Lauantain juupas-eipäs

Tää viikko on treenien osalta paketissa. Tai sunnuntaina meen todennäköisesti tekemään ensi viikon ykköstreenin, kun maanantaina meen hierottavaksi ja sen vuoksi treeni on siirrettävä joko sunnuntaille tai tiistaille. Samalle päivälle saisi treenin ja hieronnan sovitettua, jos treenaisi ensin, mutta nyt se ei oo mahdollista, kun ikävästi työt haittaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa. :D (Rahallisesti se kyllä ei haittaa niitä!)

Oon vielä tälläkin hetkellä vähän kiikun kaakun, lähtisinkö huomenna Lahteen seuraamaan Nordic Fitness Expoa. No en varmaan lähde sitten, koska en oo järjestänyt koirille hoitopaikkaa tai ostanut lippua - tosin lippuja on ilmeisesti vielä ovella myynnissä tänä vuonna ja kai nyt junastakin yksi paikka löytyisi. Muutaman tunnin matka yhteen suuntaan ei houkuta, aikainen herätys aamulla ei houkuta, myöhäinen kotiinpaluu ei houkuta - kaipaan nyt niin paljon lepoa ja ihan omissa oloissa kotona verskoissa öllöilyä. Body-lehden kuvagallerian tuijottaminen ei tietenkään tuo samanlaista fiilistä eikä kokemusta kuin kisojen seuraaminen itse kisapaikalla, mutta nyt mukavuudenhalu ja levon tarve menee edelle. 

Mä ostin uudet treenipökät, vaikka en varmaan olis tarvinnut, mutta ne oli niin herkullisen väriset. Mä kokeilin keskiviikkona treenin päätteeksi, saanko yhtään leuanvetoa tehtyä, mut sit kun sain vain sen yhden vaivalloisesti suorilta käsiltä, mä lopetin touhun kesken ja kattelin muitten leuanvetoja ja samalla vilkuilin omia koipia ja housuja peilistä. Silleenhän asioissa tunnetusti kehittyy, että luovuttaa eikä edes yritä.

Perjantaina oli kolmostreeni. Muina päivinä sarjapituudet on vitosia, mutta perjantaina lämmitellään ensin vitosilla, tehdään kovempi sarja kolmosia ja sitten on lopuksi kahdeksan toiston sarja. Niillä painoilla, joilla tässä treenissä tehdään se kolmonen, pitäisi seuraavaksi (eli seuraavan treeniviikon ekassa treenissä) tehdä viisi toistoa. Mulla oli nyt jo ongelmia penkissä saada ne kolmekin toistoa ylös, joten taitaa jäädä aika kaukaiseksi haaveeksi se vitonen samalla painolla huomenna... Avustajaa tarvitsin ja tästä eteenpäin tarviin kyllä joka kerta jatkossakin. Miten sitä tulikin naureskeltua, kun alussa oli ekojen sarjojen sarjapainot alle tangon painon verran. Mä oon nyt ihan todella skeptinen mun voiman kehittymisen suhteen eikä tunnu yhtään siltä, että minkäänlaista kehitystä ois tullut. Ja aika hurjalta tuntuu, että ohjelman mukaan mun pitäisi penkata yli omalla kehonpainollani sarjoja loppuvuonna. 

Sitten vähän toisenlaista pohdintaa. Oon kyllästynyt värjäämään hiuksista juurikasvua pois ja olenkin viime kerroilla laittanut aina hiukan vaaleampaa väriä kuin edeltävällä värjäyskerralla. Silti tää tuntuu tooodella hitaalta tavalta päästä vähitellen siihen omaan väriin takaisin. Tavalliset värinpoistoaineet ei tule kyseeseen, koska mulla on latvoissa aika pitkältä ajalta kasviväreillä (hennalla ja indigolla) kerrostettua tummaa väriä, joka värinpoistoaineella muuttuisi lähinnä vihreäksi eikä maantienharmaaksi, joka on se mun oma väri (joo kuka hullu haluaa sen värin takaisin...). Kasviväreillä värjäsin viimeksi reilu vuosi sitten, ja sen jälkeen oon käyttänyt erilaisia markettivärejä värjäämiseen. Haluan tämän tumman värin lähemmäksi omaa väriäni, mutta en halua lyhentää hiuksia - hankala yhtälö. Yksi kokeilu mulla on mielessä. Katsotaan, joudunko sittenkin leikkaamaan kokeilun jälkeen vihreäksi ja huonokuntoiseksi muuttuneen tukan kokonaan pois. Tälleen kun ei oo asiakaspalvelutehtävissä töissä enää, ei tarvii niin suuresti miettiä muiden ihmisten suhtautumista. Siitä tulikin mieleen, että ne paljon parjatut mummot muuten ei ole mun kokemuksien mukaan ollenkaan sitä jähmeimmin erilaiseen ulkonäköön suhtautuvaa porukkaa, kyllä kovimpaan ääneen huomauttelijat ja pahimpia katseita luovat löytyy keski-ikäisten ryhmästä.