) on todella kiva ja avulias henkilökunta ja sainkin heiltä apua eilen, jälleen kerran. :)

Penkkiä jouluna

Olin ihan hirmu jännittynyt aluksi, se taisi näkyä ainakin kyykyssä hassuna tekniikkana. Sain kommenttia, että sujahdin alas niin vauhdilla, että oisi voinut luulla mun tipahtaneen lattian läpi. :D Pääsin siitä paniikista kuitenkin eroon ja päällimmäiseksi fiilikseksi jäi ilo ja onnistuminen. Voimaa on tullut lisää näissä kaikissa kolmessa liikkeessä, penkissä kyllä harmillisen vähän, mutta suunta on silti oikea.

Mave helmikuulta

Uudet ykkösmaksimit on tuossa alla. Laitoin perään sulkeisiin myös syyskuulta silloiset tulokset. 

• kyykky 100 kg (85 kg)
• penkki 50 kg (47,5 kg)
• mave 120 kg (100 kg) 

Yhteistulos on siis 270 kg, kun se syksyllä oli 232,5 kg. Varmaan tässä ajassa olisi voinut kehittyä paljon enemmänkin, tai ainakin tämän saman kehityksen olisi voinut saada reippaasti lyhyemmässä ajassa, mutta tämä oli nyt mun puolivuotisen tulos ja olen siihen tyytyväinen. :) Tarkoitus olisi syksyllä taas voimailla kevään ja kesän bodailujakson jälkeen, jotta näitä lukuja saa taas hilata hiukan ylöspäin jossain vaiheessa.

Viimeinen voimatreeni takana

Nyt on kyllä vihdoin ja viimein aika vaihtaa treeniohjelmaa. Perusvoimaa tahkosin puolisen vuotta Bill Starin 5x5 -ohjelmalla, joka on oikeasti 14 viikon ohjelma. No eihän siinä ollut kuin tuplaten se 14 viikkoa... Tässä voisi taas kyseenalaistaa insinöörin laskutaitoa, ihan niin kuin viime viikolla sen kyykkypainon kanssa (hups 20 kg liikaa oho). 

Viimeinen voimatreeni oli perjantaina. Melkein olisin vielä halunnut tehdä seuraavankin viikon, mutta sitten olisin tietysti halunnut jatkaa vielä yhden viikon, ja vielä yhden, ja... Johonkin on laitettava stoppi. Sen olisi sitä paitsi voinut tehdä jo aikoja sitten. Pää kaipaa muutosta ja kropallekin erilainen ärsyke tekee hyvää. Jos haluan painoa pudotella kesäksi, se ei tämän ohjelman kanssa parhaiten sovi yhteen - sarjapainojen pitäisi kasvaa lineaarisesti joka treenissä ja muidun painon pitäisi mieluusti tehdä päinvastoin. En usko, että se onnistuisi. Ainakin tulisi liikaa stressiä siitä, että sekä kehonpainossa että sarjapainoissa pitäisi olla jatkuvasti kehitystä.

Ennen perjantain treeniä alkoi yhtäkkiä jännittää ihan kauheasti! Jotenkin tuli sellainen tosi lopullinen olo, tässä tämä nyt on. Jopa pelotti. Oli kovat paineet saada treeni vedettyä kunnialla läpi, eihän sitä nyt olisi viimeisessä treenissä kiva epäonnistua. Treenistä jäi onneksi ihan kivat fiilikset. Kyykyssä meni se tavoitteen mukainen 3x95 kg, kivempi tuo on kuin joku epämääräinen 92,5 kg. :) Mahtaisikohan 1RM irrota 100 kg? Viikko sitten painopelkoon auttoi hetkellisesti se 20 ylimääräistä tankoon ladottua kiloa. Nyt kuitenkin jännitti tuo kyykky. Luulenpa, että se johtui tosiaan niistä paineista, että vikan treenin pitäisi olla hyvä eikä saisi epäonnistua. 

Penkissä yllätin itseni tekemällä onnistuneesti 2x1x50 kg nostot, ja vieläpä aika kevyen tuntuisesti. Siitä tuli ihan törkeen hieno olo! Niin kauan olen junnannut penkissä paikoillani samoissa painoissa, ja nyt viimein tuo 50 kg meni oikeasti aika helposti eikä lainkaan niin takkuillen, kuin joskus. Tällaisista tulee kivasti varmuutta tekemiseen. Olisi pitänyt lopuksi tehdä negatiivinen toisto 55 kilolla, mutta varmistajan kanssa päätettiin kokeilla, nousisiko tuokin ihan kunnollisena toistona kuitenkin. Negatiivinenhan on tarkoitus laskea hitaasti rinnalle, jolloin tuo ei taatusti olisi hievahtanutkaan ylöspäin omin voimin. No, ei se 55 kg ihan noussut ylös asti, mutta kyllä se kuitenkin liikahti. 52,5 kg olisi varmaan mennyt. Ensi viikolla sitten? :) 

Tosiaan seuraavaksi olisi aika testailla ykkösmaksimeja ensi viikolla. Hiukan jännittää, mutta positiivisella tavalla. :)

Kyykkytelineelle kumartelua

Mun suunnitelmat ja aikataulut tuntuu tällä hetkellä lähinnä suurelta vitsiltä. 14 viikon treeniohjelmaa olen tahkonnut nyt puoli vuotta. Treenejä en saa tehtyä aina edes sitä kolmea kertaa viikossa. Suunnittelen aina, että tällä viikolla menen arkisin riittävän ajoissa nukkumaan ja pidän viikonloppuna unirytmistä kiinni, mut aina lipsun näistä suunnitelmista. Voi olla, että seuraavien viikkojen aikana en näissä nukkumisissa ja treenimäärissä pysy yhtään sen paremmin suunnitelmissa, koska edessä on muutto. 

Sitä low bar -kyykkyä oon yrittänyt hinkata. Tein normaaleilla sarjapainoilla, eli pienemmistä painoista suurempiin edeten. 80 kilolla alkoi tuntua siltä, että ei tekniikka voi olla ihan kunnossa. Kovaa työsarjaa en uskaltanutkaan sitten tehdä tällä mulle vielä vieraalla tyylillä, joten tanko ylemmäs niskaan vaan ja menoksi. Sain kuvausapua viimeiseen sarjaan, jonka tein hiukan kevyemmillä painoilla ja tanko alempana selässä. Vaikka kuvaaja sanoikin, että ihan hyvältä näytti, niin en kyllä tiedä, mikä se "hyvä" oli olevinaan... :D Hahmotin kyllä, ettei tekniikka ole kunnossa, mutta ilman videopätkää en olisi virhettä hoksannut. Opin, ettei pidä pyytää ketä tahansa vain katsomaan, miltä oma tekniikka näyttää, vaan parasta on nähdä oma suoritus itsekin ja mielellään vielä käydä sitä läpi jonkun osaavan henkilön kanssa. 

Mun suurimpana epäkohtana oli alas laskeutuessa käsittämätön kumarrus pään kanssa. :D En tajua. Ehkä ajattelin liikaa sitä, että yläkroppa on ala-asennossa vähemmän pystyssä, eikä voi siten tuijottaa jonnekin salin kattoon kyykätessä. No joo, kohtuus kaikessa. Pään pitäisi olla neutraali jatke selälle. Ensi kerralla en sitten tuijota lattiaan. Sitten en toivottavasti näytä siltä, että kumartelen kyykkytelineelle. Kuvassa tuo ei näytä yhtään niin pahalta kuin videolla, jossa sen ihmeellisen kumarruksen näki selvästi. Ajatuksena tuossa low barissa ei varmaankaan pitäisi olla niinkään se, että hakee oikeaa ala-asentoa katsomalla alemmas, vaan se, että vie pyllyä pidemmälle taakse, jolloin yläkropan kulma lattian kanssa muuttuu. Ei mulla toisaalta se high bar ole ala-asennossa kovin pysty sekään?

Suosittelen omien liikkeiden ja tekniikoiden kuvaamista videolle! Monesti peilistä vilkuilu on liikkeen aikana vaikeaa tai jopa ei kovin suositeltavaa (en katselisi sivulle peiliin kyykyssä ja mavessa), ja videolta näkee usein ne omat heikkoudet ja vahvuudet. :)  

lähde

Palaan taas samaan aiheeseen kuin viimeksikin, eli ajatusten voimaan treeneissä. Mulla on ollut kyykyssä hiukan ongelmia siitä lähtien, kun kovissa sarjoissa paino on alkanut ysillä. Toki on ollut niinkin, että voima ei ole aina riittänyt, mutta nyt olen huomannut, että pää ei vaan ole enää kestänyt ja olen jättänyt sarjan kesken. Näin kävi perjantainakin. Vitonen piti tehdä, mutta tein vain kolmosen. Sain kommenttia, että nyt taisi kyllä jäädä kesken pään eikä voimien takia, kun näytti niin kevyeltä vielä. Siitä sisuunnuin ja penkkisarjojen jälkeen päätin tehdä kyykyssä sen vitosen. Lämmittelin ensin pohjalle yhden sarjan 60 kilolla ja ladoin sitten mielestäni yhteensä 92,5 kg tankoon. Puhkuin ja puhisin ja keräsin kauhean tsempin päälle. Nostin tangon telineestä niskaan ja hämmennyin kovasti siitä, miten raskaalta se tuntui! Oli pakko laskea tanko takaisin telineeseen. Karistin järkytyksen ja hämmennyksen pois ja keräsin uudestaan kovan tsempin, kyllä nyt menee se vitonen. Ei muuten noussut kertaakaan. Alas laskeuduin kyllä hallitusti, mutta jätin tangon heti tukiraudoille. Olin niiiiiin pettynyt! Todella hämmentynytkin. Miten se yhtäkkiä muuttui niin raskaaksi, mietin, ja päättelin, että olin vaan jo väsyttänyt treenissä itseni enkä siksi jaksanut. 

Kiekkoja tangosta pois ottaessani mielessä pyöri pelkästään pahoja sanoja. Sitten pysähdyin katsomaan, mitä oli oikein tullut ladottua siihen tankoon: sinisten 20-kiloisten lisäksi olin sujauttanut punaiset 25-kiloiset enkä suinkaan keltaisia 15-kiloisia, kuten oli ollut tarkoitus (niin ja ne pikkuiset 1,25 kilon kiekot tietysti). Mulla oli siis ollut 112,5 kiloa niskassa juuri. Piti ihan tarkistaa puhelimen laskimella tuo, kun en meinannut ollenkaan uskoa asiaa. :D 20 kiloa enemmän kuin oli tarkoitus. Tämän jälkeen se 5x92,5 kg tuntui melkein helpolta. ;) 

lähde

Ajatuksen voima on valtava. Jos olisin tarkoituksella yrittänyt yli 110 kilolla kyykätä, en varmasti olisi ottanut sitä tankoa uudestaan telineestä. Olisin ajatellut, että koska se tuntuu jo telineestä kyytiin ottaessa noin raskaalta ja vaati koko kropalta paljon työtä edes pitää tankoa paikallaan seistessä, ei kyykky voi millään onnistua. No eihän se nyt onnistunutkaan, mutta sentään yritin. Tai siis enhän mä olisi tarkoituksella tuollaista painoa edes kokeillut.  Sain (ainakin hetkeksi) karistettua niitä henkisiä esteitä ja varmasti tästä vahingota on apua jatkossakin, kun voin palata muistelemaan tätä sellaisina hetkinä, kun epäilen omaa pystymistäni. 

Mulla on selkeästi jo väsymystä tähän treeniohjelmaan. Ei kai se ole ihmekään, kun on puoli vuotta tätä jo takana. Treenipainotuksen ja -ohjelman vaihto on siis pian edessä ja tuntuu siltä, että mitä nopeammin, sen parempi... Ennen perjantain kyykkyepisodia olin jo lähes tehnyt päätöksen, että teen enää tämän treeniviikon loppuun tällä ohjelmalla ja sitten vaihdan bodailuohjelmaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että jos tämä treeniviikko hoituu kunnialla läpi, teen vielä seuraavan viikon tällä. Kehityksen esteenä kun on selkeästi ollut myös pääköppa eikä vain kroppa. 

"Sun pitää levätä, jos haluut kehittyä"

Postailen hiukan laiskemmalla tahdilla taas. Tällä viikolla olen käynyt vasta pari kertaa salilla, kolmannen treenin aion tehdä viikon päätteeksi sunnuntaina. On ollut vaikeaa saada pidettyä salipäiviä aina samoina vakiopäivinä. Vuorokaudesta vaan tuntuu tunnit loppuvan kesken ja sitten on vaikea nukkua riittävästi... Kaikkein pahimpina väsypäivinä olen suosiolla siirtänyt treenin eteenpäin kalenterissa ja mieluummin levännyt, tai ainakin koittanut levätä. Itsekin sen olen huomannut, että kovin väsyneenä ei voimia todellakaan ole, mutta on se hyvä, että muutkin tästä asiasta välillä muistuttaa mua. 

Keskiviikkona treeni ei mennyt kovin vahvasti. Kyykyssä en saanut kovaa sarjaa (5x92,5 kg) tehtyä kokonaan ja penkissäkin olen tehnyt aikaisemmin samoilla painoilla enemmän toistoja. Meinasihan se vähän harmittaa. Sen sijaan, että oisin mulle tyypilliseen tapaan ajatellut kovin negatiivisesti ja itseäni syyllistävästi näistä epäonnistumisista, pyrin sivuuttamaan ne ajatukset. Lepäämisen lisäksi mulla on kehitettävää psyykkisellä puolella erityisesti vastoinkäymisten kohtaamisessa. Ei auta, vaikka olisin nukkunutkin riittävästi, jos ennen sarjaa ajattelen, että ei varmaan onnistu kun viimeksikin meni niin huonosti ja sitten vielä epäonnistumisen jälkeen ajattelen suunnilleen olevani maailman heikoin ja huonoin. :P Kovalla tsempillä pitää tehdä, kannustaen ja epäonnistumiset hyväksyen. Jonkin aikaa olen tätä asiaa työstänyt ja suunta on hyvä. Työtä kyllä riittää vielä. 

Onnistumisen tunteita koin sitten keskiviikonkin edestä perjantaina. Koska oli mavepäivä ja kevyempien kyykkysarjojen vuoro, hain sitä low bar -kyykyn tekniikkaa nyt enemmän. Voimanostokyykkyä painonnostokyykyn sijaan siis. Tuntui ihan hyvältä. Kuormitus oli enemmän takaketjulla eikä etureisissä tuntunut väsymystä. Tälleen vissiin pitäisi pystyä liikuttelemaan raskaampia painoja, joten kyllä mä yhä pidän tavoitteena 100 kg sarjaa. :) Ylempänä epäkkäiden päällä on silti jotenkin luontevampaa pitää tankoa... Pitää kasvattaa kauheet takaolkapäät, joiden päälle tangon voi laskea.

Sitten se perjantain superkiva yllätysonnistuminen: mavessa tein sarjan 5x110 kg. :) Ei tuntunut pahalta, eikä videolta katsottuna näyttänytkään ihan hirmu pahalta. Yläselkä kyllä yhä hiukan karkaa pyöreämmäksi noissa raskaammissa nostoissa. Alaselkä ei mun mielestä pyöristy katastrofaalisesti eikä nosto tunnu pahalta, joten en ole hurjan huolissani. Toistoja vaan lisää, kyllä se yläkroppakin siitä vahvistuu ja jaksaa nostoissa kannatella tankoa. Toisaalta kun kyse on viimeisistä toistoista, ei niiden kai tarvitsekaan olla niitä maailman kauneimman näköisiä. 

Näitä videoita en varmaankaan rupea jatkuvalla syötöllä tänne lykkäämään, mutta kun tuo nyt oli niin huikea juttu mulle tuo onnistunut mave, niin... kas tässä: 

Meni muuten litran verran suklaajäätelöä tämän suorituksen jälkeen vähän niin kuin palkintona. Ruoka ja syöminen ei välttämättä ole niitä oikeita ja parhaimpia palkitsemiskeinoja. Ei pidä ottaa tavaksi turhan usein. Näitä uusia tasalukuja ei kuitenkaan tule nostettua kovin usein. 

Voimakasta viikonloppua! :)