Jos taas höpisisi jotain

Ei ole huvittanut kirjoitella mitään, koska mitään "riittävän ihmeellistä" ei ole tapahtunut. Uusi treeniohjelma lähti ihan kivasti käyntiin, mutta nämä ekat viikot on (tarkoituksella) niin kevyitä, että suht lyhyiden sarjojen tekeminen niillä sarjapainoilla tuntuu kaikelta muulta kuin perusvoimaa kehittävältä. Toisaalta kohta pitäisi jo tehdä ykkösmaksimeilla viiden toiston sarjoja. En ole ehkä täysin vakuuttunut enää niiden ykkösmaksimien testaamisesta, varsinkaan, kun en edes treenaa toistoalueella 1-3 maksimivoimaa eikä mulla ole mitään voimanostokisoja mielessä. Ehkä on järkevämpää seurata voimakehitystä vaikka kolmen tai viiden toiston sarjoilla. Mistä edes tiedän, oliko mun alkusyksyllä testaamat maksimit oikeasti ne kovimmat suorituksen, mihin pystyn? Jos testaan jatkossa maksimeja useammalla toistolla, voin luultavasti ihan yhtä luotettavasti (tai ainakin riittävän luotettavasti) niiden avulla laskea netin laskureilla senhetkisen ykkösmaksimin arviolta, eikä 1RM ole ainut mittari kehityksen seuraamiseen. 

Kirjoitin "lähti", vaikka olisin voinut kirjoittaa "on lähtenyt". Syynä on ärsyttävä keskeytys ohjelmaan. Sain torstaina jäykkäkouristusrokotuksen ja sen jälkeen olkapää oli pari päivää niin kipeä, että ajattelin suosiolla pitää ne pari päivää taukoa, treeneissä kun olisi pitänyt pystyä olkapäätäkin käyttämään. Ajattelin myös ottaa varman päälle ja olla rasittamatta kehoa, kun rokote itsessäänkin jo rasittaa immuunijärjestelmää. Lauantaina kuitenkin kävi rokotuksen antaneen hoitajan uhkailu toteen ja tulin kipeäksi... :P Ei taas! Tämä nyt tällä kertaa liittyy tuohon rokotukseen toivon mukaan eikä ole mikään oikea flunssa. Olo on ainakin nyt jo parempi kuin eilen illalla, jolloin oireet olivat pahimmillaan. Sain työterveyslääkäriltä kotitehtäväksi huolehtia siitä, että menen jatkossa aikaisemmin nukkumaan, jotta lepoa tulisi enemmän joka yö. Ainakin parina viime iltana olen simahtanut yhdeksän ja kymmenen välillä sohvalle, mutta katsotaan, miten tuo kotitehtävä sujuu sitten, kun olen terve ja illalla pirteä kuin peipponen.

Yhden oivalluksen olen tehnyt. Se liittyy mun suosikki-inhokkiini penkkaamiseen. Olen epäillyt, että mulla on tekniikka pahasti pielessä, kun minkäänlaista edistymistä tuossa on ollut melkein mahdotonta saada. On herkästi lähtenyt oikea puoli pettämään, ihan kuin olkapää ei olisi kovin tukeva. Sain muistutuksen mun yliliikkuvista nivelistä ja se sai mut miettimään enemmän tuota penkkaustekniikkaani. Monesti sanotaan, että pitää asentoa ottaessa viedä lavat yhteen. No joo, mä olen tehnyt tuon vähän liiankin kirjaimellisesti, ja olen pilannut asennon sillä. Yläselän lihaksia pitää kyllä jännittää, jotta niistä saa tuen, mutta ei pidä liioitella. Tän oivalluksen jälkeen penkkaaminen on tuntunut paremmalta eikä oikea olkapää ole lähtenyt pettämään alta. :)  Edistystä!

Se on tiikeri!

Vaihdoin bannerikuvaa kun kyllästyin siihen vanhaan. Viimeksi salilla päästin luovuuteni valloilleen ja raidoitin tangon. Siitä tuli tiikeri! Tikru. Vaikka Bouncing is what Tiggers do best, ei mennyt vetosarja kuitenkaan pomppujen kautta vaan jokainen nosto lähti maasta pysäytyksen kautta.