En varmasti ikinä oo ollut niin huonolla tuulella salilla kuin tänään olin. Väsymys näkyy. Tunnen olevani ihan surkea ihminen, kun en tuosta noin vain helposti sopeudu tässä maassa ainoaan hyväksyttyyn rytmiin, jossa töitä tehdään kahdeksasta neljään ja ollaan jotain aamuvirkkuja superihmisiä. Kohta kuukauden verran on arkiaamuisin puhelimen herätyskellosovellut ärsyttävällä piipityksellä saanut mut raottamaan silmiä kuuden jälkeen, mutta ei vaan vieläkään ole se aikaisempi nukkumaanmeno alkanut sujua. Seurauksena liian vähistä unista on tämä ihana kestoväsymys. Varmaan kohta vajoan koomankaltaiseen tilaan. Pää on jo lakannut toimimasta.
Olisi pitänyt tänään jättää treeni väliin ja levätä tää ilta. Toisaalta en huomenna olisi varmaan ollut yhtään virkeämpi... Hiukan taisin vaeltaa zombina, kun viimeisen kyykkysarjan (tai ainakin oletan tehneeni ne kaikki sarjat) jälkeen vain lähdin tekemään pystypunnerruksia sanomatta mitään treenikavereille, painotkin jäi tankoon. Nälkäkin oli ja sitten iski kiukku, että kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, kun niin väsyneenä pitää väkisin salille lähteä, ja miksi pitää ees olla niin väsynyt... En tiiä, kuinka paljon treeni varsinaisesti kärsi tästä olotilasta, kun kaiken sain tehtyä niin kuin pitikin, mutta väsykiukku ei pidemmän päälle ole mikään optimaalinen tila. Syömisetkin täytyy saada sovitettua jotenkin paremmin, koska nyt on tulee nälkä kesken treenin. Sellainen kiukkua lisäävä nälkä. Huoh. :D First world problems...
[/urputus]
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eilen olin hierojalla availemassa taas jumeja selästä. :) Selkä ei ollut ees kovin kamala tällä kertaa! Tai siis itse asiassa nyt olin saanut selän pidettyä aika hyvässä kuosissa omatoimisella kehonhuollolla. Niska sen sijaan oli tosi jumissa. Sitä oon yrittänyt rentouttaa lämpimällä kauratyynyllä, mutta ei se vaan oo riittänyt. Hieronta onneksi auttoi. Nyt ei ole pään toimimattomuus ainakaan siitä kiinni, etteikö veri pääsis kiertämään aivoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti