Aurinkoa ulkona, synkkää sisällä

Sain jonkinlaisen kevätflunssan. Muutaman päivän on kurkku ollut kipeä ja olo voimaton. Hiukan ottaa päähän olla taas kipeänä, kun kyllä tähän kuluneen vuoden aikajaksoon on näitä sairastamisia mun mielestä mahtunut jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneks tää tauti nyt on kevyempi kuin vaikka se loppuvuoden kolmen viikon poskiontelotulehdus. Ulkona on ollut ihanan keväistä tänään ja eilen, harmi etten oikein ole jaksanut siitä nauttia. On tuntunut aika ikävältä raahustaa puolikuntoisena koirien kanssa, kun muut juoksevat t-paidoissa ohi niin reippaina. 

Oon tässä kotona maatessa ehtinyt myös kyseenalaistaa mun kesäkuntoprojektin järkevyyden. Intoa ei ole hetkeen ollut. Liikkua kyllä tahtoisin, ja tahtoisin tuloksia: lisää voimaa, lisää lihaksia. (Joo, ei niitä dieetillä kyllä hurjasti saavuteta, tiiän.) Ja vaikkei se syömispuoli ole kiinnostanut, niin tahoisin tuloksia myös vaa'alla ja mittanauhalla tarkasteltuna, pieneneviä lukemia siis. Mutta ei ole kovin yllättävää, ettei viime viikkoina ole niitä tuloksia tullut. Nyt, kun en ole päässyt liikkumaankaan, ei ole kiinnostanut se dieettiruoka enää pätkääkään. Jäätelö tai sipsit on ihan hyvä ateria, yeah right... Varmasti edistävät parantumistakin. Asiaa hiukan märehdittyäni oon kuitenkin sillä kannalla, että jatkan tervehdyttyäni tätä projektia ja pidän syömiset järkevänä. En halua lopettaa kesken ja luovuttaa, haluan mahtua viimevuotisiin kesävaatteisiin. :P 

Jos jotain positiivista näistä viime päivistä haluaa löytää, niin ainakin olen levännyt. Edellisilta ja eilinen päivä meni pitkälti sohvalla maatessa ja nukkuessa. Tänään olen illalla jo hiukan jaksanut siirtyä sohvalta pois. Telkkarista ei tule mitään katsottavaa, mutta onneksi on Netflix. 

Ehkä vähän positiivisemmissa tunnelmissa ensi kerralla...