Koska liikkuminen on parin kuluneen viikon aikana ollut pääasiassa luokkaa "jospa kulkisin taas tätä sohvan ja jääkaapin väliä", oon täysin vakuuttunut, että mun vähäisetkin lihakset on muuttuneet suoraan rasvakudokseksi. Sitä ajatusta voimistaa se, että kipeänä mun syömiset ei välttämättä pysy järkevänä vaan ruokahalun kadotessa syön sitä, mikä sattuu maittamaan, eli yleensä ei todellakaan mitään kanaa ja parsakaalia vaan suklaata. Oon mä jotain ruokaakin sentään syönyt. Ei vain ole nälkä eikä mikään oikein maistu. Ei se suklaakaan oikeasti ole miltään maistunut, mutta se suutuntuma ja ne mielikuvat... :D
Mutta sen suklaan lisäksi oon syönyt "suklaavanukasta", joka kuulemma on ihan huijausta ("et sä ravintolassakaan olis tyytyväinen, jos tilaisit suklaavanukasta ja saisit tuota" "no olisinpas"), koska se ei ole vanukasta. Ohjeen olen keväällä bongannut netistä, varmaan jostakin blogista, ja nyt tällaisia samanlaisia on näkynyt useammassakin blogissa syksyn mittaan. Banaania, avokadoa, kookosmaitoa ja kaakaojauhetta (ja suklaaheraa, koska... no miksei) surautetaan blenderillä tai muulla vastaavalla soseeksi ja syödään. On hyvää.
Tosiaan mulla on kauhea hinku takaisin salille raudan pariin. Treeniä en voi jatkaa tietenkään siitä, mihin jäin, vaan pitäisi aluksi tehdä hiukan kevyempiä treenejä. Sitä vähän kauhulla odotankin, että kuinka paljon voimatasot on tästä kärsineet... :( Mä oon huono arvioimaan, paljonko sarjapainoja kannattaa keventää tai montako viikkoa taaksepäin mun pitää tuossa treeniohjelmassa palata, mutta eiköhän siihen saa neuvoa. Ja kroppahan siitä sopivasta keventelystä kertoo.
Lunta on jo kaikki tietty hehkuttaneet, mut minäkin haluun: eilen satoi lunta! Tänään se jo suli pois. Silti, lunta!
Hei joo, terveisiä Saksaan vielä, auf Wiedersehen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti