On taas sattunut ja tapahtunut

Mun piti viikonloppuna kirjoitella tänne, mutta. Mun puhelin (ja sen mukana parit kortit) varastettiin, kun olin pitkästä aikaa baarissa vähän tuulettumassa ja tanssimassa. Ei ollut blogin päivittäminen ensimmäisenä mielessä, kun suljin kortteja ja puhelinliittymän, vaihdoin kaikenlaisia mahdollisia salasanoja eri tileihin, joita puhelimellakin käytin, tein rikosilmoituksen jne. Oon yrittänyt mennä tästä läpi sillä asenteella, että ois voinut huonomminkin käydä, jos olisi vaikka viety koko lompakko (nyt oli vain pari korttia tosiaan mukana) ja jos se puhelinkin olisi ollut ihan uusi ja joku kallis, tai jos ei olisi ollut vanhaa, jokseenkin toimivaa puhelinta vielä kotona tallella. Silti ärsyttää tämä kaikki vaiva, jonka joutuu näkemään, kun vaikkapa uusii henkkareita. :P Tuntuu hiukan siltä, että ehkä mun ei vaan ole tarkoitus käydä noissa baareissa. 

...paitsi tietty tämä poikkeus:

Oon edelleen tehnyt salilla sitä A- ja B-treeneihin jaettua koko kropan ohjelmaa, ja oon pitänyt niitä perusliikkeitä siellä mukana, mutta olen vaihdellut apuliikkeitä. Hip thrustia en ole tehnyt enää tämän kahvakuulaheilautushaasteen aikana nyt heinäkuussa, jatkan sitten, kun haaste on ohi. Muutenkin olen tehnyt pieniä muutoksia aina fiiliksen mukaan treeneihin. Esimerkiksi kyykkyjä olen tehnyt jalkojen asentoa ja liikkeen nopeutta vaihdellen. Nyt olen hiukan myöntynyt käyttämään laitteitakin enemmän. Selkää olen treenannut leuanvetojen ja kulmasoudun lisäksi erilaisilla vipuvarsilaitteilla ja ylätaljalla, ja kiusasinpa eilen etureisiä hackissa. Siitä jäi taas mukavat jäljet olkapäihin. 

  

Varastetun puhelimen mukana ei onneksi hävinnyt kaikkia kuvia. Nykyaikana on niin hienoa, kun kaikki kuvat saa päivittymään automaattisesti pilvipalveluihin jne. Voi kun vielä osaisi käyttää näitä kaikkia tehokkaasti. :D Kun uudemman puhelimen hiukan parempi kamera on multa nyt poissa, sain kaivettua ihan oikeankin kameran käyttöön. Pitäisi sitäkin käyttää ahkerammin. Ehkä nyt innostun, ainakin hetkeksi. :) Täällä oli eilisaamuna niin upea usva, että oli ihan pakko ennen töitä käydä ottamassa muutama kuva. Oon tosi monesti tuossa jokirannassa kävellessä ihastellut luontoa ja maisemia ja miettinyt, kuinka hienoa ympärillä on. Harmi, ettei kuvasta ihan täysin välity se kaunis fiilis, joka mulle siitä usvaisesta jokimaisemasta tuli. 

Muutakin olen miettinyt kuin luonnon upeutta. Edessä häämöttää ensimmäinen syksy ei-opiskelijana, työssäkäyvänä ihmisenä. Se tuntuu pieneltä kriisin paikalta. Kesän mittaan on moni tuttu hihkunut uuden opiskelupaikan saamisesta, ja mulla on sellainen olo, että munkin pitäisi mennä takaisin koulun penkille - vaikka onkin toisaalta tosi kiva, että työpäivän jälkeen ei tarvitse kirjoittaa raportteja, vääntää laskareita eikä lukea tentteihin... Enkä mä oikein tiedä, mitä sitä sitten opiskelisi. Fysioterapia saattaisi kiinnostaa. Sinne ei täällä ole täydennyshaussa paikkoja (ylläri), joten katsellaan sitten keväällä uudestaan, miltä tuntuu.

Tänään hierottiin jalkoja auki, joten huomenna onkin sitten taas hyvä päivä jatkaa heilautushaasteen tiukkaa loppukiriä.