Elämä on yksi kaunis elokuva. Nauti omastasi.

Mitä ihmettä, nyt ollaan jo kesäkuun puolella! Käsittämätöntä. Pieni kevätflunssa onneksi parani eikä kovasti pahentunut siitä jalkatreenistä, jonka jouduin jättämään kesken. Kai se katsoi kalenterista, että kun kerran kevätkuukaudet on vaihtumassa kesäkuukausiin, ei kannata enää kiusata pientä ihmistä. :) Oon päässyt käymään salilla taas ja sitä olen kyllä kaivannutkin. Hetkellisesti oli ajatukset hukassa ja motivaationkin kanssa niin ja näin, kun muutaman viikon aikana ei montaa treeniä saanut tehtyä.

Tein koirien kanssa kevään tai kesän ekan juoksulenkinkin - vaikka se oli kyllä jotain etäisesti juoksemista muistuttavaa räpellystä ja varmaan melkein puolet lenkistä oli kävelyä. Mun mittapuulla se oli silti juoksulenkki. Inhottavaa puuhaa, mutta ehkä siitä oppii tykkäämään. Toinen polvi vähän kipuili lenkin jälkeen, mutta rullailu auttoi siihen. Lenkkimaisemat on ihan mukavat ja ulkona alkaa näyttää jatkuvasti enemmän kesältä, vaikkei ihan kesäisen lämmintä olekaan.

Tää mun vanha puhelin on nyt alkanut temppuilla enemmän, eikä tässä tuo kamerakaan enää ihan parhaassa iskussa ole, kun linssi on päässyt naarmuuntumaan. Ehkä kohta saan uuden (toisen vanha on toisen uusi) puhelimen otettua käyttöön. Sitä en aio heti päästää huonoon kuntoon. :P Tuoreimmat kuvat on siis entistä huonolaatuisempia, luvassa ehkä muutos.

Käytiin leffassa katsomassa Mad Max Fury Road. Ite en syönyt popcorneja (vaan ihan törkeästi karkkia), mutta onneksi tuo lyhythiuksisempi osapuoli osti niitä - pahviastiassa oli nimittäin hyvä muistutus: 

En tiiä, onko mun elämä nyt suorastaan sellaista "yhtä kaunista elokuvaa" aina, mutta ainakin tuo omasta elämästä nauttiminen on ihan tavoittelemisen arvoista. Usein nautinkin, kunhan stressaamiselta ehdin. Niin voisi olla hiukan nykyistä useammin. Tää on niin paljon työläämpi asia työstää kuin oman kropan kehittäminen fyysisesti. Under construction...