Kevättä kohti

On taas treenailut menneet ihan mönkään. Viime viikon puolivälistä asti oli sellainen olo, että joku flunssa yrittää kovasti kampittaa, joten pidin varmuuden vuoksi taukoa treeneistä. Perjantaina tuntui siltä, että pää halkeaa, ellen salille pääse, ja sinne meinasinkin päikkäreiden jälkeen suunnata. Vaan ne päikkäritpä venähtivät ja olo kurjeni nopeasti... Mulla on perjantai-illasta asti ollut kuumetta ja ikävää lihassärkyä, väsyttää ihan vietävästi ja ruokahalukin on ollut vähän kadoksissa (no oon mä syönyt, mutta normaaliin verrattuna vähemmän). Aika helpolla olen tämän taudin kanssa kuitenkin päässyt tähän asti, kun ei ole ollut juuri ollenkaan nuhaa tai yskää. Vähän kummallista... Niin on tää mun sairastelun määrä kyllä muutenkin.

Nyt on ollut kauniita keväisiä päiviä. Auringonpaistekin lämmittää jo. Saisi kevät jo tulla vauhdilla! Kevät on mulle ehkä vähiten mieluinen vuodenaika tosin. Siitepölykausi alkaa ihan pian, joten puolen vuoden nuha on kohta edessä... Matalalla paistava kirkas kevätaurinko on lisäksi jotenkin tyly ja kova, varsinkin siinä vaiheessa, kun se armotta korostaa lumen alta paljastuvan harmaan ja likaisen ympäristön. Loppukesä ja alkusyksy on mun mielestä parhaimpia aikoja vuodesta. Päivällä on vielä lämmintä, mutta ei tukalan kuumaa, illalla hämärtyy mukavasti. Luonto on kauniina. Syksyn ihanuus päättyy niihin loputtomilta tuntuviin kurakeleihin. Siihen asti syksy on kivaa. On tuo kevättalven auringonpaiste silti ihan tervetullutta, en mä ainakaan kaipaa kovia pakkasia tai kuraa tällä hetkellä.

Mä sain viime viikolla taas vähän parannettua unirytmiä ja pidennettyä yöunien kestoa. Nukuin monena yönä yli seitsemän tuntia, mikä on mulle arkena jo hyvä saavutus. Nyt kipeenä olleessa oonkin sitten nukkunut pitkin päivää ja yölläkin sen 12 tuntia, joten onpahan tullut levättyä ainakin.